Muriel Barbery - Una rosa sola

En ole lukenut Muriel Barberyn kiitettyä Siilin eleganssia, mutta kun näin hänen viime vuonna ilmestyneen teoksensa Una rosa sola / Yksi ruusu vain äänikirjapalvelussa, päätin kuunnella. Kuuntelussa oli haasteensa, kenties sanaston, kenties lukijan ääntämyksen vuoksi. Lukija äänsi mm. päähenkilö Rosen nimen rus. Postauksen kirjoittaminenkin on haastavaa, sillä e-kirjaversiota ei ole tarjolla, on siis vain luotettava omaan hataraan muistiin.

Nelikymppinen Rose on pariisilainen botanisti, joka ei ole koskaan tavannut japanilaista isäänsä.  Hän on yksinäinen ja eristäytynyt. Mielenterveydeltään häilyväinen äiti oli vaatinut tytön isältä pyhän lupauksen, ettei tämä olisi koskaan missään yhteydessä tyttäreensä. Mutta äiti kuoli jo viisi vuotta sitten eikä isä sen jälkeenkään ole ottanut yhteyttä. Rosen sisin on vihaa, katkeruutta ja hylkäämistä täynnä. Nyt Japanista tulee kirje, jossa häntä pyydetään saapumaan Kiotoon kuulemaan isän testamentti.

Ensimmäistä kertaa elämässään Rose matkustaa Japaniin ja isänsä Kioton taloon, joka on perinteinen japanilainen talo lumoavine puutarhoineen: puupioneita, azaleoja ja vaaleanpunainen magnolia oven pielessä. Isän assistentti, belgialaissyntyinen Paul pitää Rosesta huolta ja vastaa tämän päiväohjelmista kuolleen isän toivomusten mukaisesti. Ohjelmaan kuuluu tutustuminen moniin Kioton Zen-temppeleihin ja niiden kivi- ja sammalpuutarhoihin. Vihainen ja vastentahtoinen Rose alkaa päivien kuluessa lämmetä Japanille ja japanilaisuudelle.

Rose tapaa myös isän vanhan ystävän, pessimistisen oloisen englantilaisnaisen, joka ääntää espanjaa hassusti englantilaisittain. Tärkein kotiutumista edesauttava ihminen on tietysti kovia kokenut Paul, vaimonsa menettänyt suloisen tyttären yksinhuoltaja. Rakkaus syttyy kirsikankukkien aikaan ja isän jälkeen jättämä kirje antaa Rosen kaipaamia selityksiä: isä on seurannut tyttärensä elämää kaukaa läpi vuosien, isä on rakastanut. Rose, joka paikassa ulkopuolinen, löytää japanilaisen puolensa ja tuntee tulleensa kotiin.

Muistan miten hullaannuin Kiotosta lukiessani Mia Kankimäen matkakirjaa Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Luin, että Barbery on itse asunut Kiotossa, joten hän tuntee Kioton temppelit hyvin. Tästä kirjasta muistan vain upean bambupuiston, Arashiyuaman, en muiden temppeleiden nimiä, joissa Rose kävi. Tämä linkki esittelee yhdeksän Kioton temppeliä, kannattaa nauttia silmillä ja eläytyä niiden estetiikkaan. Una rosa sola vei kiehtovalla ja kaihoisalla tavalla japanilaisuuteen, zeniin, ihmisten kohtaloihin ja Kiotoon. Pelkään pahoin, että pelkällä kuuntelulla paljon hienosta tekstistä meni ohi. Luen ehdottomasti uudestaan, jos tämä suomennetaan. Englanniksi kirja on jo luettavissa: A Single Rose.

Muriel Barbery - Una rosa sola
Alkuteos Une rose seule 2020
Seix Barral 2021
Äänikirjan lukija Núria Samsó
_______________

Muriel Barbery (s. 1969) on ranskalainen kirjailija ja filosofianopettaja. Barberyn esikoisteos Kulinaristin kuolema ilmestyi ranskaksi vuonna 2000 ja palkittiin ilmestymisvuonnaan Ranskassa parhaana kulinaristisena kirjana. Hänen läpimurtoteoksensa oli toinen romaani Siilin eleganssi (2006), jota on myyty maailmanlaajuisesti viisi miljoonaa kappaletta. Barberyn kolmas romaani, Haltiaelämää, ilmestyi syksyllä 2016