Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit on valtavan hieno, usealle vuosikymmenelle laajeneva lukuromaani, joka alkaa hyvin dramaattisesti. 60-luvun alussa Shandongin maakunnassa äärimmäisen köyhiin oloihin Suuren nälänhädän keskelle syntyy pieni tyttö, jonka äiti kuolee synnytykseen. Surun murtamalla, kolhoosin pellolla uurastavalla isällä on vaihtoehtona myös hukuttaa vauva laskiämpäriin, mikä niin usein oli tuolloin tyttövauvojen kohtalo. Isä päättää kuitenkin pitää tyttärensä, Pikku Lohikäärmeen / Xiaolongin.
Tästä tytöstä kasvaa monien traagisten vuosien jälkeen nuori nainen joka avioituu suomalaisen, Kiinaan teknologiaa myyvän Tomi Harmajan kanssa. Xialong saapuu tähän hiljaiseen, pimeään ja kylmään maahan juuri ennen joulua 1982 ja parille syntyy pian poika, joka saa nimekseen Kimi. Menneisyys ja utopia Kultahatun Jayn ja Daisyn kaltaisesta suuresta rakkaudesta kuitenkin kaihertaa ja pian Xiaolong katoaa jäljettömiin.
Kimi kasvaa äidittä ja etäisen, usein työmatkoilla käyvän isänsä kanssa eikä saa koskaan selitystä, mihin ja miksi äiti katosi. Vuonna 2013 hän on kolmikymppinen, rahaa kyseenalaisinkin keinoin tahkoava sijoitusneuvoja. Töissä uhkaa oikeusjuttu ja Kimi päättää lentää ensimmäisen kerran elämässään Kiinaan ja Shanghaihin, jossa isä tilapäisesti asuu. Hänen tarkoituksenaan on selvittää, missä äiti on ja saada vihdoin selitys tämän katoamiselle.
Pekkola on asunut Kiinassa kolme vuotta, joten maan kulttuuri, nykyinen meno ja talousihme ovat tulleet tutuiksi. Maon aikana Kiinassa oli ns. Suuri nälänhätä, jossa kymmeniä miljoonia ihmisiä kuoli. Pekkola kuvaa isä Guolianin, Pikku Lohikäärmeen ja koko kylän jokapäiväistä taistelua hengissä pysymiseksi todella autenttisella ja uskottavalla tavalla. Isän ja tyttären pelastukseksi koituivat kielletyt heinäsirkkataistelut, joissa Musta Lohikäärme niminen sirkka oli voittamaton. Kulttuurivallankumouksen väkivaltaisessa kaaoksessa teini-ikäinen Pikku Lohikäärme pelasti isänsä paljastamalla Neljän tuulen kylän ainoan intellektuellin, oman parhaan tyttökaverinsa Mingmingin isän. Toisinajattelijoiden työleiriltä palatessaan isä ei ollut entisensä.
Tyttöjen tie vie Shanghaihin Punaiseen lohikäärmeeseen, karaoketyttöjen ja prostituoitujen maailmaan. Pikku Lohikäärme yrittää pysyä neitsyenä rakastamaansa Wu Jiania varten, mutta isä on sairas ja tarvitaan rahaa. Nykytasossa myös Kimi eksyy samaiseen tyttöbaariin ja tapaa Amyn ja Rosien, jotka molemmat ovat prostituoituja. Kirjan loppusanoissa Pekkola sanoo: Toivon, että kirjani auttaa tuomaan heidän ja niiden miljoonien muiden Kiinassa päivittäin prostituoituina työskentelevien naisten äänet paremmin kuuluviin.
Lohikäärmeen värit on runsas teemoiltaan. Kiinan armoton lähihistoria ja maaseudun nykyinenkin takapajuisuus tulevat iholle. Kirja on myös koskettava kuvaus yksinäisestä, äidittömästä pojasta ja nuoresta miehestä, joka pelkää niin paljon kadottavansa myös tyttöystävänsä Miinan, että takertuminen tosiaan karkottaa tämän pois. Kimin isä jäi minulle vähän etäiseksi, mutta tämä olikin enemmän kiinalaiselle äidille ja naisille omistettu teos. Joku trauma isä Tomillakin oli, kun hän heittäytyi työhönsä poikansa kustannuksella. Ehkä se trauma oli arvelemani, tosin Pekkola jättää viimeiset salaisuudet avoimiksi. Ehkä rakkaus rahaan on joku miehinen ominaisuus? Joka tapauksessa romaanin kolme miestä sitä palvoivat, niin Tomi ja Kimi kuin myös Wu Jian myöhemmin elämässään.
Romaanissa putkahtelee sana lohikäärme mielenkiintoisesti ja usein eri yhteyksissä: Pikku Lohikäärme, Punainen lohikäärme, Musta Lohikäärme, lohikäärmepuu, lohikäärmeen vuosi, lohikäärmevenejuhla etc. Bloggauksen lopussa Youtube-video lohikäärmevenejuhlasta, joka vie hienosti kiinalaisiin tunnelmiin. Kiinalaisesta lohikäärmeestä enemmän englanniksi Wikipediassa. Lohikäärmeen värit oli dramaattinen ja taidokas, runsas ja värikäs - suosittelen!
Kiinalaisten tyttöjen ja naisten kohtaloista suosittelen myös näitä:
Kiinalaisten tyttöjen ja naisten kohtaloista suosittelen myös näitä:
Xinran - Kiinan kadotetut tyttäret
Xiaoulu Guo - Once upon a time in the East
Pasi Pekkola - Lohikäärmeen värit
Otava 2015
Otava 2015
Jopas nyt, yritin klikata auki noita linkkejäsi, niin Blogger ilmoittaa, ettei minun tililläni ole oikeutta tarkastella noita sivuja. En ymmärrä mitä se Bloggerille edes kuuluu ja minkäköhän lainen tili mulla siellä pitäisi olla ;)
VastaaPoistaVoi kiitos Jane kun kerroit! Nyt linkit on korjattu. Uuden bloggerin tekosia, _vannon_ että laitoin ne oikein. Sitäpaitsi uusi blogger oli hukata koko tämän tekstin! Huh, kämmejä sattuu varmaan vastakin. Mutta siis, nuo molemmat kirjat ovat tosi hyviä, karu oli tyttöjen kohtalo Kiinan yhden lapsen politiikassa.
PoistaPRKL - Chinese Dragon sivu Wikipediassa oli sekin väärin. En todellakaan tee näin montaa linkkivirhettä!
PoistaPidin tästä kirjasta todella paljon, luin sen heti sen ilmestymisen jälkeen. Minusta tämä oli niin hyvä, että suosittelin tätä myös lukupiirikirjaksemme. Näin tehtiin, mutta kukaan muu ei tykännyt tästä!
VastaaPoistaOnpa outoa, etteivät tykänneet. Tämä on niin runsas, että blogitekstissä oli vaikea luonnehtia. Kenpä voisi Kiinaa ymmärtää!
PoistaTämä oli minun mieleiseni kirja. Tosiaankin värikylläinen.
VastaaPoistaOlin suomen kielen opettajana ja tapasin nuoren kiinalaistytön, joka oli muuttanut melkein heti suomalaismiehen tapaamisen jälkeen Suomeen. Hän oli edelleen hyvin järkyttynyt kaikesta mm. hinnoista. Avioliitossakin oli outoja käänteitä. Tämä kirja toi tytön mieleeni.
Bloggerin muuttuminen on sekin outo juttu. Miksi ei voinut antaa vanhojen blogien olla niin kuin ne on ja kohdistaa uudistukset uusiin blogeihin, jotka vasta tehdään? Kyllä ärräpäitä liikkuu, kunhan kaikki bloggarit joutuvat tekemisiin muutosten kanssa.
Voi tyttöraasu johon tutustuit ja tämän romaanin naiset myös. Yhden lapsen politiikan tuloksena miehet eivät löydä vaimoja etenkään maaseudulla.
PoistaUusi bloggeri on viheliäinen!!!!! Opettelin toisessa blogissani, jossa julkaisen useampia kuvia samassa postauksessa. Tuhrasin paljon aikaa enkä silti saanut kuvia linjaan, menivät miten sattuu. Vaihdoin vanhaan ja kas - minuutissa selvää. Ei järkevää ollenkaan.