Kissa on huippuunsa kehitetty levollisuuden ja rauhan välittäjä, osaansa tyytyväinen, itsenäinen ja vapaa olento, joka muistuttaa omaan mieleensä eksyneelle ihmiselle elämän ihmeellisestä yksinkertaisuudesta eli siitä ettei meillä lopulta olekaan mitään hätää.
Sastamalan Karkussa asuvien kissanystävien, kirjailija Klaus Rahikaisen ja graafikko Kari Jokisen yhteinen projekti tuotti kauniin ja filosofisen teoksen Kissa kehrää ykseyttä. Miehet tuntevat kattinsa, sillä kummallakin on tällä hetkellä kolme kissaa: Rahikaisella pikimustat Ellan ja Adam sekä oranssi Simba; Jokisella Nasta, Tiitus Silakka ja Saima Harmaja. Teksti kertoo Rahikaisen oivaltavia huomioita kissojen olemuksesta ja niiden opetuksista, Jokisen kuvat tavoittavat riemastuttavasti kissojen luonteen ja asennot.
Rahikainen on pohtija ja elämäntaiteilija, joka kirjoittaa Elämä Itse isoilla alkukirjaimilla. Ei aivan omaani, mutta hänen huomionsa kissoista ovat teräviä ja kirjailija nöyrtyy oppimaan elämästä kissojensa kautta. Rahikainen on tuskaillut koko ikänsä mm. sitä, ettei saanut omasta mielestään äidiltään rakkautta eikä hän oikein pitänyt kissastaan Adamista, mutta kirjaprojektin kuluessa rakkaus tähän vaikealta tuntuvaan kissaan syttyi.
Tyttären kissa, oranssi ja reipas Simba valloittaa söpöllä ja sosiaalisella olemuksellaan kaikki. Se kulkee Rahikaisen tai emäntänsä perässä pitkiä matkoja vapaana ja hihnatta kuin koulutettu koira. Kirjailijan kissat elävät vapaina pihapiirissä ja pääsevät retkilleen luontoon. Tästä vilkasliikenteisten katujen lähellä taajamissa elävät kissat voivat vain unelmoida. Kirjassa on 27 kissatarinaa, jotka valottavat monelta kantilta kissojen olemusta ja niiden yhteiseloa ihmisen kanssa. Nämä muutamat otsikot valottavat kirjan sisältöä: Kissan siunaus, Mustan kissan taika, Valon ja varjon kissat, Kissameditaatio & Elä ja anna elää. Varsin koskettava oli tarina perheen edesmenneestä Ozzy-kissasta, joka omalla kuolemallaan tavallaan harjoitti perheen tulevaa surua varten, sillä Rahikaisen vaimo sairasti parantumatonta syöpää.
Tyttäreni oli tehnyt Ozzylle pienestä pahvilaatikosta arkun, jonka otimme mukaan lähtiessämme vaimoni kanssa viemään kissaa nukutettavaksi. Istuimme eläinlääkäriaseman kalseassa toimenpidehuoneessa. En muista kumpi meistä piti kissaa sylissään, kun se sai ensin tainnuttavan ja sitten kuolettavan piikin, mutta tilanne oli äärimmäisen herkkä ja voimallinen. Koko tuo kalsea huone oli täynnä pyhää läsnäoloa.
Kissat opettavat meitä ihmisiä monella tavalla arkisessa elämässä. Ne elävät tässä hetkessä eivätkä vatvo menneitä tai murehdi tulevia. Ne osaavat nauttia elämästään ja lekotella auringonläikässä tassut kohti taivasta. Sisäkissakaan ei pääse metsästysvietistään ja sen on annettava vaania saalistaan, mikä tekee hyvää sen mielenterveydelle. Kissaa ei voi muuttaa mieleisekseen, niin kuin ei ketään ihmistäkään. Toinen on ekstrovertti, joka viihtyy ja hyrrää sylissä tuntikaupalla; toinen taas introvertti ja itsenäisempi tapaus, joka etsii rauhaa ja suo hyrräämisensä kuin armosta ihmiselleen.
Kissa kehrää ykseyttä, se haluaa tavoittaa minut, olla yhteydessä. Kissa hyrisee tyytyväisyyttään ja saa osakseen paijausta ja rapsutusta, silitystä ja välillä ruokaakin.
Kissa kehrää ykseyttä oli kissanystävälle mukavaa luettavaa ja pidin kovasti kuvituksesta. Monesti olen toivonut, että meidän norjalainen metsäkissa Sissi olisi seurallisempi ja tykkäisi olla sylissä. Armosta se tulee jalkopäähän kun luen sängyssä kirjaa. Joka aamu se kuitenkin naukaisee hyvät huomenensa keittiön ikkunalta, jossa se tähystää pihan lintuja. Sitten se rojahtaa matolle ja venyttää itsensä hirmu isoksi tarjoten vatsansa rapsutettavaksi. Aamuhetki kullan kallis ❤︎
Klaus Rahikainen, Kari Jokinen - Kissa kehrää ykseyttä
Teksti Klaus Rahikainen
Kansi ja kuvitus Kari Jokinen
IamBooks 2020
Teksti Klaus Rahikainen
Kansi ja kuvitus Kari Jokinen
IamBooks 2020
Arvostelukappale kustantajalta, kiitän.
_______________
_______________
Kirjan tekijöiden haastattelu Alueviestissä, josta myös kollaasin kuvat. Kirjaa voi tilata Rahikaisen kotisivulta.
Onpa kissamaisen oloinen kirja, kiitos esittelystä, sillä tätä en ole muualta huomannutkaan.
VastaaPoistaMinunkaan kissani ei tule syliin itse, mutta oltuaan minulla vuoden verran (oli silloin jo 8 v, kodinvaihtaja) antoi ottaa syliin, kun heräsi illalla monen tunnin uniltaan. Nykyisin tulee aina jalkojen juureen illalla, jotta nostettaisiin syliin kehräämään muutamaksi hetkeksi. Vahingossakaan ei itse hyppää syliin. Ovat ne kaikki omanlaisiaan.
On ne omanlaisiaan! Meidän Sissi on muuten tomera ja itsepäinen, vaikkakin kiltti, vaan syli ei oikein kelpaa!
PoistaIhanalta vaikuttava kirja! Olen ehdottomasti kissaihminen. Tämä olisi sopivaa luettavaa. :)
VastaaPoistaTämä on tosi kiva pieni kirja - suosittelen!
PoistaTämä on kolmen kissan emännän ehdottomasti luettava.
VastaaPoistaMeidän Lyyli on puoliksi norjalainen metsäkissa ja varsin omaehtoinen sylissä olija. Tuppaa aina silloin, kun tekisin jotain, ei koskaan kun vain luen tai muuten laiskottelen.
Teidän Lyyli on niin söpö :) Kissat niin kuin koiratkin opettavat meille ihmisille paljon elämästä.
Poista