Jeanie Taylor on tuore leski. Ei hänen elämänsä helppoa ollut aikaisemminkaan, mutta viimeiset neljä vuotta ovat olleet hermoja raastavaa piinaa: media on ollut kimpussa kuin hyeenalauma, naapurit ovat kääntäneet selkänsä ja solvauskirjeitä on tullut. Aviomiehen höpsötykset ovat paljastuneet joksikin äärimmäisen kuvottavaksi asiaksi. Nyt tämä piinattu nainen kertoo maagisen vetoavalla äänellä elämästään - ja minähän koukutuin ensi sivuista alkaen.
Vuonna 1957 syntynyt britti Fiona Barton antaa tässä esikoistrillerissään äänen henkirikoksesta syytetyn puolisolle. Miltä vaimosta tuntuu, miten hän jaksaa seistä miehensä rinnalla, uskooko hän oikeasti tämän syyttömyyteen? Pitkä toimittajan ura ja vankka kokemus rikostapausten raportoijana kuultavat tekstissä vakuuttavasti. Kirjailija näyttää kuinka hillittömästi media metsästää, vainoaa ja vääristelee, miten poliisi tutkimuksissaan etenee. Barton kirjoittaa vetävästi ja nautittavasti. Alkuun on sanottava tosin, että aiheeltaan Leski on mitä kuvottavin: selvitettävä rikos kiertyy pedofiilirinkien, heidän nettikahviloidensa ja sairaan addiktionsa ympärille. Hyvän matkaa veikin ennenkuin pystyin vakuuttumaan siitä, että kykenen ylipäätään lukemaan tämän trillerin.Vuonna 2006 se tapahtuu, koko Hampshirea kuohuttava kauhea tapaus: nuoren yksinhuoltajaäiti Dawnin suloinen 2,5 vuotias tytär Bella katoaa kotinsa etupihalta. Keskeinen rikostarkastaja jutussa on viisikymppinen Bob Sparkes, joka tietää kokemuksesta että pienten lasten katoamiset tai sieppaukset eivät ennusta mitään hyvää. Koko poliisilaitos toimii kiihtyvillä kierroksilla Bellan tapauksessa, mutta saalis on laiha ja aika tuntuu kuluvan loppuun.
Epäillyksi päätyy lopulta entinen pankkitoimihenkilö, nykyinen jakeluauton kuljettaja Glen. Hänen avioliittoonsa kampaaja Jeanien kanssa lapsettomuus tuo omat ristiriitansa. Tietokoneelta löytyy kotiesinnässä lapsipornoa ja miestä syytetään, mutta todisteet eivät riitä. Bellan tapaus muodostuu rikostarkastaja Sparkesille pakkomielteeksi: vaikka juttu likimain hyllytetään, Bella ei jätä miestä rauhaan. Sparkesilta vie neljä vuotta saada tapaus päätökseen.
Barton kehittää kihelmöivän jännittävän juonikuvion. Itse rikostarkastaja Sparkes tuntui melko värittömältä poliisimiehen perikuvalta. Karmivin henkilöhahmo oli tietysti tuo lapsipornoon addiktoitunut ja vaimoaan alistava Glen. Mies oli täysiverinen narsisti: eristi, vähätteli ja määräsi kaikesta vaimonsa elämässä. Vaimo Jeanien oli tanssittava miehensä pillin mukaan, tuettava tätä myötä- ja vastamäessä ja pidettävä koti sairaalloisen siistinä. Pidin kovasti tavasta, jolla Barton pani Jeanien puhumaan ja tapahtumista kertomaan. Mutta lopulta paljastui, että naisessa oli kaksi persoonaa: alistuva ja kuuliainen Jeanie sekä määrätietoinen ja laskelmoiva Jean. Tunsin suurta myötätuntoa Jeanieta kohtaan ja ymmärsin häntä oikein hyvin.
Minusta tämä oli tavattoman hieno psykologinen trilleri: loppuun asti jännittävä, sujuvasti kirjoitettu, ja juoneltaan hienosti kehitelty. Jeanie oli hallitseva hahmo, muut jäivät tämän piinatun naisen varjoon. Ihastuin Leskeen. Iljettävistä pedofiilirenkaista ja heidän lapsipornobisneksistään oli tietysti kuvottavaa lukea, mutta lukijaystävällisesti Barton ei liiaksi keskittynyt pedofilian karmeimpiin piirteisiin.
Leski on noussut bestselleriksi ja sen käännösoikeudet on myyty jo 35 maahan. Bazar julkaisee myöhemmin suomeksi myös kirjailijan toisen teoksen The Child (2017).
Fiona Barton
The Widow
Leski
Suomentanut Pirkko Biström
Kansi Eija Kuusela
Bazar 2018
****
Kustantajan lukukappale - kiitos
Tätä olen odottanut e-kirjana ja tänään se ilmestyy :) Joten luettavaa riittää.
VastaaPoistaAihe on iljettävistä iljettävin, mutta siististi Barton selviää siitä. Jeanien kerrontaa oli hurjaa lukea. Uskon että pidät.
PoistaTämä trilleri oli todella hyvä ja koukuttava. Aihe tosiaan on iljettävä, mutta trillerigenre on yleensä aika iljettävää ja väkivaltaista.
VastaaPoistaNiinhän se on Mai :)
PoistaOlen arponut haluanko lukea tämän vai en, sillä aristelen juuri tuota pedofiliaa. Aihe on aina rankkaa luettavaa. Taidan nyt kuitenkin mielipiteestäsi rohkoaistuneena laittaa tämän kirjaston varauslistalle. :)
VastaaPoistaEn ota vastuuta Aletheia :)
PoistaMinun teki pahaa oikeastaan vain alussa. Ehkä sitten tottui, tai sitten Barton vei huomion muualle - etenkin Jeanien kokemaan. Aika hurjaa ajatella ihmistä,joka on vuosikausia tuommoisessa median myllytyksessä, plus sitten kun ei tiedä mitä uskoa miehestään, mitä ei. Tämä oli taitava kyllä.
Onnea 2-vuotiaalle ❤️ Hyvää nimipäivää Riitta 🌷Tämän kirjan haluaisin saada käsiini!
VastaaPoista