Muriel Barberyn Siilin eleganssi vie lukijan pariisilaiseen hienostokaupunginosaan, jossa eletään tiukasti yhteiskunnallisen aseman mukaan. Rue de Grenellellä sijaitsevan arvotalon asukkaat ovat yhteiskunnan silmäätekeviä ja heidän kodeissaan on jopa 400 neliötä. Talon kuudennessa kerroksessa asuu romaanin toinen päähenkilö, kaksitoistavuotias lettipäinen Paloma Josse. Hän on huippuälykäs silmälasipäinen tyttö, joka ihannoi japanilaisuutta, lukee mangoja ja opiskelee jopa japanin kieltä. Päiväkirjaansa Paloma kirjoittaa huomioita elämästä ympärillään ja kritisoi omaa perhettään isosisko Colombea myöten. Ikäisekseen Pamela on hyvin kyyninen ja päättää tehdä itsemurhan ja tuikata kotinsa tuleen ennen kuin täyttää kolmetoista välttyäkseen joutumasta isona porvarilliseen, tyhjänpäiväiseen kultakalamaljaan.
Toinen päähenkilö on talon ovenvartijarouva Renée Michel, 54-vuotias ruma ja pyylevä leskinainen, joka on ollut tässä toimessaan talon asukkaiden kyykytettävänä puolet elämästään. Hän on köyhän ja puhumattoman lapsuuskotinsa kasvatti, joka päätti tekeytyä tyhmäksi ja huomaamattomaksi ja panostaa sisäiseen kasvuun. Luokkaerojen murtaminen kun olisi kuitenkin täysin mahdotonta. Nainen rakastaa venäläisiä klassikoita ja muuta maailmankirjallisuutta, elokuvia, musiikkia ja taidetta. Itse asiassa hän tietää kulttuurista enemmän kuin monet hienon talonsa kouluja käyneet asukkaat.
Talo on ollut staattisen muuttumaton vuosikymmenet, mutta nyt yhden huoneiston asukas vaihtuu. Uusi asukas on rikas japanilainen kuusissakymmenissä oleva Kakuro Ozu, joka terävällä intuitiollaan huomaa, ettei Renée ole aivan sitä, miksi tekeytyy. Herra Ozu suhtautuu luontevasti ja luokkaeroista piittaamatta ovenvartijarouvaan ja viihtyy tämän seurassa erinomaisesti. Renée saa kerrankin kokevansa olevansa hyväsytty ja arvostettu, ja siitäkös talon asukkaat kuiskuttelevat. Herra Ozu suhtautuu tasavertaisesti myös Palomaan, ei kuten mitättömään pikkutyttöön.
Paloma oli hauska pariisilaisten hienostopiirien kritiikissään ja talon elämää oli mukava seurata hänen ja ovenvartijarouvan silmin. Dialogit olivat mainioita ja tilannekomiikkaa riitti. Kirjassa oli runsaasti intertekstuaalisia viitteitä Leo Tolstoin Anna Kareninaan, jopa Renéen kissa oli nimeltään Leo. Barberyn tyyli muuttui paljonkin kirjan loppuluvuissa, mikä oli vähän hämmentävää. Loppuratkaisu oli sekä surullinen että yllätyksellinen. Ehkä näin raju ratkaisu oli tarpeen siirappisen lopun välttämiseksi. Viihdyin kyllä kirjan parissa, vaikka pokkaripainoksen pieni fontti hankaloitti lukemista. Siilin eleganssissa oli hetkensä, mutta ehkä odotin liikaa tai uuvuin loputtomaan filosofiseen pohdintaan.
Kuuntelin espanjaksi Barberyn vuonna 2020 ilmestyneen teoksen Una rosa sola, joka vei Kiotoon.
Alkuteos L'Élégance du hérisson
Suomentanut Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2013
______________
Suomentanut Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2013
______________
Muriel Barbery (s. 1969) on ranskalainen kirjailija ja filosofianopettaja. Hänen esikoisromaaninsa, hyvän ruoan nautintoja ylistävä Kulinaristin kuolema (suom. 2011), palkittiin Ranskassa ilmestymisvuotensa parhaana kulinaristisena kirjana. Barbery kohosi maailmanmaineeseen romaanillaan Siilin eleganssi (suom. 2010), jota on sittemmin myyty maailmanlaajuisesti yli 5 miljoonaa kappaletta. Barberyn uusin romaani Haltiaelämää (2016) on ihastuttanut lukijoita ympäri maailman.
