10. toukokuuta 2021

Johanna Savolainen - Se, joka pääsi pakoon


Johanna Savolainen sijoittaa esikoisdekkarinsa Se, joka pääsi pakoon synnyinseuduilleen Kymenlaaksoon. Jossain Kotkan ja Haminan välissä sijaitsee dekkarin fiktiivinen Kylä, muuttotappiosta ja työttömyydestä kärsivä pieni taajama. Kova isku oli Summan paperitehtaan sulkeminen 2008, mikä jätti satoja kyläläisiä työttömiksi. Kirjan tapahtumat ajoittuvat seuraavaan kesään. Vähän yli viisikymppisen Annan pitämä ruokabaari on kyläläisten kohtauspaikka, talvella hiljainen, mutta kesäasukkaiden tultua työtä riittää aamusta iltaan. Täksi kesäksi Anna on palkannut muualta tulleen nuoren Eevin kesäapulaiseksi. Alussa tyttö on arka, mutta vapautuu koomisen haravaepisodin jälkeen ja saa kauneudellaan kylän nuoret miehet ja vanhat ukot päästään sekaisin. Mutta menneisyydestään Eevi vaikenee.

Anna ei vieläkään ollut täysin toipunut keskusteluista, joita oli käynyt
työttömäksi jääneiden, itkevien miesten kanssa. /
Lohduttavia sanoja oli vaikea löytää, kun suorastaan kuuli kotiseutunsa kuolonkorinan.

Annan mies on kuollut vuosia sitten ja ainoa poika, koripallolupaus Teemu on opiskellut Mäkelänrinteen yhteiskoulussa Helsingissä. Annalla on omat painavat syynsä suhtautua huippu-urheiluun kielteisesti, mutta pojan koripallointoa hän ei ole pystynyt kitkemään. Teemu on päättänyt tulla täksi kesäksi äitinsä luo; syksyllä hän lähtisi Yhdysvaltoihin tarkoituksenaan päästä yliopistojoukkueiden kautta NBA:han. Toinenkin Helsinkiin lennähtänyt saapuu lapsuusmaisemiinsa. Annan nuoruudenystävän Leilan tarkoituksena on selvittää lapsuuskotinsa irtaimisto, jotta talo voidaan panna myyntiin. Heti alussa Savolainen antaa lukijalle vihjeitä. Miksi Eevi on niin hiljainen ja miksi tyttö reagoi oudosti nähdessään Teemun? Miksi Leila ei voi sietää Eeviä ja ilkeilee tytölle alinomaa? Mitä Anna itse salaa?

Hän ei huutanut, sillä hän oli keskittänyt voimansa pakenemiseen.
Kesäyö heidän ympärillään oli itkettävän kaunis.

Lukuunottamatta kesäasujien toilailuja Kylä uinailee yleensä kesäidyllinä, mutta tämä kuuma kesä 2009 on poikkeus: alkaa omituisten kuolemien ja pahoinpitelyiden kierre. Kesäkuun alussa Teemun lapsuudenystävä Marko putoaa tai tönäistään kirkon rakennustelineiltä alas, ja juhannuksen jälkeen Leila löytyy Annan talon takaa kallo murskana. Viikko sen jälkeen hukkuu kesämökkinsä rantaveteen junioreiden koripallovalmentajana toiminut Timo. Kotkan poliisin rikosylikonstaapeli, kuuttakymppiä lähenevä vanhapoika Veikko Niskanen vastaa juttujen tutkinnasta ja pyörittelee niiden ”hämäryyden” vuoksi päätään. Kaikki tapaukset tuntuvat kytkeytyvän jollain tapaa Kylän omaan urheilijaylpeyteen Teemuun. Jos hän on sekaantunut juttuihin, kansainvälinen urheilu-ura uhkaa tyssätä siihen.

Savolainen rakentaa hienosti kylämiljöönsä ja henkilöhahmonsa. Kylä tuntuu elävältä ja oikeastikin vastaavanalaiseen pieneen kyläyhteisöön voisi kätkeytyä vuosikymmenten takaisia perhealaisuuksia ja kummia järjestelyjä. Kerronta piti mukavasti otteessaan koko matkan ajan ja vaikka arvuuttelin juonikuvioita ja syyllisiä, en osunut oikeaan. Parasta tässä cozy crime dekkarissa oli minusta miljöön kuvaus ja henkilöhahmojen luonti. Jokainen hahmo tuntui aidolta ja todelta ja kyläläisten monimutkaiset suhteetkin Savolainen rakensi uskottavasti.

Tänään heitto kulki ensimmäisestä hetkestä lähtien hyvin.
Pallo irtosi sormien saatto-otteesta täydellisesti pyörien ja upposi
Maaliinsa matemaattisen kauniissa kaaressa hipaisematta korirengasta. Vush!

Omaa koripallotaustaansa Savolainen hyödyntää asiantuntevasti kirjoittaessaan urheilumaailmasta, koripallosta ja muistakin lajeista. Kilpailu huipulla on kovaa ja Teemukin on oppinut kylmäksi ja edistämään itsekkäästi omaa uraansa. Myös rikosylikonstaapeli Niskanen on urheiluhullu, joka selvittelee työn tuomaa ahdistustaan pitkillä juoksulenkeillä. Dekkari on myös tarina vanhemmista ja lapsista. Savolainen kuvaa hienosti, mitä kilpaurheilijaksi tähtäävän lapsen vanhemmuus vaatii: loputtomasti kuskina oloa, varojenkeruutalkoisiin osallistumista sekä harjoituksissa ja otteluissa istumista. En kokenut dekkaria hyytävän jännittäväksi, mutta elävästi kirjoitetuksi ja jouhevasti eteneväksi kyllä. Juonen moninaiset mutkat pysyivät vaivatta kirjailijan hyppysissä ja hän tarjosi uusia käänteitä loppusivuille asti. Sarjan seuraava osa on kuulemma jo työn alla. Rikosylikonstaapeli Veikko ja baarinpitäjä Anna keskustelivat paljon ja lähentyivät toistensa kanssa tässä ensimmäisessä osassa. Syttyyköhän näiden kahden yksineläjän välille romanssi tai muuta yhteistyökuviota, sen aika näyttää.

Johanna Savolainen - Se, joka pääsi pakoon
Kansi Samppa Ranta
Kustannus-Mäkelä 2021
Arvostelukappale kustantajalta, kiitän.
______________

Tämän dekkarin on ehtinyt lukea myös Arja 

Johanna Savolainen on entinen uutistoimittaja ja nykyinen viestintäalan ammattilainen. Hän asuu perheineen Helsingissä. Savolainen harrastaa juoksua, mutta juniorista täysi-ikäiseksi hän pelasi koripalloa SM-tasolla yltäen mitalisijoille.

6 kommenttia:

  1. Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta. Kiva kun tulee uusia suomalaisia naisdekkaristeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin tästä siksikin, että olen kasvanut Imatralla ja veli asuu Kotkassa. Uskon että tästä tulee kiva sarja.

      Poista
  2. Jälleen lupaavalta vaikuttava dekkari! Tämä vuosi on niille oikea runsaudensarvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei luettava lopu! Tykkään tämmöisistä pehmeämmistä dekkareista, joissa ei revitellä väkivallalla.

      Poista
  3. Mietin myös Veikon ja Annan välejä, lupaavasti kiinnostusta saattaisi olla molemmin puolin!

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.