25. tammikuuta 2019

Pirjo Toivanen - Pyhä paha perhe


Pirjo Toivanen vie esikoisromaanissaan Pyhä paha perhe Suomen hurjan 90-luvun laman tunnelmiin ja Helsinkiin, jossa katukuva on lohduton tyhjine liikehuoneistoineen ja jossa teatteritarjonta on pelkkää kabareeta ja revyytä - eiväthän laman rasittamat ihmiset muuta jaksa. Romaani on tarina juurista ja niiden tärkeydestä, adoptiolapsen tunnoista, siipeensä saaneista aikuisista, 50-luvun asenteista, yksinhuoltajuudesta, avioerosta, yrittäjyydestä, luottamuksesta ja rakkaudesta.

Kirjan päähenkilö on Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä Mirja, joka asuu Kallion paloasemaa vastapäätä upeassa jugend-talossa Ihantolassa. Epäsäännöllisten työaikojen vuoksi jääkiekkoa intohimoisesti harrastava poika Marko asuu isänsä luona Töölössä. Juuri ensi-illan alla Mirjaa kohtaa katastrofi: poskihammas lohkeaa ja niin Mirja tutustuu hammaslääkäriasema Hymysuun auttavaiseen Juhaan.

Suhde kehittyy intiimiksi aika sukkelaan, mutta mikä ettei. Molemmat ovat rakkaudessa siipeensä saaneita ja oman arkensa uuvuttamia. Yrittäjänä Juha painii talousvaikeuksien stressin silmässä, Mirja puolestaan exmiehensä piikittelyjen alla. Reumaepäily pojalla saa Mirjan etsimään tietoa biologisista vanhemmistaan ja sukunsa mahdollisista periytyvistä sairauksista. Ja siitäkös soppa syntyy - nainen uppoaa haasteelliseen sukusammioon, joka monimutkaisine kuvioineen suistaa naisen burnoutin partaalle.

Omissa juurissani ei ole mitään epäselvää, mutta ymmärrän hyvin Mirjan pakkomielteisen tarpeen selvittää omansa. Hän on kokenut aina itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, kärsinyt ilkeydestä koulussa ja tätinsä taholta. Mirja on ihmetellyt omaa impulsiivisuuttaan ja tunteikkuuttaan. Hänessä kaikki on erilaista kuin kasvatusäiti Eevassa ja sisko Terhissä. Kun biologinen äiti Siiri löytyy, paljon itsestä selviää myös. Mutta samalla Mirja oppii arvostamaan uudella tavalla hyvää ja turvallista lapsuuttaan.

Pyhä paha perhe oli minulle todella mielenkiintoista ajankuvausta lama-ajan Suomesta ja Helsingistä - asiantuntijuudesta huomaa, että Toivanen on itse elänyt nuo ajat. Muistan itsekin tyhjinä ja mustina ammottavat näyteikkunat, jotka kirkuivat Vuokrataan-plakaatein; muistan kun vakaa Pukeva meni konkurssiin ja itsekin tuon ajan yrittäjänä yrittäjän epätoivoiset tunnot. Mirjan kautta teatterityöhön sai kurkistaa sisältäpäin, mikä oli kiinnostavaa.

Romaanin runsaat teemat Toivanen punoo sujuvaksi ja suorastaan jännärimäiseksi kokonaisuudeksi. Jotkut juonen käänteistä olivat aika mielikuvituksellisia, mutta mikä ettei. Kyllä tämä kaikki olisi voinut oikeastikin tapahtua. Lama-aika pani ihmiset tekemään poikkeuksellisia ja arveluttavia tekoja, ja 50-luvun asenteet raskaaksi tullutta hyvänkin perheen tyttöä kohtaan olivat rankkoja mutta tosia. Aikakauden ja ihmissuhteittensa myllytyksessä Mirjan ja Juhan rakkaus kesti haasteensa ja epäluottamuksen hetkensä. Lopuksi piipahdettiin minunkin suosikkikaupungissani Barcelonassa. Loppukohtaus Sagrada Familiassa oli aika ihana.

Pyhä paha perhe on hieno esikoisromaani aivan tavallisista ihmisistä laman, ihmissuhteiden ja vaiettujen salaisuuksien pyörteissä. Pidin kovasti.

Pirjo Toivanen - Pyhä paha perhe
Kannen suunnittelu: Amelia Nyman
Kannen kuva: Reijo Toivanen
Stresa 2017
****
Kirjastosta
________________
Helmet-haaste: 2, 6, 25, 35, 37
Kulttuuri kukoistaa, Lukijan roolissa, Mannilainen
Kirjailijan kuva: Leila Itkonen

8 kommenttia:

  1. 90-luvun lama tosiaan oli monelle kovaa aikaa, vaikka kaikille ei. Tässä yhteenvedossa pisti silmääni tuo nopeasti intiimiksi kehittynyt suhde hammaslääkäriin. Mutta sellaistahan se oli nuoruudessa, ei niissä suhteissa aikailtu, heti vaan kokeiluun ja jatkoon tai pois. Itse en kyllä helposti innostu tarinoista, joissa pääosassa on taiteilija. Taiteilijat eivät edusta keskivertoa kansaa, ja muutenkin sellainen valinta on minusta liian helppo ratkaisu, mutta näyttelijän elämästä on tietenkin vähän vaativampaa kirjoittaa kuin kirjailijan. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta, Riitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilöhahmona Mirja oli kyllä taitavasti piirretty. Hän taiteili kaikkien niitten haasteiden kanssa, joita hankalasti eronnut nainen kohtaa. Plus ne menneisyyden painolastit. Ammatti toki oli epätavallinen, mutta minua kiinnosti. Ei tule mieleen näyttelijöistä kuin Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma, jossa päähenkilö oli hyvin nuori...

      Olen asunut Kalliossakin noilla kulmilla, joten paljon tuttua oli minulle. Tykkäsin <3

      Poista
  2. Tuo lama näkyi meidän huushollissa vasta viiveellä. Laman aikana ei tehty tarpeellisiakaan huostaanottoja. Vasta kun talous lähti nousuun, niitä tehtiin urakalla ja meille tarjottiin viikottain lapsia. Kirja menee luettavien listalle jo Sagrada Familiassa tapahtuvan loppukohtauksen vuoksi. Kiitos Riitta vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä ylitettiin muodikkaasti tyylirajoja. Asialliseen tekstiin liittyi hurjaa mielikuvitusta, mutta toden tuntua siltikin. Barcelona on ihana kaupunki <3

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvä kirja. Minä tietysti jostain syystä pidin siiitä, että pääosassa oli näyttelijä, vaikka aika samoja murheita ja pelkoja haänellä olin "tavallisilla" ihmisillä. Oli kirjassa tietysti muutakin. Sellaista, joka ei jokaista meistä kosketa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten yllä kommentoin, näyttelijöitä tulee vastaavalla tavalla harvoin romaaneissa vastaan. Mirjan ’puuskat’, kiukustumiset yms. funtsailut oli hyvin kuvattu!

      Poista
  4. Löysinpä tämän arviointisi kun pitkästä aikaa selailin googlen etusivua. Itse muistan lamavuodet todella raskaina. Kotihoidon tuki pieneni, kaikki kallistui. Toinen lapseni syntyi 1992 ja olin äärettömän onnellinen, mutta taloudellisesti oli rankkaa. Lapseni täyttäessä 3 vuotta aloitin jälleen työt. Siellä meistä puristettiin kaikki irti. Ihan kaikki. Olin nääntyä työtaakkaani alla. Toinen työpäivä jatkui kotona kahden lapsen kanssa. Elämäni raskaimmat (työ)vuodet koko loppu 90-luvun. Burn out siitä lopulta sikisi. Huh, en haluaisi muistella, mutta kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä laittaa nimi korvan taakse. Kiitos hyvästä tekstistä ☺.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 90-luvun lama oli jännä juttu. Jotkuthan selvisivät täysin kolhuitta, toiset taas se melkein upotti. Itseltäni meni työt. Olin ollut eri mainostoimistoissa yhteys-copyna ja aina oli työtä tarjolla. Kun lama iski täydellä voimalla, kukaan ei enää mainostanut ja Hesrin pulleat työpaikkasivutkin hävisivät.

      Erinomainen lama-ajan kuvaus on myös Marja Björkin Lainaa vain: https://kirjaviekoon.blogspot.com/2016/09/marja-bjork-lainaa-vain.html

      Eihän noita rassaavia aikoja mielellään muistele, mutta hengissä selvitty - sinäkin! Tutkimuksiahan on tehty aika paljon laman vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Ehkä sieltä monen perheen syrjäytyminen alkoi?

      Aurinkoista huhtikuuta!

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.