Xiaolu Guo on syntynyt 1973 ja hän pääsi brittiläisen Chevening-stipendin turvin opiskelemaan Englantiin vuonna 2002, ja sille tielle hän jäi. Guo oli lapsi kun Mao kuoli 1976 ja kulttuurivallankumous tavallaan loppui, mutta eivät sen lonkerot tai kommunistinen sensuuri minnekään hävinneet. Toisinajattelijoita pakeni maasta tai he painuivat maan alle, ihmisoikeuksia ei tunnustettu eikä niitä tunnusteta vieläkään. Guo kertoo kirjassa kuinka kotona pelättiin veljen puolesta kun tämä oli mukana Tiananmenin mielenosoituksissa 1989. Hurjia kuvia täällä. Guon elämä on sadunomaisia sattumuksia täynnä, mutta hän on ponnistellut väsymättä saavutustensa eteen. Itse hän sanoo kunnianhimonsa ja draivinsa kumpuavan onnettomasta lapsuudesta.
Hylätyn tyttövauvan köyhä ja kylmä varhaislapsuus
Kiinan yhden lapsen politiikkaa ei ollut varsinaisesti vielä julistettu Xiaolun syntyessä, mutta siitä huolimatta hänen vanhempansa hylkäsivät vastasyntyneensä. Tyttövauvoille ei ole perinteisesti annettu mitään arvoa Kiinassa. Xiaolun vanhemmilla oli ennestään parivuotias poika, jonka olemassaolosta tyttö sai tietää vasta 7-vuotiaana. Parivuotiaaksi pieni ja laiha Xiaolu eli köyhässä lapsettomassa perheessä kunnes hänet vietiin isovanhempien luo asumaan. Näistä Shitangin kalastajakylän vuosista oli raskasta lukea, sillä isoisä oli katkeroitunut ja äärimmäisen väkivaltainen mies joka hakkasi vaimoaan. Kyttyräselkäinen sidotuin lootusjaloin kulkeva isoäiti oli tytön turva ja suhde lämmin. Vanhemmat asuivat suhteellisen lähellä, Wenlingissä mutta eivät käyneet viiteen vuoteen kertaakaan tytärtään katsomassa.
Isä propagandamaalari, äiti punakaartin jäsen
Kun isoisä kuoli dramaattisesti, 7-vuotias Xiaolu muutti 'kotiin' Wenlingiin, tai pikemminkin vanhempiensa ja veljensä luokse asumaan. Välit veljeen ja erityisesti äitiin eivät koskaan lämmenneet. Xiaolu tunsi itsensä koko ajan ei-toivotuksi, ja äiti pieksi häntä. Sen sijaan maalari-isä tuki tytärtään. Isä oli nuoruudessaan joutunut mielipiteidensä vuoksi työleireille, mutta nyt hänen maineensa oli palautettu ja hän oli päässyt arvostettuun valtion propagandajulisteiden maalarinvirkaan. Tuon ajan propagandajulisteita löytyy runsaasti googlaamalla ja paljon tietoa mm. tästä kulttuurivallankumouksen idolista Lei Fengistä. Haulla Chinese ink paintings, löytyy satumaisia taideteoksia, kirjailijan isän tyyliä. Oli hämmästyttävää lukea myös kuinka Guon perhe katseli televisiosta Madame Maon, Jiang Qingin oikeudenkäyntejä viikkokausia vuonna 1981.
Lahjakkuudella ja sitkeydellä läpi harmaan kiven
Guon elämäkerta ja kasvutarina hengästyttävät. Kirjassa kulttuurivallankumouksen aikainen kiinalainen yhteiskunta avautuu länsimaisen demokratian kasvatille järkyttävänä ja käsittämättömänä: naisten elämä - a dog's life! - naisten pahoinpitelyt, tyttövauvojen tuhoaminen - nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö - kaiken vapauden puute, lukemattomat säännöt, luvat ja ilmiannot - sananvapauden olemattomuus ja sensuuri - työleirit ja rehabilitointi - ja uskomaton köyhyys ja nälkä vielä 80-luvullakin. Ihme ettei Xiaolu Guo murtunut kaiken kokemansa alle. Hänet valittiin Pekingin elokuva-akatemiaan 7000 hakijan joukosta ja Chevening-stipendiaatiksi Englantiin 500 hakijan joukosta.
Alkuajoista Briteissä oli riipaisevaa lukea. Guo eli yksin ankeilla slummiutuneilla asuinalueilla Lontoossa; ei ymmärtänyt englantia, ei pystynyt puhumaan, ei lukemaan; näön kanssa oli myös suunnattomia ongelmia. Yksinäisyyttä lieventääkseen oli hankittava rakastaja. Guon ensimmäinen englanniksi kirjoittama teos A Concise Chinese-English Dictionary for Lovers 2007 syntyi näinä ankeina aikoina.
Once Upon a Time in the East on tavattoman kiinnostava ihmisten elämää lähihistorian Kiinassa valottava teos, joka kirjailijan kohdalla vastaa tyhjentävästi myös henkilökysymyksiin kuin Kuka kukin on kirja. Guo ei ryve itsesäälissä kovien kokemustensa vuoksi, marttyyriyttä ei ole havaittavissa eikä kirja ole erityisen raskas lukea - mutta valtavan hyvä se on.
Once Upon a Time in the East, a Story of Growing Up
Chatto & Windus 2017
*****
Kirjastosta
Hieno kirjoitus tästä kirjasta, josta itsekin vaikutuin! Minulla on oikeastaan onnekas olo, koska en ole ehtinyt vielä lukea muuta Guolta: tämä kirja tosiaan avaa hienosti Guon muita kirjoja, joten niitä varmaan lukee (ja tulkitsee) ihan eri mielellä kun tietää taustoja.
VastaaPoistaTämä oli hurjaa luettavaa. Ei suomalainen voi ymmärtää tuota yhteiskuntaa millään osa-alueella. Ihmisissä on valtavia voimavaroja, Guon kokema osoittaa sen. Sinä onnekas! Ehkä luen jotain uudemman kerran.
PoistaYritän lukea tämän, vaikka en ole varma enkustani. Kiitos vinkistä Riitta.
VastaaPoistaKirsti, tämä oli minusta selvää ja hyvin ymmärrettävää kieltä. Köyhyys ja nälkä olivat käsittämättömiä, kuin myös naisen asema.
PoistaHave a great day.
VastaaPoista