26. lokakuuta 2016

Nina Hurma - Hatuntekijän kuolema


Kustantajan sivuilta luin, että Hatuntekijän kuolema on itsenäinen jatko-osa Yönpunaiselle höyhenelle. Mutta itse en sanoisi niin, sillä jyvälle pääseminen vaatisi ensimmäisen osan lukemista. Sata sivua luettuani ymmärsin googlettaa ensimmäisen osan tapahtumia, ja lukeminen helpottui hieman. Silti, vaikka pinnistelin kuinka, en saanut selville mistä kaikesta henkilöiden väliset kaunat ja kostonhalu kumpusivat. 

❤︎ Helsinki ❤︎
Miljöönä on 1920-luvun vielä maalaismainen Helsinki. Monet kadut ovat edelleen sorapäällysteisiä, puutaloalueita on paljon, vossikat kulkevat ja ruumisjuna kuljettaa arkut Harjun ruumishuoneelta Malmin hautausmaalle. Kansalaissodasta ei ole kulunut kauaakaan, kommunistinen puolue on kielletty ja kieltolain noudattamista valvovat raittiuspoliisit. Silti kaupunki tulvii salakapakoita ja viinatrokarit rikastuvat. Etsivä keskuspoliisi on epäluuloinen kaikkia kohtaan ja tullilla on kädet täynnä töitä. Tästä kaikesta oli todella mielenkiintoista lukea!

Eletään helteistä loppukesää. Sensuelli Rouge on päiväminältään hattukaupan myyjätär Saimi ja iltaminältään veljensä Toivon kapakan Cobran laulajatar. Häntä kuvaillaan mm. nimillä Punavuoren satakieli, Rööperin ruusu ja Albertinkadun Afrodite. Rougella ja veljellään Toivolla on hellyttävän läheiset välit. Rouge kaihoaa poliisista tulliin joutuneen Korpelan perään.

Dekkarijuoni alkaa kun Rougen työtoveri, modisti Sirkka, hyppää kuolemaan poliisipäällikkö Savanderin asunnon ikkunasta. Hyppäsikö hän itse vai työnsikö ikkunanpesijäpoika hänet alas? Miten Kampin Narinkan basaarissa myynnissä olevat 'Venäjän hovin' aarteet liittyvät tapaukseen? Kaupungissa tappava & sokeuttava pirtu saa aikaan ruumiita. Uhriksi joutuu myös tuo ikkunanpesijäpoika Valter. Lisää uhkaa sisarusparin elämään tuo vankilasta viiden vuoden kakun jälkeen vapautunut väkivaltainen Unto Frisk, 'ystävä' menneisyydestä.

Ilmeisesti jo ensimmäisessä osassa Korpelan ja Rougen välillä kipinöi. Nyt he ovat pysytelleet toisistaan erossa, mutta eivät voi keskinäiselle vetovoimalleen mitään. Seurasaaren rantakallioilla he rakastelevat kiihkeästi, pitkään ja hartaasti - muutaman sivun verran.

Mutkikasta ja sekavaa
Etsivä keskuspoliisi kiristää ja värvää Korpelasta palkkamurhaajaa ja Rougesta maan alla toimivien kommunistien vakoojaa; poliisipäällikkö Savanderin vaimolla on salattu suhde, ja tapahtumat järkyttävät hänet Lapinlahteen; siellä lepäilee myös Korpelan höpsähtänyt, uskonnollisesti hurahtanut vaimo; Toivon bisneskumppani Heikki on kihlannut rikkaan naisen; Cobran liiketoiminta sujuu huonosti, viina on vähissä, mutta sitten onkeen tarttuu aarre...

Juoni ei oikein auennut, ihmisten suhteista en kaikilta osin saanut selvää. Hurman teksti on kuitenkin ilmaisuvoimaista ja hän kehitti moniin kohtauksiin upean jännitteen, kiristäen ruuvia vähä vähältä.  Kirjan loppupuolelta löytyivät kuvauksen helmet. Pitkänsillan pohjoispuolen, Kallion tienoon, asuinolot ja salakapakat loivat kuvaa ihmisten niukasta ja vaatimattomasta arjesta, kadut vilisivät elämän laitapuolen kulkijoita. Toisaalla sitten soi jazz ja salakuljetettu pirtu virtasi, ja ratsian tullessa viina kaadettiin silkkikukkien seuraksi kukkavaaseihin!

Parasta kirjassa oli 20-luvun ajankuva ja Helsingin kuvaus. Plussaa persoonallisesta kielestä, miinusta sekavuudesta. Rouge ja Toivo piirtyivät selkeimpinä hahmoina, Korpelastakaan en oikein saanut otetta. Kirjan punamusta kansi on kaunis ja viestii hienosti Rougen nimestä.

Näin tuumivat Mai / Kirjasähkökäyrä, Marika / Oksan hyllyltä

EDIT
Nämä kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä!

Nina Hurma
Hatuntekijän kuolema
Gummerus 2014
✮✮
Kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Luin tuon pari vuotta sitten maaraskuussa blogiini, mutta en oikein innostunut. Helsinki ja 1920-luku kiinnostivat, mutta tarina ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu. Aineksia oli, mutta jäi liian noiriksi minulle. En yleensäkään pidä kirjasarjoista, jotka edellyttävät orjuuttavasti aikaisempien osien lukemista.

      Poista
  2. Eka osa on tätä parempi ja tähän on kyllä aika mahdoton päästä kiinni, jos ekaa osaa ei ole lukenut. Sanoisin siis, että tuo mainoslause, että on itsenäinen jatko-osa ei kyllä pidä paikkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herää kysymys miksi tuollaista mainoslausetta käytetään? Minua ärsytti enkä lähde enää Yönpunaista höyhentä lukemaan :)

      Poista
  3. Tykkäsin kummastakin kirjasta. Rouge ja Korpela mikä pari. Ainakin minun mielikuvitus nautti näistä kirjoista, mutta missä seuraava osa piilottelee? Sarjaan olisi hyvä saada jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, sinä olitkin fiksu ja luit järjestyksessä! :) Minua harmitti tosiaan kun en päässyt sisään.

      Poista
  4. love the image but can+t read soumi. :(

    VastaaPoista
  5. Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, ei tämän kirjan sisältö aukene kunnolla ilman ensimmäistä osaa. Mutta peräkkäin luettuna oli minulle erittäin toimiva paketti. :) 20-luku näyttäytyy näissä kirjoissa kiehtovana ja vähän vaarallisenakin.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...