Sodassa ja rakkaudessa kertoo neljän nuoren tarinaa toisen maailmansodan tuhoissa ja epäinhimillisissä olosuhteissa. Nuoruuden illuusiot ja sinisilmäiset ajatukset sodasta karisevat alun innostuksen kadottua ja todellisuuden räjähtäessä Hitlerin pommeina ympärillä. Joku heistä kuolee, toinen melkein kuolee, osa selviytyy raajarikkona ja vammaisena, kaikki selviytyneet henkisesti toisina kuin ennen.
Sodan syttyessä syksyllä 1939 yläluokkainen Mary on hemmoteltu ja turvatuissa oloissa kasvanut hepsankeikka. Hän suhtautuu sotaan innostuneesti ja täysin epärealistisesti värväytyen heti ensimmäisenä päivänä salaa vanhemmiltaan. Ei tullut hohdokasta vakoilijanpestiä vaan määräys ryhtyä opettamaan alakoululaisia surkeassa koulussa.
Maryn sydänystävä Hilda haluaa kuoria sodasta kermat: sotapalvelukseen värväytyminen ei kiinnosta tippaakaan, hän haluaa vain pyydystää itselleen univormupukuisen miehen. Mary tutustuu kouluoloja suunnittelevaan Tomiin ja rakkaus syttyy. Tuplatreffeillä Tomin ystävä Alistair on ajateltu Hildalle, mutta toisin käy: tunteet syttyvätkin kielletysti Alistairin ja Maryn välillä.
Cleave kuvasi hyvin näitten nuorten maailmaa ja epärealistisia ajatuksia tulossa olevan tuhon edellä. Kevyttä pallottelua oli jopa siinä määrin, että minua tuskastutti. Mutta pitäisi antaa päähenkilöille anteeksi, hehän olivat melkein lapsia! Englantilaisen yhteiskunnan luokkaerot tulivat hyvin esiin. Yläluokat eivät nähneet nälkää, butlerit tarjoilivat drinkit hopeatarjottimilla eivätkä pommit räjähdelleet heidän kaupunginosissaan.
Yksi Maryn oppilaista oli afroamerikkalainen Zachary, joka sittemmin jäi vielä orvoksi. Mary tykästyi tähän pieneen poikaan ja yritti auttaa häntä monin tavoin. Tuntuu hurjalta ajatella, että Cleaven kuvaama rasismi olisi ollut totta Lontoon tapaisessa rotujen sulatusuunissa. Mutta 40-lukuun on tietysti matkaa. Minua häiritsi hiukan se, että Zacharyn kohtalo jäi irralliseksi, myös Maryn äidin rasistiset heitot tuntuivat teennäisiltä.
Itse innostuin kirjasta vasta jossain puolen välin paikkeilla, kun hurjat Maltan kuvaukset alkoivat. Alistair sinnitteli siellä keltaisen kiven saarella kaksi vuotta akselivaltojen piirittäessä ja kylväessä tuhoa - entisöitävä Carvaggio punkkansa alla! Luurangoiksi nälkiintyneet sotilaat vapisivat nälästä, mutta yrittivät silti tehdä velvollisuutensa kuningastaan ja maataan kohtaan. Mutta pienestä löytyi toivo ja kevennys: kuivasta huumorista ja sanailusta esimiehen, majuri Simonsonin kanssa; ja erityisesti Maryn kanssa käydystä keveästä kirjeenvaihdosta!
Pommitusten tuhot Lontoossa olivat järkyttävät. Kukin näistä nuorista joutui armottomaan sodan höykytykseen. Vaikeimpina hetkinä heitä kantoi toivo, ystävyys ja rakkaus, ihmisen ihailtava sitkeys raunioiden, tuhon ja nälän keskellä. Hyvä kirja, joskaan ei muodostunut itselle aivan huippukokemukseksi.
Blogeissa kirjasta on pidetty kovasti mm.: Kulttuuri kukoistaa, Amman lukuhetki
Chris Cleave
Everyone Brave is Forgiven 2016Sodassa ja rakkaudessa
Suomentanut Irmeli Ruuska
Gummerus 2016
✮✮
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.
Minullakin tämä kirja odottaa lukemista. Pidän kirjan kuvasta. Hieman tuo sota arveluttaa.
VastaaPoista