13. tammikuuta 2019

Aila Meriluoto - Tämä täyteys, tämä paino #runosunnuntai


Maistellaan yhdessä puhdasta tätä. Olemassaoloa.

Aila Meriluoto täytti 10. tammikuuta 95 vuotta. Runosunnuntai ei aivan osunut kohdalle, mutta sydämelliset onnittelut! Tämä täyteys, tämä paino on Meriluodon neljästoista runokokoelma ja sen runot ovat vuosilta 2006-2010. Kokoelman runot Meriluoto on siis kirjoittanut yli 80-vuotiaana, mikä on loistava osoitus siitä, ettei luovuudella ole parasta ennen -päivämäärää. Kääntäjä-kirjailija Eila Kostamon kanssa yhteistyössä koottu kokoelma on jaettu seitsemään osioon: Huonetiloissa, Läsnä, Henkilökuvia, Rakkaudesta, Croquis (Omistettu Pirkko Cunninghamille), Kesät ja Täyteys.

Epäilen, etten aiemmin ole lukenut Meriluodolta mitään, en proosaa enkä runoja. Muistan kuitenkin hänen haastattelujaan aikakauslehdissä omaelämäkerrallisten, kohua herättäneiden teosten tiimoilta (Peter, Peter ja Vaarallista kokea). Nuoruuden myrskyisä avioliitto Lauri Viidan kanssa kesti kahdeksan vuotta, sitten tuli muita rakkauksia ja lopuksi Jouko. Töölössä Kauppakorkeakoulun tienoilla näin runoilijaa monestikin puolisonsa, kansantaloustieteen professorini Jouko Paakkasen (1928-2004) kanssa. He ehtivät olla naimisissa 24 vuotta.

Hieroglyfejä, rakkaani:
muutama viiva, koukero, mistä?
Rakkaudesta juuri nyt - minne jo menit?
Huhuilu, rakkaani.
Hiljaisuus. Ohut viive.
Rakkaus. Ohut viiva.
Tulkitsematon.

Kun ikä on tuonut liikkumiseen vaikeutta, runoilijan päivät kuluvat pääosin kotona - Ajatuksia sinne ja tänne, kuin ruokalajeja, tuoksuvia, höyryäviä, aromit täysimmillään. Ja nälkä, nälkä. Hän katselee elämänjanoisena ja uteliaana maailmaa viidennen kerroksen ikkunasta, aamuin ja öin; kiertää asuntoa huoneesta toiseen, kulmiin kompastellen - treenaten kävelykepin kanssa. Peilistä katsoo ryppyinen nainen, mutta Meriluoto suhtautuu huumorilla niihin temppuihin, joita ikä tekee vanhenevassa kehossa ja mielessä. Olo on joskus eksynyt ja ihmisten nimet ovat unohtuneet, mutta runoilija näkee läheiset ihmisensä elävästi ja elävinä - Kuolleet ystävät seisovat ovella verevinä, hymyillen. Kopkop. Sisään. Hei! Muistot ovat lasinkirkkaita ja unet värikkäitä ja runsaita. Meriluoto elää intohimolla tätä päivää kuin satakieli - täynnä mahtavaa preesensiä - vaikka tiedostaakin aikansa rajallisuuden.

Muisti hupenee
juuri kun on muistoja täynnä.
Omituista.
Hassua.
Elämä on vitsi.
Eikä sitten kuitenkaan viitsi nauraa. 

Se on niin syvää komiikkaa.
...


Me pitkään eläneet naiset, ---
Me emme ikinä lakkaa, elämme vain. Häikäilemättä.

Nuoret bloggaajat eivät olleet löytäneet kokoelman runoista samastumispintaa, mutta minua nämä runot puhuttelivat. Vanheneminen, kehon rypistyminen ja rapistuminen, ja lopulta kuolema ovat kaikilla meillä edessä. Runoista kuultaa pitkään eläneen naisen elämänymmärrys ja perspektiivi. Seesteisyys, se että runoilija on sinut elämänsä ja nykyhetkensä kanssa. Meriluodon runojen sanoma tuntuu voimaannuttavalta: tässä - kohdalla - elämä - nyt. Meriluoto on elänyt intuitiolla ja vahvasti. Aina ei varmastikaan ole ollut kepeää, mutta ”Mä olen elänyt, hitto vieköön!” - toteaa Meriluoto HS-haastattelussa.

Äkkiä tässä.
Täydesti läsnä.
Kahdeksankymmentäviisi vuotta.
Kädet rypyssä, huterat jalat.
Ja elossa ääriä myöten.
Ylikin. Tipahtelee.

Vyöryy.

Runokokoelman kansi on tavattoman kaunis, mutta valitettavasti en löytänyt tietoa sen suunnittelijasta. Ikä ja jonkinlainen hyvästijättö kuuluvat siis runoista, mutta säkeet soljuvat todella kauniisti ja vaivatta. Luin runoja useampaan kertaan, ja jokaisella lukukerralla löysin jotain uutta, koskettavaa ja viisasta. Voin silmilläni nähdä yksinäisen runoilijan kodissaan Töölössä, jossa mieleen tulvii muistoja muiston perään ja jossa hänellä on kaikki aika - nyt.

Aila Meriluoto
Tämä täyteys, tämä paino
Wsoy 2011
***
Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste 18, 25, 29, 36

Muualla: Kaikkea kirjastaKirjakaapin avain, Kirjapolkuni, Leena Lumi, Pihin naisen elämää


Panu Rajala on kirjoittanut Meriluodosta elämäkerran Lasinkirkas, hullunrohkea (Wsoy 2010):

”Kirjan nimi kuvastaa tätä runouden ja elämän jännitettä, että Aila Meriluoto on toisaalta kirkas, itsensä hallitseva runoilija ja sitten tämmöinen rohkea elämään heittäytyjä.” - Rajala




10 kommenttia:

  1. Niinpä: roppa rapistuu - nuppi käy rippikoulua; näitä tuttuja tuntemuksia Meriluoto avaa omaan suorasanaisen tyylikkääseen tapaansa:) Tuumaakaan ei anneta ilmaiseksi periksi vaan hitto vieköön häikäilemättä eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin Takkutukka. Elämä on tässä - kohdalla - nyt! Ei nuorempikaan tulevaisuudesta tiedä, "elämä on vitsi, syvää komiikkaa ...."

      Poista
  2. Kunnioitettava ikä, onnittelut runoilijalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, korkea ikä. Näitä runoja oli luettava hiljaa ja kunnioittaen...

      Poista
  3. Kun runosuoni vielä kukkii ikääntyessä,se on lahja! Upea ikä ja kokemukset joita runot sisältävät ovat arvokkaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää rukoilla, että varjeltuisi dementialta... Jotenkinhan on omaan ikääntymiseen opittava suhtautumaan... Kiitos muuten päivän runostasi, se toi hymyn huulille :)

      Poista
  4. Yhtäaikaa niin ihanaa ja surullista on lukea postauksestasi vanhan naisen muistoja täynnä olevasta yksinäisestä elämästä, sekä näitä Meriluodon runoja, joita olet tähän koonnut. Ymmärrän hyvin, että eivät nuoret voi ymmärtää elämää vanhuuden näkökulmasta, muuten koko elämä olisi liian surullista elää. Sen sijaan tunnistan jo nyt itse muistojeni kirkkauden, miten selvästi kaiken voikaan muistaa. Ja se kaikki on ohi. Meriluoto tietää, elämä on syvää komiikkaa. Mutta elettävä on loppuun asti, vaikka runoilemalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Meriluodon runot herättivät ajattelemaan tätä elämän vääjäämätöntä kulkua ja kulumista. Olisi osattava elää tätä hetkeä, muutahan meillä ei ole. Kokoelmassa oli paljon myös hirtehistä huumoria, sitaatit ehkä välittävät surullisempaa puolta. En lehdistössä nähnyt merkkipäivänä mitään, en tiedä missä kunnossa runoilija on nyt. Mahdottoman korkea ikä.

      Eteenpäin vaan me vanhat ja vanhenevat naiset! Kiitos kommentistasi Eeva.

      Poista
  5. Onnea Ailalle, kiitos sinulle.
    "Me pitkään eläneet naiset, ---
    Me emme ikinä lakkaa, elämme vain. Häikäilemättä."
    Taidan ottaa motokseni.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.