Sergio Augusto Sánchez - Pikku avokadon tarina

Kolumbialaisen kirjailijan Sergio Augusto Sánchezin tunnen tähän mennessä vain novellistina. Hänen karu mutta upea novellikokoelmansa Sade piiskaa asfalttia ilmestyi suomeksi viime vuonna. Kirjailijalla on yhteys Suomeen, sillä hän on viettänyt vaihto-opiskelijavuoden Jyväskylässä. Lastenkirjalla Pikku avokadon tarina Sánchez siirtyy lasten herkkään maailmaan ja teoksen on kuvittanut hänen maanmiehensä Manuel García Plata.

Lyhyt tarina kertoo pienestä Laurasta, joka elää isänsä Julion kanssa. Äitiä ei perheessä ole. Eräänä päivänä he syövät ruuan kanssa avokadoja, joista Laura tykkää kovasti ja isän ehdottaessa avokadon siemenen idättämistä, ryhdytään toimeen. Isä näyttää tyttärelleen, miten avokadoja idätetään: siemeneen pistetään hammastikkuja, joiden avulla se pysyy juomalasin suulla niin että vain siemenen alaosa koskettaa vettä.

Laura saa avokadon oman huoneensa ikkunalle valoon ja tyttö huolehtii, että lasissa on aina riittävästi vettä ja jopa juttelee sille. Ilo on suuri kun siemenestä ilmaantuu pieni vihreä verso ja vedessä näkyy valkoisia vahvoja juuria. Isä ja Laura istuttavat avokadon maahan ja Laura alkaa malttamattomana odottaa sen tuottavan hedelmiä. Odotus on isän mukaan kuitenkin pitkä, vähintään viisi vuotta.

Joka päivä Laura käy tervehtimässä pientä avokadopuutaan. Se voi aluksi hyvin ja kasvaa vauhdilla, mutta sitten iskee hätä. Joku tuholainen nakertaa rakkaan pikkupuun lehtiä ja se muuttuu kaljuksi ennen pitkää. Eivät auta isän ja Lauran inkkaritanssit eivätkä suihkutukset. Puu on mennyttä ja Lauran suru pohjaton. Kuitenkin yhtenä päivänä Laura huomaa avokadopuussa pieniä uusia lehtiä - puu selvisi sittenkin ja taas odotetaan sen tuottamia hedelmiä. Pitkä odotus palkitaan ja isä ja Laura saavat vihdoin maistaa oman avokadopuun hedelmiä.

Kirja on lyhyt enkä osaa arvioida minkä ikäisille lapsille kirja on tarkoitettu. Mutta minusta se on herttainen ja inspiroiva, koska varsin monet lapset varmasti tykkäisivät kokeilla avokadon kasvattamista siemenestä. Oman kokemukseni mukaan avokado kasvaa hyvin ja tekee isoja vihreitä lehtiä. Suomen oloissa sitä ei tietenkään istuteta maahan, vaan ruukkuun ja hedelmistä lienee turha unelmoida. 

Pikku avokadon tarinan innoittamana voi kokeilla lapsen kanssa avokadon idättämistä ja kasvatusta. Näin lapsi oppii huolehtimaan omasta elävästä kasvistaan ja voi kokea kasvun ihmeen - ja myös elämän arvaamattomuuden. Kirjan kuvitus on keveä ja ilmava. Erityisesti pidin kuvasta, jossa Laura tanssii isänsä kanssa inkkarihenkisesti puun parantamistanssia ja sitä, jossa hän onnellisena halaa avokadopuutaan.

Täällä hyvät ohjeet avokadon kasvatukseen.

Näin sain ruksittua Helmet-haasteen kohdan nro 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla. Helmet-haaste etenee muutenkin mukavasti.

Sergio Augusto Sánchez - Pikku avokadon tarina

Kuvittaja Manuel García Plata

Alkuteos La historia verde 2019

Suomentanut Sofia Perhomaa

Aviador 2022

____________________

Sergio Augusto Sánchezin kirjoittama ja Manuel García Platan kuvittama lastenkirja kertoo koskettavasti, miltä lapsesta tuntuu, kun hän on menettämäisillään jotain rakasta ja ainutkertaista. Samalla se kertoo toivosta ja riemusta, joka on ylimmillään silloin, kun on tietoinen elämän rajallisuudesta.

Helen Ahpornsiri - Hetkiä luonnon kauneudessa

Kirjastossa käydessäni silmiini sattui tämä aivan hurmaava (lasten) tietokirja, Hetkiä luonnon kauneudessa. Nuorelta näyttävä brittiläinen taiteilija Helen Ahpornsini luo prässätyistä kasveista käsittämättömän upeaa taidetta. Hän prässää kasvien kukkia, lehtiä, varsia ja marjoja - ja rakentaa niistä sitten aivan uusia kokonaisuuksia: perhosia, sudenkorentoja, pikkulintuja, hiirulaisia, oravia, kettuja ja hirviä. Käsittämättömän kaunista ❤︎ Epäilin onko tämä ylipäätään mahdollista, mutta taiteilija sanoo teoksessa näin:

Kaikki tämän kirjan kuvien osaset - ketun silmän pilkahduksesta hämähäkinverkon hentoon seittiviivaan - ovat peräisin kasveista.

Kuvasivuihin ei ole käytetty pisaraakaan maalia.

 

Näin syntyy pikkulintu taiteilijan käsissä!

Elämä luonnossa ei pysy kauan aloillaan.

Vuodesta toiseen kasvit alkavat kukoistaa keväisin ja

kuihtuvat syksyisin noudattaen jo aikojen alussa 

syntynyttä kiertokulkua. Myös eläinten ravinnonhaku,

lisääntyminen ja poikasten varttuminen

mukautuvat vuodenaikojen kiertoon.

Kirja kattaa vuoden kierron - kevät, kesä, syksy ja talvi. Minusta myös Ruth Symonsin tekstit olivat viehättäviä. Ne ovat riittävän yksinkertaisia lapsille, mutta antavat samalla paljon tietoa siitä, mitä luonnossa eri vuodenaikoina tapahtuu. Keväällä muuttolinnut palaavat, sirkuttavat taas iloksemme ja rakentavat pesiään. Lehtipuut puhkeavat hennon vihreään ja jänikset loikkivat kevätniityillä. Sammakot kurnuttavat ja kutevat ja sorsaemo luotsaa poikasiaan. Ensimmäiset perhoset ilmaantuvat liihottelemaan kevään ensi kukkijoissa. Kesällä pääskyset syöksähtelevät ja istuvat sähkölangoilla. Sirkat sirittävät ja sudenkorennot hurmaavat. Kosteikoissa saalistaa kirjan kannessakin esiintyvä upea haikara. Loppukesän pimenevinä öinä voi nähdä pöllön tai ketun.

Syksyllä monet eläimet valmistautuvat talveen: muuttolinnut suuntaavat etelään ja oravat varustavat talvivarastojaan. Taivaalla voi nähdä kurkien, joutsenten ja hanhien v-muodostelmat ja kuulla niiden matkahuudot. Uroshirvet mittelevät lauman johtajuudesta ja ruska kultaa lehtipuut. Syksyllä metsäsienet ilmaantuvat koristeellisine lakkeineen ja monet marjat kypsyvät. Talvella on kylmää ja pimeää, ja mm. siilit viettävät talven horroksessa. Myös sammakot talvehtivat mullan suojissa. Jotkut paikkalinnut jäävät talveksi Suomeenkin: pikkuvarpusia ja mustarastaita voi nähdä pihapiirissä. Kettu hiipii talviyössä ja kuulee saaliin pienenkin rasahduksen lumen alta.

Luettelin yllä vuodenajoittain, mitä aiheita kirjassa käsitellään. Teosta lehteillessä kasvit näyttävät puhkeavan kukkaan ja linnut nousevan siivilleen. Erityisen ihania minusta olivat perhoset, sudenkorennot ja punarinta! Vuodenaikojen ihmeet ja luonnon kauneus avautuvat satumaisella tavalla. Tämä on aivan hurmaava kirja, taidan piipahtaa ostoksille / Adlibris. Uskon, että tämä kirja ilahduttaisi suuresti etenkin pikkutyttöjä näin kesän alussa. Kasvinosia ja kukkia voi prässäillä itsekin ja samalla tutustua aikuisen kanssa luontoon. 

Helen Ahpornsiri - Hetkiä luonnon kauneudessa

Alkuteos A year in the wild - See nature through the seasons 2018
Kuvat Helen Ahpornsini, tekstit Ruth Symons
Suomentanut Arja Pikkupeura

Tuuma-kustannus 2018

Kirjastosta

_______________

Helen Ahpornsiri on englantilainen kuvittaja, joka luo kauniin luonnon innoittamana taidetta. Hän kerää erilaisia​ kasveja ja kuivattaa niitä painon alla noin kuukauden ajan, minkä jälkeen ne ovat tasoittuneet mutta silti säilyttäneet luonnolliset värinsä. Tämän jälkeen Helen leikkaa kasvien osat ja järjestelee ne antaen kasveille kokonaan uuden muodon.

Taiteilijan töitä täällä.

Huikeaa, tosin erilaista taidetta tekee myös meksikolainen surrealisti Octavio Ocampo.

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva!

Olen irtileikattu kuin paperinukke.

Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin Suomen supernaisia -lastenkirjasarjassa on juuri ilmestynyt kolmas osa Eeva! Ihastuttava kirja sopii kaikille Eeva Kilven ihailijoille ja isoäideille luettavaksi lastenlasten kanssa. Me kaikki tiedämme, miten paljon evakkous ja sota ovat Eeva Kilven mieltä painaneet. Sotaa käsitellään tässäkin aukeaman verran, mutta ei liian pelottavasti: lentokoneet näkyvät, mutta pommit ovat pysähtyneet ilmaan - ehkä ne eivät putoakaan. Nykylasten isoisomummojen ja isoisoisien elämään ja Suomeen sota vaikutti ja siitä ja muista pelottavista asioista voi turvallisesti keskustella lasten ja varhaisteini-ikäisten kanssa tämän kirjan äärellä.

Kirja on ohut, mutta muutamiin sivuihin ja lyhyisiin tekstinpätkiin Leena Virtanen on saanut olennaisimman Eeva Kilven elämästä ja Sanna Pelliccionin herkkä kuvitus tukee tarinaa. Kilpi sanoo kirjoittavansa, koska haluaa muistaa ja toteaa, että mummoilta voi joskus unohtua eiliset asiat, mutta vanhat asiat pysyvät muistissa. Tästä voi saada aiheen keskustella muistisairauksista, ehkä mummolla tai vaarilla on sellainen.

Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

Kirja vie Eeva Kilven mukana myös luontoon ja metsään, luonnon- ja eläintensuojeluhan olivat jo varhain Kilvelle tärkeitä asioita. Yhdessä ihastuttavassa kuvassa isä pitää lapsiaan kädestä metsäretkellä ja kielot tuoksuvat. Eeva Kilven rakas piilopirtti oli Piskola, jossa hän on kirjoittanut useimmat kirjansa. Eeva! on viehättävä ja koskettava kirja. Minusta tämä on ihana lahja monenikäisille lapsenlapsille.

Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa, 

mie rakastin sinnuu ku kessää, 

mie rakastin sinnuu ku issää ja äitii, 

mie rakastin sinnuu ku lapsiain.

Mie itkin sinnuu ku Karjalaa 

mie itkin sinnuu ku kottii, 

mie itkin sinnuu ku sitä yhtä poikaa 

joka lupas mutta ei tullut.

Mie nauroin sillo ku Karjalassa, 

mie nauroin sillo ku lapsena, 

mie nauroin sillo ku sen tytön kanssa 

joka kaikista valitsi minut.

Mie muistan sinnuu ku Karjalaa, 

mie muistan sinnuu ku jouluu, 

mie muistan sinnuu ku sitä yhtä polkuu 

jota kenties ei ensinkään ollut.

Ja sielläkin kuulemma lehtii puut

ja sielläkin koivikot tuuhettuut

käki kukkuu sielläkin totta kai

- ja kui se nyt muuten vois olla?

Ja sieltäkin syksy ne lehdet vie

ja talvi ne lumella peittää

käet lentää sieltäkin etelään

kukat kuolee alle jään.

Mie rakastin sinnuu kuule silloin

ja taijan rakastaa vieläkin

kun elämän evakkon

yhä maailmalla kuljeksin.

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva! Kirjailija Eeva Kilven polut, muistot ja viisaat sanat
Kuvitus ja kansi Sanna Pelliccioni
Teos 2020
Kustantajalta
_______________

Leena Virtanen (s. 1960) on vapaa toimittaja ja lastenkirjailija, joka on yhdessä Sanna Pelliccionin kanssa luonut suositun Suomen supernaisia -lastenkirjasarjan. Aiemmin Leena Virtaselta ovat ilmestyneet Salla Savolaisen kuvittamat kirjat Pikku Xing, Xing ja superkaverit sekä Xing ja sukulaiset. Hän pyörittää myös lastenkirjakauppa Toukkaa Helsingissä.

Sanna Pelliccioni (s. 1976) on palkittu kuvittaja, lastenkirjailija ja graafinen suunnittelija. Suositun Onni-poika-kuvakirjasarjansa lisäksi hän tekee yhteistyötä useiden kirjailijoiden kanssa, suunnittelee lastennäyttelyitä, tekee seinämaalauksia, kuosisuunnittelua sekä kuvitettuja paperitarvikkeita ja keittiötuotteita.

Suomen supernaisia -sarja kustantajan sivuilla

Minna Canthista kertova sarjan ensimmäinen osa Minna! (2018) juhlisti Minna Canthin 175-vuotispäivää (19.3.2019) ja se valittiin yhdeksi vuoden kauneimmista kirjoista. 

Sarjan toinen osa Ellen! kertoo taidemaalari Ellen Theleffistä ja ilmestyi vuonna 2019.

Joulun taikaa surun keskelle: Maj Lunde - Lumisisko

Viime hetken vinkki pukinkonttiin!

Norjalaisen Maja Lunden Lumisisko kertoo Aatosta ja hänen perheestään, jota on kohdannut suunnaton suru. Jouluun on vain muutama päivä ja jouluaattona Aatto täyttäisi 11 vuotta, mutta tänä vuonna joulun odotuksesta puuttuu kaikki ilo. Isä ja äiti ovat käpertyneet itseensä ja suruunsa; he ovat hiljaisia ja vaisuja, kuin kopioita oikeasta, entisestä itsestään. Pikkusisko Viljakin, lempinimeltään Dynamiitti, on hänkin vaisumpi ja vähemmän räjähtelevä kuin ennen. Kaikki on ikävää ja ahdistavaa, siksi Aatto pakenee uimahalliin. Hän ui ja ui, silloin ei tarvitse ajatella Suvia.

Eräänä päivänä Aatto tutustuu ikäiseensä punatukkaiseen Hetaan. Punaisessa takissaan ja pisamissaan Heta on ällistyttävä ilmestys: hän pälpättää ja pajattaa taukoamatta ja nauraa suu korvissa. Heta saa Aatonkin nauramaan, kuin joskus ennen hyvinä aikoina. Hetan kodissakin on lämmintä ja jouluista, satumaisen kaunista ja kultaista, siellä on kaikki aivan toisin kuin kotona. Hetan suklainen kaakao kermavaahdolla höystettynä on maailman parasta! Jotain salaperäistä iloisessa Hetassa kuitenkin on: tyttö tuntuu aina olevan yksin, vanhemmat ja veli ovat ties missä, sillä Anton ei tapaa heitä koskaan.

Lumisisko on kaunis tarina perheestä, jota on kohdannut musertava suru. Tarina avaa koskettavalla tavalla sitä, miltä lapsesta tuntuu, kun menettää rakkaan sisaruksen. Surun lamaannuttamilla vanhemmillakaan ei ole aina voimia auttaa lasta surussaan. Tässä tarinassa nykäys ilon löytämiseen, elämän puolelle, tuli Aaton ja Hetan maagisesta ystävyydestä. Aatto sai loistavan idean, jolla havahduttaa isä ja äiti masennuksestaan ja huomaamaan, että nauravaisen isosisko Suvin elämää on syytä muistella ilolla ja kiitollisuudella.

Tarinassa on sopivasti maagisrealistisia piirteitä. Lapsen mielikuvitus voi loihtia harmittomasta, omaan suruunsa uppoutuneesta vanhasta miehestä pelottavan hahmon. Uskon, että surun keskellä elävälle perheelle tarina tuo lohtua ja auttaa lapsia vaikeassa tilanteessa. Lisa Aisaton kuvitus on lumoavan kaunista ja mielikuvitusta ruokkivaa. Lumisisko sopii tietysti luettavaksi etenkin joulun alla, mutta lohduttavalla tarinallaan myös muulloin.

Olen iloinen, että Aaton ja Viljan perheeseen saatiin sittenkin oikea joulu. Kuusi koristeltiin Aaton uuden ystävän, vanhan Henrikin painamilla  joulukorteilla, joissa tuikkivat rakkaan Suvin silmät ja hänen sädehtivät ja iloiset kasvonsa ❤︎

Maja Lunde - Lumisisko
Alkuteos Snøsøsteren 2018
Suomentanut Katriina Huttunen
Kuvitus Lisa Aisato
S & S 2019
Kirjastosta
_______________

Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä

Lumisisko on taianomainen kertomus surusta, myötätunnosta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Kirjaa myytiin Norjassa yli 160 000 kappaletta ensimmäisenä vuonna, ja sen oikeudet on myyty yli 20:een maahan. Kirjan 24 lukua ovat täynnä pakahduttavia tunteita, arvoituksia, lunta ja yllättäviä käänteitä. Upea nelivärikuvitettu teos on tämän ja tulevien joulujen suosikki kaikenikäisille. Kun kirja on luettu, joulu on täällä. - Kustantaja

Katri Kirkkopelto - Lintu Sininen

Kirjailija ja kuvittaja Katri Kirkkopelto on kuvittanut ja uudelleen kirjoittanut tämän päivän lapsille ymmärrettävään kieliasuun Zacharias Topeliuksen rakastetun satunäytelmän Lintu Sininen. Kirjassa on aivan ihana kuvitus ja kokonaisuuten liittyy samanniminen klassisen musiikin CD. Teoksen sisältämällä levyllä sellisti Jussi Makkonen ja pianisti Nazig Azezian tulkitsevat Jonne Valtosen tätä projektia varten säveltämän Lintu Sininen -teoksen Vaasan kaupunginorkesterin solisteina.

Kuningattaren tytär Rosamunda

Lintu sinisen pohjana on vanha kansansatu, josta Topelius kirjoitti oman satunäytelmäversionsa vuonna 1859. Kurkkailin sen sanoja täältä, ja totta tosiaan, nykylapsilla olisi ymmärtämisvaikeuksia. Lastenkeskuksen sivulla Kirkkopelto sanoo, että myös huumoria piti päivittää. Topeliuksen versiossa melumestari Holofernes toikkaroi huppelissa, nyt hän pörhistelee vain itserakkauttaan. Tässä sadussa on paha ja vehkeilevä äitipuoli, kuningatar Sibylla ja hänen tyhjäpäinen tyttärensä, nakeista tykkäävä Rosamunda. Kuningatar haluaa naittaa oman tyttärensä prinssi Amundukselle, vaikka tämä on tykästynyt hänen tytärpuoleensa, hyvään prinsessa Florinnaan.

HENKILÖT

Kuningas Guido

Kuningatar Sibylla, kuninkaan toinen puoliso

Prinsessa Florinna, kuninkaan tytär 

Rosamunda, kuningattaren tytär

Prinssi Amundus

Holofernes, melumestari

Mangipani, kuningattaren hovimestari

Noita Sysis

Velho Deoletus

Veera ja Liila, hovineidot

Kuningatar Sibylla ja hänen hovimestarinsa Mangipani

Kuningattaren masinoima kihlaus prinssi Amunduksen ja Rosamundan välillä menee myttyyn. Siksipä noita Sysis noituu prinssin siniseksi linnuksi, joka ilahduttaa torniin teljettyä hyvää prinsessa Florinnaa. Lintuprinssi pääsee melkein hengestäänkin, mutta sitten hyvä voittaa pahan.

Oikeudenmukaisuus, rakkaus, rohkeus ja uskollisuus ovat teemoja, jotka puhuttelevat ajattomuudellaan myös tämän päivän lasta. Tarinan lempeä huumori ja jännittävät juonenkäänteet pitävät lukijan otteessaan. - Lastenkeskus

Kuvitus oli aivan ihana ja satu tekee välillä hyvää aikuisellekin. Uskon, että tämä kaunis kokonaisuus musiikkeineen saa lapsen mielikuvituksen liikkeelle. Hyvää on tietysti se, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Kaunis teos lahjaksikin!

Katri Kirkkopelto (Zacharias Topelius) - Lintu Sininen
Kuvitus Katri Kirkkopelto
Sävellys Jonne Valtonen
Lastenkeskus 2019
Kirjastosta
_______________

Kirjasähkökäyrä

Katri Kirkkopelto (s. 1966) on kuvataiteilija, kuvittaja ja kuvataiteen opettaja. Hän on kuvittanut oppimateriaaleja ja lastenkirjoja sekä suunnitellut kirjojen kansia ja tehnyt lehtikuvituksia.

Kirjan tekijät tavattavissa Helsingin kirjamessuilla

torstaina klo 11.30, Toukola

Riina Katajavuori, Salla Savolainen - Mennään jo naapuriin

Ymmärrän kaikkia kieliä. 

Tärkeimmät niistä ovat hymy, nauru, leikki ja syli.

Näin toteaa ihastuttavassa Mennään jo naapuriin kirjassa Vasili, 1v 7kk, jonka vanhemmat ovat kotoisin Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Kirja kertoo lasten elämästä perheissä, jotka ovat alunperin lähtöisin muista maista ja päätyneet eri syistä Suomeen. 8-vuotias Vellamo kävi kirjailijaäitinsä Riinan ja tämän kuvittajaystävän Sallan kanssa tutustumassa 18 monikulttuurisen perheen elämään Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla.

Monen Vellamon ikätoverin ihonväri on tummempi kuin tytöllä itsellään, hiukset ovat tummat ja silmät ruskeat; perheissä syödään erilaisia, oudoiltakin kuulostavia ruokia ja puhutaan usein hurjan montaa kieltä. Yhteistä näille lapsille on myös se, että suku, isovanhemmat, tädit ja serkut saattavat asua maan äärissä, tuhansien kilometrien päässä. Mutta perheissä eletään tavallista arkea, lämpöistä ja kiireistäkin, mutta lasten ehdoilla kuten missä tahansa lapsiperheessä. Ja lapset ovat lapsia: heillä on omat ilonsa, unelmansa ja ylpeydenaiheensa kuten alla olevista poiminnoista näkyy:

Edna 3, Etiopia:

Päiväkodissa on huomenna lelupäivä. Aion ottaa mukaan tonttunallen.

Eugene 15, Ghana:

Suomessa perheeseen syntyi kuopusvauveli, Briejoy. 
Briejoy tykkää uittaa popcornia vesilasissa.

Hanna 4, Puola-Suomi:

Äiti on tehnyt minulle aamutoimitaulukon. Jos olen nopea, saan ruksin.

Kamil 9, Syyria:

Viime talvena menin hiihtokouluun. Kahdessa päivässä opin hiihtämään!

Karuna 11, Nepal:

Teen kavereiden kanssa elokuvaa, jonka nimi on Keskipaikan kirous. 
Nimi tulee siitä, että auton takapenkin keskipaikalla on niin vaikea kiinnittää turvavyötä.

Leighton 3, Yhdysvallat:

Tykkään järsiä hapankorppuja. Niitä ei saa Amerikasta. 
Jos unohdan hapankorppuni pöydänreunalle, meidän koira Kira nappaa sen.

Leóna 4, Islanti-Iran:

Iltasaduksi haluan kuulla Peppi Pitkätossua tai Koirien Kalevalaa.

Lianne 9, Filippiinit:

Me käymme äidin kanssa usein uimahallissa, ja kaksi kertaa viikossa harrastan voimistelua. 
Osaan tehdä spagaatin ja spiraalin.

Livija 8, Latvia-Italia:

Harrastan shakkia ja uimista. Iltaisin piirrän, katsomme Netflixiä ja pelaamme Monopolia.

Nina 6, Kreikka-Brasilia:

Myyn lastenhuoneesta smoothieta. 
Leikkitehosekoittimessani on eri makuja: mansikka, appelsiini ja omena.

Patrick 8, Viro:

Isona minusta tulee lentsikkakuski. Haluan lentää isoja lentsikoita kuten Boeingia.

Vy 8, Vietnam:

Osaan hiihtäjänlaulun melkein ulkoa. Suomessa on rauhallista ja raikas ilma.

Kirja on mukavaa luettavaa aikuisellekin. Se on hyvin sympaattisesti kirjoitettu ja värikkäät kuvat kertovat kunkin perheen kodista ja arkielämästä. Teksti antaa lapsille sopivasti tietoa Suomeen muuttaneiden perheiden juurista, heidän kotimaistaan, tavoistaan ja kulttuureistaan. Maailmankartalle sijoitetut numeroidut viirit osoittavat havainnollisesti mistä päin kukin perhe on meille tullut. Lopussa on vielä 23 maan värikkäistä lipuista kootut lippunauhat.

Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen kirja osoittaa hienolla tavalla, miten Suomeen muuttaneet tuovat oman kulttuurinsa rikkaudet meille, ja miten he saavat uudenlaista sisältöä elämäänsä suomalaisesta kulttuurista. - Seppo Puttonen.

Mennään jo naapuriin oli Seppo Puttosen valinta Ylen Kirja-Suomen Vuoden kirjaksi 2017. Hieno valinta, joka lisää suvaitsevaisuutta ja eri kulttuurien ja eri maiden tuntemusta. Suomi monikulttuuristuu kiihtyvällä vauhdilla eikä kehitystä voi estää, pitipä siitä tai ei. Näistä lapsista kasvaa virheetöntä suomea puhuvia Suomen kansalaisia. Heillä on lähtökohdistaan johtuen jo riittävästi haasteita, saattaa olla traumojakin, joten soisin että me emme kantaväestönä lisäisi heidän taakkaansa, vaan he saisivat kasvaa uudessa kotimaassaan ilman rasismia.

Mikä minun unelmani on?

Asua. Asua Suomessa yhdessä koko perheen kanssa.

- Ahmed 11, Irak

Toivon kaikille Suomen ja maailman lapsille 

Onnellista ja Rauhallista Joulua.

Muutama linkki: 

Ylen Vuoden kirja 2017 / Tammi, Kirjakko ruispellossa, Kirjasähkökäyrä, Luetaanko tämä

Riina Katajavuori, Salla Savolainen

Mennään jo naapuriin
Tammi 2017
****
Kirjastosta

Riina Katajavuori (s. 1968) on helsinkiläinen kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu niin runoutta, proosaa kuin lastenkirjoja. Katajavuori on lisäksi kirjoittanut kolumneja moniin lehtiin, toimittanut antologioita ja opettanut kirjoittamista. Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle ja lastenkirjoja saksaksi ja tanskaksi. 

Salla Savolainen (s. 1962) on kiitetty ja monipuolinen kuvittaja, jonka kädenjälki näkyy lukuisissa lastenkirjoissa. Savolainen on ollut kolmesti Finlandia Junior -ehdokkaana, ja vuonna 2005 hänelle myönnettiin Grafia ry:n jakama Rudolf Koivu -palkinto kuvituksesta Leena Virtasen kirjoittamaan Pikku Xing -kuvakirjaan.

Helena Numminen - Lillin villit seikkailut

Kuvitus - Harri István Mäki

Lilli on pieni kultatukkainen tyttö, joka viettää paljon aikaa sängyssään. Hän ei osaa kävellä, vaikka iän mukaan jo pitäisi. Oma huone on kuitenkin rakas paikka: siellä on paljon kirjoja, joitten uumenisssa asuu Lillin pieni ystävä lukutoukka Luki-Luki. Ikkunasta näkyy vehreä vaahtera, jonka latvustossa lymyävät veikeä orava Pomppu ja keltanokkainen mustarastasherra Mustis. Lilli tykkää itsekin lukea, mutta hauskinta on kuunnella äidin lukemia satuja. Ainoa asia mikä Lilliä ärsyttää ja hiukan nolottaakin on se, että sänky on edelleen pinnasänky. Äiti nimittäin pelkää että Lilli putoaa, siksi laidat.

Lilli teeskentelee aina iltasadun jälkeen muka nukahtavansa. Mutta ehei, ei hän nuku, sillä yöt ovat seikkailujen aikaa. Silloin Lilli ja hänen kolme pientä ystäväänsä suuntaavat suuriin seikkailuihin, pinnasänky muuttuu ilmalaivaksi, jolla lennähdetään hetkessä maailman ääriin. Kerrankin tupsahdettiin hiekkaerämaahan, jossa tavattiin pelottavia partasuita, joiden olkapäillä keikkuivat koreat papukaijat. Aamuksi Lilli-seikkailija palaa taas sänkyineen omaan huoneeseen tuhisemaan eikä äiti aavista yön tapahtumista yhtikäs mitään, ja sekös Lilliä naurattaa.

Sitten koittaa päivä, jolloin Lilli joutuu sairaalaan. Hänen jalkojaan leikataan taas, jotta kävely onnistuisi. Tuntuu kipeältä ja yksinäiseltä. Mutta kun sairaalahuoneen ikkuna jää illalla raolleen Pomppu, Mustis ja Luki-Luki ryntäävät oitis ystävänsä luokse. Uutta potilasta odottava tyhjä sänky menee ihan mullin mallin kun siinä pompitaan ja riemuitaan koko yö. Aamuhoitajan ihmetellessä Lilli pysyy visusti vaiti.

Lillin huonetoveriksi ilmaantuu minipieni tyttö, Viivi Roosa. Tytöt ystävystyvät ja seuraavana yönä päätetään seikkailla yhdessä. Mutta voi, milläs nyt lennetään, sillä sairaalasängyt ovat lentämiseen liian painavia? Apuun rientää punatukkainen lääkäri Käpy, joka tyttöjen suureksi iloksi työntää syrjään mielikuvituksettoman aikuisuutensa. Käpy tarjoaa lentämiseen moottorinsa kadottanutta punaista rättisitikkaansa. Ja eikun lentämään! Rättärikin vallan riehaantuu kun se on saanut uuden merkityksen elämälleen. Huikean seikkailuyön jälkeisenä aamuna kaikki näyttää tuiki tavalliselta, mutta lääkäri Kävyn vaatteet ovat rypyssä ja lattialle tipahtelee Saharan hiekkaa, eikä Rolexiakaan enää näy hänen ranteessaan!

Monella lapsella on mielikuvitusystävä. Nuorimmalla pojallani oli Heikki, joka asui hänen sänkynsä alla. Lapsen mielikuvituksessa mikä olio tahansa voi ottaa tämän roolin. Lillin villit seikkailut on tarkoitettu 6-10 vuotiaille lapsille. Mielikuvituksellista kirjaa oli aivan ihana lukea. Itse tuumin, että me aikuisetkin voisimme joskus päästää sisäisen lapsemme irti ja mielikuvituksemme valloilleen. Joskus sairaus tai muu syy rajoittaa, mutta mielikuvitusta ei voi kahlita mikään. Kirjat, tarinat ja mielikuvitus ovat aina ulottuvillamme.

Lilli ja Viivi Roosa olivat erilaisia kuin useimmat muut samanikäiset. Lillillä oli kampurajalat, joita parannettiin leikkauksilla; Viivi Roosa taas pysyisi lyhytkasvuisena koko ikänsä. Mutta eivät he itseään surkutelleet. Molemmilla oli rakastava äiti, omat mielikuvitusystävänsä ja nyt toisissaan uusi oikea ystävä. En tunne lastenkirjallisuutta, joten en tiedä kuinka paljon erilaisuutta niissä käsitellään. Tässä näiden pienten tyttöjen erilaisuutta käsiteltiin lempeästi, sympaattisesti ja mielikuvitusta ruokkien. Nummisen teksti tuntui riittävän helpolta lapsenkin lukea ja István Mäen mustavalkoinen kuvitus oli hurmaavaa - kuin värittämään houkutteleva värityskirja, eikö vaan!



Kirjasta selviää mitä Lillin kauniille kutreille tapahtui - ja monta huikeaa seikkailua! Vink, vink joulupukki.

Helena Numminen
Kuvitus Harri István Mäki
Lillin villit seikkailut
Marketiimi 2017
***
Omasta hyllystä

Mauri Kunnas - Koiramäen Suomen historia

Koiramäen Suomen historia on lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas, eikä syyttä. Kirja on mahtava Suomen historiakatsaus kaikenikäisille. Lapsille sen tekevät mieluisaksi hurmaavat & yksityiskohtaiset kuvat ja hauskat pikkusattumukset. Sisäaukeamalla on heti alkuun pikkutarkka, oikeastaan luupilla luettava Koiramäen sukupuu. Keskiympyrästä löytyy vuonna 1810 Tyrväällä syntynyt Koiramäen isäntä Fransi Yrjönpoika eli Pransi emäntineen. Hänestä sitten sukupuun haarat laajenevat huikaisevasti kehä kerrallaan 1400-luvulle asti.

Eerik XIV (1533 - 1577) kosi monia ylhäisiä naisia, mutta sai kaikilta rukkaset. 

Lopulta hän otti kuningattarekseen tavallisen aatelittoman hovineidin 
Kaarina Maununtyttären. 
Tämä oli ainoa, joka sai Eerikin rauhattoman mielen tyyntymään.  

Mutta tästä lähtien aina kun Kallen korvista alkoi nousta savua, 

Kaisa ripusti ukkonsa aitan orrelle puntarin koukkuun viilenemään. 

Kun Kalle lähti sotimaan nuijasotaan (1596 - 1597)

hän otti aseekseen vaimonsa rakkaan puntarin.

Taas kerran tulee muistutetuksi siitä, että historiamme on ollut yhteistä sekä Ruotsin kuningaskunnan että Venäjän keisarikunnan kanssa. Kirjassa käsitelty historian aikajana ulottuu vuodesta 1510 vuoteen 1855. Ehkä seuraavassa kirjassaan Kunnas ottaa käsittelyyn 1800-luvun lopun ja Suomen itsenäistymisen alkutaipaleen?

Minusta lapsille, ja itsellenikin, hyvin kiinnostava oli Suomen kaupunkeja esittelevä aukeama. Vuonna 1229 perustettu Turku on aukeaman vanhin, vuonna 1848 perustettu Joensuu nuorin. Tämän aikajanan sisälle mahtuu 29 muuta kaupunkia, kaikki keskittyneet Etelä-Suomeen. Erittäin havainnollinen on myös historian aikajanan käärmeen lailla luikerteleva polku, jossa selkeästi luetellaan historiamme tärkeimmät merkkipaalut. Sieltä ne löytyvät: kuninkaat, tsaarit, sodat ja nälänhädät; Lutherit, Agricolat ja noitavainot.

Kustaa III (1746 - 1792) kumarteli, huitoi ja keikaroi, ja yleisö oli ihastuksissaan. 

Mutta kartanon vanha kukko ei katsonut hyvällä mokomaa keekoilua.  

Suomalainen kasvitieteilijä Pietari Kalm (1716-1779) oli Carl von Linnén oppilas.

Hän kävi mm. Niagaran putouksilla. Hänen ansiotaan on se, että meillä kasvavat 

vaikkapa villiviini, tuoksuvatukka ja orapihlaja.

Helsingin kirjamessuilla Kunnas kertoi työstäneensä tätä teosta vuodesta 2008 lähtien, pitkä prosessi siis. Koiramäen Suomen historia on valloittava, havainnollinen ja hauska. Juttuja lukiessa ja kuvia katsellessa tulee hyvälle tuulelle. Kirjasta on iloa moniin lukutuokioihin lapsen kanssa, sillä 350 vuotta historiaa ei heti painu lapsen mieleen ja kuvituksesta löytyy joka kerta uusia hauskoja yksityiskohtia. Soisin joulupukin ymmärtävän tämän kirjan hyvyyden, niin että se löytyisi mahdollisimman monen lapsen lahjapaketista.

Tykästyin täysillä Kunnaksen riemastuttaviin kuviin ❤︎

Koiramäen Suomen historiaa on luettu myös täällä: Kirjasähkökäyrä, Kirjojen pyörteissä, Tuijata,

Mauri Kunnas
Koiramäen Suomen historia
Otava 2017
****
Omasta hyllystä