Linn Ullmann - Rauhattomat

Olin isäni lapsi ja äitini lapsi, mutta en ollut heidän yhteinen lapsensa, meitä kolmea ei ollut olemassa; kun selaan valokuvapinoa joka on pöydällä edessäni, en löydä yhtään valokuvaa, jossa olisimme me kaikki kolme. Äiti, isä ja minä. Sitä asetelmaa ei ollut olemassa.

Ullmannin syntymä vuonna 1966 nostatti otsikoita ympäri maailmaa, sillä hänen vanhempansa olivat maailmankuuluja. Naimisissa kyllä, mutta eivät keskenään. Vielä 60-luvulla moisen paheksunta oli voimakasta, jopa niin ettei ollut löytyä pappia, joka suostuisi tytön kastamaan. Äiti lumosi kauneudellaan ja ilmeikkäillä kasvoillaan valkokankaalla. Äiti oli isän, kuuluisan elokuvaohjaajan, viimeisin tähti ja rakastettu. Tyttö oli itse autuaan tietämätön kohusta ja kuohunnasta ympärillään. 

Tytön oli mukauduttava kaksijakoiseen elämäänsä: kesäviikot isän luona Hammarsissa Fårön saarella, tiukkojen sääntöjen ja aikataulujen rajoittamana; talvet äidin matkassa maailmalla tai lapsenlikkojen huostassa Norjassa - tosin teini-iässä vahvasti kapinoiden. Hammarsissa tyttö oli kuuliainen ja kiltti, kunnioitti sääntöjä ja nautti saaren luonnosta ja swimmingpoolista. Sieti isän vainoharhaista pelkoa vilustumista ja vetoa kohtaan sekä tunkkaista sisäilmaa, koska isä määräsi ikkunat pidettäviksi helteilläkin visusti kiinni.

Isällä oli jo ennestään 8 lasta usean äidin kanssa, tyttö oli yhdeksäs. Isä oli jo vanha hänen syntyessään. Isän ollessa jo iäkäs he päättävät kirjoittaa yhdessä kirjan - vaikkapa vanhenemisesta. Mutta isän kunto huononee, suorastaan romahtaa, ja hän menehtyy projektin ollessa vasta alussa. Äänitenauhat keskusteluista kuolemisen työtä tekevän 87-vuotiaan isän kanssa käydyistä keskusteluista pölyttyvät kolme vuotta ennenkuin tyttö jaksaa aloittaa niiden työstämisen. Kirjasta ei tule yhteinen, vaan vain tytön näkemys lapsuudestaan, vanhemmistaan ja naiseksi kasvamisestaan.

Valovoimaisella äidillä oli hermot. Äidin lempilausahdus oli: Miehistä ei ole mihinkään! Äiti janosi tytön rakkautta, mutta halusi myös olla rauhassa. Hän ärsyyntyi tytön keskeytyksistä ja huomiontarpeesta. Kun äiti opetteli roolejaan ylellisellä sängyllä, tyttö sai olla vieressä vain jos oli aivan hiljaa. Äidin oli keskityttävä uraansa ja rooleihinsa, esiintymisiä ja elokuvien kuvauksia oli ympäri maailmaa. Tyttö oli laiha ja tunsi itsensä rumaksi lumoavan äitinsä varjossa. Tyttö huvitteli piirtämällä karttoja ja tekemällä listoja kaikesta: Lapsenlikkojen lukumäärä / Miesystävien lukumäärä (äidin) /Muuttojen lukumäärä.....Oli riipaisevaa lukea Ullmannin lapsuuden paniikeista kun äiti ei maailmalta soittanut sovitusti. Paniikkikohtaukset viestivät äidin ikävästä ja turvallisuudentarpeesta. Hän joutui myös liian nuorena äitinsä uskotuksi, kantamaan taakkoja jotka eivät hänelle kuuluneet.

Kirjan ilmapiiri on taianomainen kuten takakannessa väitetään. Ullmannin jutustelu ja huomiot lapsuuden kesistä ovat ihastuttavaa luettavaa. Lapsuutensa risaisuudesta huolimatta Rauhattomat on tulvillaan Ullmannin tuntemaa rakkautta vanhempiaan, erityisesti isäänsä  kohtaan, vaikka kumpikin vanhempi asetti työn lastensa edelle. He eivät osanneet olla vanhempia ns. hyvän vanhemman merkityksessä, vaan olivat mieluummin itsekin lapsia.

Äiti ja isä ovat molemmat kuin tuhlaajapoikia, kumpikin omalla tavallaan, kumpikin omalla maapallollaan, nuorimpia rakastettuja ja kuopuksia joille syöttövasikka teurastetaan, he haluavat syödä ja juoda ja juhlia ja olla kuolleita ja herätä eloon ja olla kadoksissa ja löytyä taas, eivätkä he halua että leikki koskaan loppuu.

Ullmannin muistot ja se mitä hänelle on kerrottu sekoittuvat toisiinsa. Kirjailijan vapaudella hän käyttää myös fiktiota. Tuskaisaa oli lukea haastattelunauhojen dokumentoimaa isän hiljaista hiipumista kuolemaan. Kerran niin skarppi ja säkenöivä, nyt vanhuuden väsyttämä ja sanansa hukannut vanha mies. Kuolema on kovaa työtä.

"Alusta alkaen halusin jättää romaanini henkilöhahmot vaille nimiä. Näin henkilöhahmot eivät jää raskauttavien nimiensä vangeiksi. He voivat ikään kuin karistaa harteiltaan ennakkokäsitykset, joita ihmisillä heistä on.”

Tämä oli minusta oiva lähtökohta tälle romaanille. Rauhattomista olisi tullut toisenlainen nimillä, nyt ei ole yhtään kattavaa listausta isän elokuvista tai äidin hienoista filmirooleista. Sydämeenkäyvä, koskettava ja mestarillisesti kirjoitettu romaani. Katriina Huttusen eleetön suomennos tavoitti hyvin romaanin hengen. Lukunautinto!

Yritän ymmärtää tässä jotakin rakkaudesta, vanhemmistani ja siitä miksi yksinäisyydellä oli niin suuri rooli heidän elämässään, ja miksi he pelkäsivät hylätyksi tulemista enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.

Toisaalla blogeissa: Leena Lumi, Ulla

Ingmar Bergman 1918-2007, Liv Ullmann 1938 -

Linn Ullmann
De urolige 2015
Rauhattomat
Suomentanut Katriina Huttunen
Like 2016
*****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.