Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama #runosunnuntai

Maapallomme ihmiset ovat aina olleet liikkeellä: 

on uuden nälkä, etsitään toivoa, turvaa, unelmia, elintilaa, parempaa tai vain hyvää elämää.

Tämä uuden etsimisen ja liikkeellä olon ajatus heijastuu vahvasti Riina Katajavuoren Maailma tuulenkaatama -kokoelman runoissa. Runoilija miettii myös ajan käsitettä ja sitä, miten nopeaksi maailma on muuttunut. Ajan kulku tuntuu paradoksaalisesti nopeutuneen, vaikka se on yhtä hidas tai nopea kuin vaikka 1700-luvulla: Kapteeni Cookilta kestää kolme vuotta ja kahdeksantoista päivää purjehtia maailman ympäri ja palata Spitheadiin, radioaktiiviset pilvet kulkeutuvat neljässä päivässä Ukrainasta Kiinan ja Afrikan ylle... Runominä on vahvasti kiinni nykypäivän maailmassa ja kotikaupungissaan Helsingissä, mutta hän matkustaa maailmalla myös itse. 

Runot on jaettu seitsemän osion alle: Ämpäri, Sukulaiset ovat takautuvia, Vaadin revontulet, Heräsin maailmankartan alta, Missä olen, Löytäjä saa pitää ja Lise. Aluksi runoilija toivottaa lukijan iloisesti tervetulleeksi ja hupsuttelee niitä näitä: Ole hyvä ja käy tähän runoon kuin lepoon ja rauhaan, jota olet etsinyt leveys-, pituus- ja liitupiireiltä... Runominä kehottaa kohtaamaan ihmisen - nimenomaan ihmisen, ja vastustaa monia asioita, etenkin etäisyyttä ihmisten välissä. Ironista komiikkaa edustakoon toteamus Ajatteleminen on sekava toimenpide. Naiminen suoraa ja selvää.

Sukulaiset ovat takautuvia -osiossa tutkaillaan perhesuhteita, nuoruutta ja lapsuusmuistoja mottona: Ei ole tavallista perhettä. Tulevan äitienpäivän alla sopii miettiä omia ajankäytön prioriteettejaan ja siteerata otetta runosta Äitipieni. Osat ovat vaihtuneet, tarvitsijan roolissa on nyt vanheneva äiti eikä äitiään ikävöivä pieni tytär:

Äitipieni, äitipieni soitat mulle juuri nyt kun
mulla on kiire.
Yleensä mulla on.
Kiire työhön ratikkaan matkalle kokoukseen
jumppaan rientoon.
Oon tässä keskellä. Keskellä elämää.
Äitipieni elämän reuna-alueella soittaa ja tarvitsee.
Äitipieni naputtaa sormiaan ja pitkittää, puhuu tyhjää,
yrittää nopeasti keksiä mitä vielä voisi sanoa.
Mulla askeleet kopisee katuun, olen hiljaa
annan tilaa, joka on tyhjää tilaa
yhtä tyhjän kanssa.
Mitään en anna, en ehdi.
...

Osio Vaadin revontulet vie pohjoisen maisemiin, jossa yksittäisen mopon ääni on tapaus. Sitten herätäänkin jo maailmankartan alta rimpuilun maku suussa. Maailmanmatkaaja-runominä toteaa, että Kauhean paljon hölmistyksissä-oloa sisältyy vuorokausiin, kielen-osaamattomuutta (espanjan-, portugalin, ruumiin-) Etelä-Amerikassa Nicaraguassa ja Venezuelassa hän tuumii: Lähden kaikille lennoille mutta koko ajan unelmoin tiukasti paluusta.

Koti-Helsingissä runoilija havainnoi maahanmuuttoilmiötä ja ottaa siihen kantaa mm. runoissa Rautatientori ja Vastaanottokeskus. Olen aiemmin lukenut Katajavuoren ihanan lastenkirjan Mennään jo naapuriin, joka kertoo maahanmuuttajaperheistä Suomessa.

Brittiläisestä löytöretkeilijä James Cookista (1728-1779) kertova osio oli minusta hieno. Wikipediasta voi lukea pitkät litaniat tästä kunnianhimoisesta miehestä, jolle ura ja maine olivat tärkeämmät kuin vaimo ja lapset. Mies seilasi maailman meriä, nimesi löytämiään saaria ja vaimo synnytti ja hautasi yhteiset lapset maissa - yksin. Vaimon tylyn yksinäisen elämän ja roolin kiteyttää runo Elizabeth Cookin elämä numeroina:

Syntyi 1742. Naimisiin 20-vuotiaana. Leski 37-vuotiaana. 17 vuotta avioliittoa, 4 vuotta yhdessä. Synnytti 6. 5 poikaa, 1 tyttö. 2 kuoli vauvana. 1 kuoli lapsena. 3 poikaa varttui. 1 kuoli tulirokkoon, 2 hukkui. Hautasi 6, yksin. 53 vuotta leskenä. 300 puntaa amiraliteetiltä per vuosi. 41 vuotta elämää viimeisen lapsen kuoleman jälkeen. 91 vuotta, elämää.

Kustantajan sivulta

Sanat ja kielellä / eri kielillä leikittely on tärkeässä roolissa monessa runossa. Katajavuori on taitava ja leikkisä, joskaan en aivan kaikkien sanalitanioiden funktiota tässä kokoelmassa ymmärtänyt. Maailma tuulenkaatama on kuin maailma itse: laaja ja paikoin vaikeasti hahmotettava; hauska ja koominen, mutta myös kipua, menetystä ja tuskaa tulviva.

Riina Katajavuori
Maailma tuulenkaatama
Kansi Markko Taina
Tammi 2018
***
Kustantajan lukukappale - kiitos
_______________

Kirjan ovat lukeneet myös: Heidi ja Tuija

Riina Katajavuori (s. 1968) on syntynyt Helsingissä ja kirjoittanut runoutta, proosaa ja lastenkirjoja.  Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle ja lastenkirjoja saksaksi ja tanskaksi. Katajavuori on Vuoden helsinkiläiskirjailija 2015. Maailma tuulenkaatama on hänen seitsemäs runokokoelmansa. 

YLEN TANSSIVA KARHU -EHDOKAS 2018 / RAADIN PERUSTELUT
Riina Katajavuoren kokoelma on lempeä ja maanläheinen, leikkivä ja tanssiva mutta kysyy keskeisiä kysymyksiä maapallostamme, sen ihmisistä ja heidän historioistaan. Katajavuori miettii mistä itse on tullut, mistä muut ovat tulleet, miten olemme joutuneet, kuka minnekin. Tutkimusmatkalla kohdataan koko maailma, toinenkin löytöretkeilijä James Cook, toisesta maailmasta peräisin ja toisin syin liikkeellä tuntemattomissa maissa, sekä hänen kärsivä vaimonsa Elizabeth. Kysymyksiin ei vastata, ratkaisuja ei ole. Mutta huomiot ovat hyvin todellisia ja avoimia. Lukija jää pohtimaan, liikuttuukin muttei ahdistu.

#runo18-haaste 

❤︎
Tuija luki Susinukke Kosolan Variston

Harmaasusi ihmettelee lokkilaumoja
Estherin runossa fossiiliksi muuttunut Kananen muistelee
Heidi luki T. S. Eliotin Kissojen kielen kompasanakirjan

Riina Katajavuori, Salla Savolainen - Mennään jo naapuriin

Ymmärrän kaikkia kieliä. 

Tärkeimmät niistä ovat hymy, nauru, leikki ja syli.

Näin toteaa ihastuttavassa Mennään jo naapuriin kirjassa Vasili, 1v 7kk, jonka vanhemmat ovat kotoisin Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Kirja kertoo lasten elämästä perheissä, jotka ovat alunperin lähtöisin muista maista ja päätyneet eri syistä Suomeen. 8-vuotias Vellamo kävi kirjailijaäitinsä Riinan ja tämän kuvittajaystävän Sallan kanssa tutustumassa 18 monikulttuurisen perheen elämään Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Monen Vellamon ikätoverin ihonväri on tummempi kuin tytöllä itsellään, hiukset ovat tummat ja silmät ruskeat; perheissä syödään erilaisia, oudoiltakin kuulostavia ruokia ja puhutaan usein hurjan montaa kieltä. Yhteistä näille lapsille on myös se, että suku, isovanhemmat, tädit ja serkut saattavat asua maan äärissä, tuhansien kilometrien päässä. Mutta perheissä eletään tavallista arkea, lämpöistä ja kiireistäkin, mutta lasten ehdoilla kuten missä tahansa lapsiperheessä. Ja lapset ovat lapsia: heillä on omat ilonsa, unelmansa ja ylpeydenaiheensa kuten alla olevista poiminnoista näkyy:

Edna 3, Etiopia:

Päiväkodissa on huomenna lelupäivä. Aion ottaa mukaan tonttunallen.

Eugene 15, Ghana:

Suomessa perheeseen syntyi kuopusvauveli, Briejoy. 
Briejoy tykkää uittaa popcornia vesilasissa.

Hanna 4, Puola-Suomi:

Äiti on tehnyt minulle aamutoimitaulukon. Jos olen nopea, saan ruksin.

Kamil 9, Syyria:

Viime talvena menin hiihtokouluun. Kahdessa päivässä opin hiihtämään!

Karuna 11, Nepal:

Teen kavereiden kanssa elokuvaa, jonka nimi on Keskipaikan kirous. 
Nimi tulee siitä, että auton takapenkin keskipaikalla on niin vaikea kiinnittää turvavyötä.

Leighton 3, Yhdysvallat:

Tykkään järsiä hapankorppuja. Niitä ei saa Amerikasta. 
Jos unohdan hapankorppuni pöydänreunalle, meidän koira Kira nappaa sen.

Leóna 4, Islanti-Iran:

Iltasaduksi haluan kuulla Peppi Pitkätossua tai Koirien Kalevalaa.

Lianne 9, Filippiinit:

Me käymme äidin kanssa usein uimahallissa, ja kaksi kertaa viikossa harrastan voimistelua. 
Osaan tehdä spagaatin ja spiraalin.

Livija 8, Latvia-Italia:

Harrastan shakkia ja uimista. Iltaisin piirrän, katsomme Netflixiä ja pelaamme Monopolia.

Nina 6, Kreikka-Brasilia:

Myyn lastenhuoneesta smoothieta. 
Leikkitehosekoittimessani on eri makuja: mansikka, appelsiini ja omena.

Patrick 8, Viro:

Isona minusta tulee lentsikkakuski. Haluan lentää isoja lentsikoita kuten Boeingia.

Vy 8, Vietnam:

Osaan hiihtäjänlaulun melkein ulkoa. Suomessa on rauhallista ja raikas ilma.

Kirja on mukavaa luettavaa aikuisellekin. Se on hyvin sympaattisesti kirjoitettu ja värikkäät kuvat kertovat kunkin perheen kodista ja arkielämästä. Teksti antaa lapsille sopivasti tietoa Suomeen muuttaneiden perheiden juurista, heidän kotimaistaan, tavoistaan ja kulttuureistaan. Maailmankartalle sijoitetut numeroidut viirit osoittavat havainnollisesti mistä päin kukin perhe on meille tullut. Lopussa on vielä 23 maan värikkäistä lipuista kootut lippunauhat.

Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen kirja osoittaa hienolla tavalla, miten Suomeen muuttaneet tuovat oman kulttuurinsa rikkaudet meille, ja miten he saavat uudenlaista sisältöä elämäänsä suomalaisesta kulttuurista. - Seppo Puttonen.

Mennään jo naapuriin oli Seppo Puttosen valinta Ylen Kirja-Suomen Vuoden kirjaksi 2017. Hieno valinta, joka lisää suvaitsevaisuutta ja eri kulttuurien ja eri maiden tuntemusta. Suomi monikulttuuristuu kiihtyvällä vauhdilla eikä kehitystä voi estää, pitipä siitä tai ei. Näistä lapsista kasvaa virheetöntä suomea puhuvia Suomen kansalaisia. Heillä on lähtökohdistaan johtuen jo riittävästi haasteita, saattaa olla traumojakin, joten soisin että me emme kantaväestönä lisäisi heidän taakkaansa, vaan he saisivat kasvaa uudessa kotimaassaan ilman rasismia.

Mikä minun unelmani on?

Asua. Asua Suomessa yhdessä koko perheen kanssa.

- Ahmed 11, Irak

Toivon kaikille Suomen ja maailman lapsille 

Onnellista ja Rauhallista Joulua.

Muutama linkki: 

Ylen Vuoden kirja 2017 / Tammi, Kirjakko ruispellossa, Kirjasähkökäyrä, Luetaanko tämä

Riina Katajavuori, Salla Savolainen

Mennään jo naapuriin
Tammi 2017
****
Kirjastosta

Riina Katajavuori (s. 1968) on helsinkiläinen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu niin runoutta, proosaa kuin lastenkirjoja. Katajavuori on lisäksi kirjoittanut kolumneja moniin lehtiin, toimittanut antologioita ja opettanut kirjoittamista. Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle ja lastenkirjoja saksaksi ja tanskaksi. 

Salla Savolainen (s. 1962) on kiitetty ja monipuolinen kuvittaja, jonka kädenjälki näkyy lukuisissa lastenkirjoissa. Savolainen on ollut kolmesti Finlandia Junior -ehdokkaana, ja vuonna 2005 hänelle myönnettiin Grafia ry:n jakama Rudolf Koivu -palkinto kuvituksesta Leena Virtasen kirjoittamaan Pikku Xing -kuvakirjaan.