Victoria Hislop - Saari

Luin vastikään Victoria Hislopin teoksen Paluu, joka kertoi Espanjan sisällissodasta. Saari ilmestyi alkukielellä jo 2005 ja oli huikea menestys ja sen pohjalta on filmattu myös kreikkalainen televisiosarja. Kehyskertomus on samantapainen: 25-vuotiaan englantilaisen Alexis Fieldingin äiti Sofia on syntynyt Kreetalla, mutta on vaiennut visusti lapsuudestaan ja suvustaan. Alexis lähtee poikaystävänsä kanssa lomalle Kreikkaan ja päättää samalla tonkia äitinsä suvun vaiettuja salaisuuksia.

Alusta asti on tietysti selvää, että Spinalonga ja lepra liittyvät jollakin tavalla äidin sukuun. Pienessä kylässä Spinalongan saarta vastapäätä elää edelleen ravintolanpitäjä Fotini, joka on samanikäinen kuin äidin täti Maria. Kirja koostuu melkein kokonaan Fotinin kertomasta. Maria ja sisarensa Anna joutuivat kasvamaan ilman äitiä, sillä heidän äitinsä Eleni sairastui lepraan ja eristettiin Spinalongalle loppuelämäkseen. 

Siskokset olivat kuin yö ja päivä. Nuorin Maria oli säyseä ja kuuliainen, mutta Anna omapäinen ja määrätietoinen. Nuorten tyttöjen siveyttä varjeltiin kulttuurissa tarkoin, mutta Annaa ei pidätellyt mikään. Hän iski silmänsä varakkaan maanomistajan poikaan Andreas Vandoulakikseen. Häitä juhlittiin ja Anna pääsi eroon köyhyydestään: hänestä tuli entistäkin kopeampi ja rikas. Uskalias Anna aloitti avioliitossa ollessaan suhteen miehensä näköispainoksen, Manoli-serkun kanssa - eikä aviomies huomannut pitkään aikaan mitään.

Hislopin tarinassa on monia hurjia käänteitä ja dramatiikkaa riittää. Miten yhteen sukuun voikin kasautua vaikka ja mitä!  Saari oli viihdyttävä ja tarjosi paljon tietoa kreikkalaisista tavoista ja leprasta. Pienen kreetalaisen kylän elämää oli kiinnostava seurata halki vuosikymmenten ja Spinalongan leprapotilaiden yhteisö tuntui todenmukaiselta. Lepra ei katsonut säätyyn, ja romaanissakin saarelle tuli joukko korkeasti koulutettuja ihmisiä Ateenasta. He saivat saarella aikaan monia parannuksia. Vielä 40-luvulla lepraan ei ollut parantavaa hoitoa, se oli kuolemantuomio ja ikuinen stigma koko suvun ylle. Spinalongalta ei ollut paluuta, mutta 50-luvun lopulla keksittiin Hansenin bakteeriin tepsivä lääke, potilaat alkoivat parantua ja pääsivät pois. Spinalonga suljettiin 1957 ja loput potilaat siirrettiin Ateenaan sairaalan. 

Voi vain kuvitella sitä suunnatonta tuskaa, jota lepraan sairastunut tunsi. Parantumaton, etenevä sairaus ja sen lisäksi ehdoton eristäminen. Miltä tuntui Elenistä, kahden tyttären äidistä, erota lapsistaan ja miehestään lopullisesti? Entä nuoresta morsiamesta, joka löysi pelottavan lepralaikun säärestään häidensä aattona? Lepra eteni eri potilailla eri tavoin. Kaikki he elivät vointinsa mukaan niin normaalisti kuin suinkin. Elämä oli köyhää, mutta sitä se oli terveillä kylässäkin ja koko Kreetalla. Spinalongalla oli kauppa, kahvila, kirkko ja myöhemmin oma sairaala. Elokuvia katsottiin joka viikko. Yhteisö oli kuin mikä muu yhteisö tahansa, toisten kanssa tultiin ystäviksi, toisten kanssa oltiin napit vastakkain.

Alexiksen äiti Sofia syntyi kun Anna ja Andreas olivat olleet naimisissa melkein yhdeksän vuotta, mutta Anna kuoli pian traagisesti tyttären ollessa vain kaksivuotias. Sofia koki valtavan järkytyksen teini-ikäisenä, sillä vasta silloin hänelle kerrottiin leprasta suvussa. Hän oli luullut Mariaa biologiseksi äidikseen, mutta kuuli nyt, ettei niin ollut. Hän kuuli myös äidin avioliitosta, yksityiskohtia tämän kuolemasta ja isän rikoksesta. Sofiasta tuntui, että kaikki mihin hän oli uskonut oli valhetta ja järkyttyneenä hän katkaisi kaikki suhteet sukuunsa.

Suomalaisten leprasiirtolasta Seilin saarella on ilmestynyt useampikin teos, joista olen lukenut Katja Kallion Yönkantajan.

Victoria Hislop - Saari
Alkuteos The Island 2005
Suomentanut Laura ja Olga Jänisniemi
Bazar 2015
Äänikirjan lukija Annu Valonen
_______________

Eniten minua kiinnostaa tie

Kirjaluotsi

Kirjoihin kadonnut

Spinalongan kirkossa kuultiin messun aluksi Kyrie Eleison - Herra armahda. Nikodimus Kabarnos (s. 1981) on tunnettu bysantin ajan kirkkomusiikin esittäjä, teologi ja arkkimandriitta.