Kaisa Beltran & Johanna Erjonsalo - Kadonneet tytöt

Nigerialainen Bella istuu alusvaatteisillaan muovituolilla teollisuusalueella Málagan lentokentän kupeessa. Tänne prostituution hautausmaalle päätyvät ne naiset, jotka ovat seksiklubeille ja bordelleihin liian vanhoja, nuoria, rikkinäisiä tai mustia.

Kaisa Beltranin ja Johanna Erjonsalon prostituutiota ja ihmiskauppaa Espanjassa (lähinnä Málagassa) luotaava tietokirja Kadonneet tytöt oli korutonta kertomaa. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja jäin paitsi kirjan kuvitusta, joka on tosin katsottavissa e-kirjaversiossa. Beltranille Espanja on tuttu maa, sillä hän on opiskellut siellä ja keräsi aineistoa tähän kirjaan toimimalla vapaaehtoistyöntekijänä prostituoitujen parissa. Punaisen Ristin ja Mujer Emancipada -järjestön työntekijät auttavat prostituoituja monin tavoin: viranomaisasioissa ja jakamalla liukuvoiteita & kondomeja sekä tekemällä raskaus- ja HIV-pikatestejä. He ohjaavat tarvittaessa myös raskaudenkeskeytykseen. Mujer Emancipada on perustettu jo 20 vuotta sitten ja se tekee työtä hädänalaisten naisten hyväksi. Koska prostituutio ja ulkomaisten naisten osuus siinä ovat kasvaneet räjähdysmäisesti 2000-luvulla, työ prostituoitujen ja ihmiskaupan uhrien parissa on yhä tärkeämpää. Vapaa käännös järjestön sivulta:

Naisnarkomaanien tilanne Espanjassa on ollut pitkään vakava, mutta meidän mielestämme ihmisoikeuksien näkökulmasta ihmiskauppaan liittyvä prostituutio on vielä suurempi uhka, sillä naisia ja nuoria tyttöjä tuodaan maahan ympäri maailmaa, jotta länsimaiset miehet voivat hetken huvitella monenlaisten eksoottisiksi kokemiensa naisten kanssa. 

Kuvaushetkellä Cintia oli ihmiskaupan uhri. 21-vuotias Cintia myi seksiä nigerialaisten kadulla, 

kunnes poliisi pääsi häntä myyneen ihmiskaupparenkaan jäljille ja vapautti hänet. 

Kuva: Johanna Erjonsalo 

Prostituoituja on maassa arviolta 45 000 - 116 000. Heitä tulee tai tuodaan Espanjaan monista maista. Etelä-Amerikan maista Kolumbiassa, Hondurasissa ja Venezuelassa tilanne on niin sekasortoinen, että tyttöjä on helppo houkutella löyhin lupauksin Eurooppaan. Moni tietää mikä odottaa, mutta kotimaassakaan ei voi elää. Afrikan maista nigerialaisia naisia on eniten. Se on köyhä maa, jossa perheet joskus myyvät tyttäriään ihmiskauppaa tekeville rikollisjärjestöille. Lähes jokainen prostituoitu lähettää rahaa kotimaahansa elättäen vanhempiaan tai kouluttaen nuorempia sisaruksiaan. Itäeurooppalaisia naisia edustaa erityisesti Romania.

Ihmiskauppa ja vapaaehtoinen seksityö näyttävät samalta, mutta ero on selvä. Seksityössä henkilö tienaa itselleen, ihmiskaupassa parittajalleen.

Arvioidaan, että jopa 80-90% ulkomaisista prostituoiduista on alunperin ihmiskaupan uhreja. Espanjassa on satamäärin yökerhomaisia isoja seksiklubeja sekä pieniä seksibaareja, joiden yläkerrassa on huone tai pari seksin myyntiä varten. Kerrostalojen yksityisiin asuntoihin piiloutuu bordelleja, ja jotkut naiset myyvät seksiä kadulla. Málagan Guadalhorcen teollisuusalue on karu ostetun seksin näyttämö.

Patience on entinen ihmiskaupan uhri. Hänet pakotettiin vuosien ajan prostituutioon ensin Marokossa ja sitten Espanjassa. Patience melkein hukkui ylittäesään Välimeren ja joutui Madridissa joukkoraiskauksen uhriksi, minkä seurauksena hän tuli myös raskaaksi.

Nyt vähän yli kolmekymppinen nigerialaistaustainen Patience on kahden lapsen yksinhuoltaja ja asuu lapsineen homeisessa asunnossa pahamaineisella alueella. Mujer Emancipadan espanjantunnilla hän tunnustaa Beltranille, ettei osaa lukea. Hänen on melkein mahdoton jättää prostituutiota, koska kaikkein pienipalkkaisimmatkin siivoojantyöt menevät latinonaisille, hehän osaavat kielen. Patience ei uskaltanut jättää madameaan viiteen vuoteen, koska jatkuvasti kasvava velka oli maksettava ja hän pelkäsi myös tämän voodoo-kirousta. Beltranin muutetuin nimin mainitsemia naisia on kymmenittäin:  Queen eli Bella, Lovelyn, Lisa, Maria, Susana, Vivian, Daria...

Asiakkaat vaativat romanialaiselta Marialta rahoja takaisin ja pahoinpitelivät hänet. 

Erjonsalo muistuttaa, ettei ihmiskaupan uhria voi tunnistaa ulkonäön perusteella. 

Kuva: Johanna Erjonsalo 

Kadonneet tytöt oli järkyttävä ja silmiä avaava teos. En aiemmin tajunnutkaan, että prostituutiota on Espanjassa näin paljon, eihän naispuolinen turisti ympäristöään prostituutiosilmällä katsele. Koronapandemia on aiheuttanut sen, että prostituutio on siirtynyt piiloon yksityisiin asuntoihin ja sitä myöten naiset avun ulottumattomiin. Googlen kuvahaulla putas málaga löytyy pilvin pimein seksiä myyvien naisten kuvia.

Olen aiemmin lukenut espanjalaisen kirjailijan Carmen Amoragan teoksen Basta con vivir / Riittää että elää (2014), joka kertoo romanialaisesta ihmiskaupan uhrista Valenciassa. Amoraga antoi kirjassaan tilastoja: Espanjassa prostituution 'arvo' on 3.700 miljoonaa euroa vuodessa, 8,3 miljoonaa per päivä. Vuonna 2015 paljastui 42 ihmiskauppaa harjoittavaa rinkiä ja melkein 500 henkilöä pidätettiin. Tilastot ovat toki muutaman vuoden vanhoja, mutta tuskin muutosta parempaan on tapahtunut. Beltrankin antaa tilastoja teoksessa, mutta minun oli hankala etsiä niitä ilman paperikirjaa.

Kaisa Beltran, Johanna Erjonsalo  - Kadonneet tytöt
Atena 2021
Äänikirjan lukija Hanna Saari
______________

Kadonneet tytöt on vetävästi kirjoitettu teos Aurinkorannikon prostituution karusta todellisuudesta. Ihmiskaupasta, parituksesta ja tytöistä, jotka haluavat köyhistä kotimaistaan Eurooppaan hinnalla millä hyvänsä. Perheistä, joille ulkomailla työskentelevä tytär on ainoa tulonlähde. Valepoikaystävistä, jotka lupaavat makean elämän Euroopassa mutta toimivatkin parittajina. Ravisteleva ja runsaasti kuvitettu teos kertoo, miten ihmisiä ostetaan ja myydään Euroopan laidalla.

Kaisa Beltran (s. 1980) on toimittaja, joka on kirjoittanut Espanjassa tapahtuvasta ihmiskaupasta suomalaisiin lehtiin. Aihetta tutkiessaan hän työskenteli vapaaehtoisena ihmiskaupan uhreja ja prostituoituja auttavissa järjestöissä ja haastatteli kadulla sekä seksiklubeilla kohtaamiaan naisi

Johanna Erjonsalo (s.1991) on kuvajournalisti, joka on aiemmin julkaissut kuvareportaaseja muun muassa jälleenrakentuvasta Nepalista tuhoisien maanjäristysten jälkeen sekä tyttöjen oikeuksista Sambiassa. Hän on erityisen kiinnostunut aiheista, joita pystyy kuvillaan avaamaan ja aiheuttamaan katsojassa reaktion, jopa muutoksen. Hänet on palkittu työstään useita kertoja.