Aino Vähäpesola - Onnenkissa

Aino Vähäpesolan esikoisteos Onnenkissa sai paljon huomiota julkaisuvuonnaan ja se oli myös HS-esikoispalkintoehdokkaana. Kuuntelin esikoiskirjailijoita Helsingin kirjamessuilla ja siitä asti olen halunnut tutustua teokseen, mutta vasta nyt se päätyi lukuun. Minua kiinnosti Edith Södergran ja houkutti kirjan ihastuttava kansi, joka mukailee valokuvaa Södergranista Raivolassa Totti-kissa sylissään.

Kirjan minäkertoja kuvaa autofiktiivisesti elämäänsä ja tutkii väitöskirjaansa varten Södergranin runoja feministisestä näkökulmasta. Hän löytää feminististä ajattelua Södergranin aikanaan sekä ihailua että ihmetystä herättäneestä modernistisesta ja loppusoinnuttomasta runoudesta. Kirjassa on nuoren opiskelijan arkea, joogaa, seksiä ja biletystä. Koska minut erottaa kirjailijan sukupolvesta muutama vuosikymmen, olisin toivonut enemmän Södergrania ja vähemmän autofiktiota. En tuntenut kirjaa ns. omakseni enkä osannut haltioitua Vähäpesolan kaikista pohdinnoista, vaikka sujuvakynäinen hän onkin. Rohkea ja avoin hän on myös, siitä plussat. Nuorten naisten autofiktiolla (Sisko Savonlahti, Saara Turunen) on toki lukijansa ja ansionsa, mutta ei puhuttele minua.

Kiinnostavinta antia minulle olivat Edith Södergranin runouteen ja elämään liittyvät mietteet. Siteeraan kaksi runoa, jotka on suomentanut Pentti Saaritsa. Vähäpesolan kirja sai nimensä runosta Onnenkissa ja Vierge moderne taas näyttäytyy kirjailijalle feministisenä ja rajuna yli sadan vuoden takaa.

ONNENKISSA

Minulla on onnenkissa sylissä,

se kehrää onnenlankaa.

Onnenkissa, onnenkissa,

nämä kolme hanki minulle:

hanki kultainen sormus

joka kertoo että olen onnellinen;

hanki minulle kuvastin

joka kertoo että olen kaunis;:

hanki minulle viuhka

joka leyhyttää pois ahdistavat ajatukseni.

Onnenkissa, onnenkissa,

kehrää vielä vähän tulevaisuudestani!

_____

VIERGE MODERNE

En minä ole nainen. Olen neutri.

Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,

olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...

Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,

olen malja kaikkien naisten kunniaksi, 

olen askel kohti sattumaa ja turmiota, 

olen hyppy vapauteen ja itseyteen...

Olen veren kuiske miehen korvassa, 

olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kieltäymys,

olen uusien paratiisien portinkilpi.

Olen liekki, etsivä ja ripeä,

olen vesi, syvä mutta polviin saakka uskalias,

olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä ja ehdoitta.

"Runossa puhuu vallankumouksen keulahahmo. Runon nimi ja ideologia toistuu aikakauden filosofien feministisessä visiossa ’uudesta naisesta’. Runon uusi nainen on lähes raivoisan salliva itseään ja oletettavasti muitakin kohtaan. Hän tunnustelee sukupuolen rajoja. // Puhuja laajenee kohti muiden sukupuolten laatikoita. Hän laajenee muihin ulottuvuuksiin, muihin luonnon elementteihin. Hänen identiteettinsä ei ole litteä vaan moniulotteineen. Hurmoksellinen ja ohjelmallinen ääni ja rytmi tekevät tästä identiteetin laajenemisesta juhlallista paisumista, rynnäkköä."

Aino Vähäpesola - Onnenkissa
Kansi Anna Salmi
Kosmos 2019
Kirjastosta
_______________
HS
Kirjojen kuisketta
Lukuisa
Mitä luimme kerran

Södergran Biografiakeskuksessa

Södergranin runoja

Onnenkissan piti olla kirja Edith Södergranista tai oikeastaan siitä, miksi Södergranin runot ovat ajankohtaisia juuri nyt. Mutta samalla siitä tuli autofiktiivinen romaani naiseudesta, joogasta, seksistä, kuolleen miehen asennosta, raitapaidoista ja elämästä setien ehdoilla rakennetussa maailmassa. Onnenkissa liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä. Se on nerokkaan kaunis ja ikiaikaisen viisas kirja, jonka proosa on valaisevaa ja lohdullista. 

Aino Vähäpesola (s. 1994) on helsinkiläinen kustannustoimittaja, joka valmistelee gradua Edith Södergranin runojen feministisestä luennasta. Onnenkissa on hänen esikoisromaaninsa.

_____

PS

Sanoin yllä, etteivät nuorten naisten autofiktiot puhuttele minua. Poikkeuksiakin on. Emma Kantasen esikoisteoksesta Nimi jolla kutsutaan öisin pidin todella paljon.