Asko Künnap, Jürgen Rooste, Karl Martin Sinijärv - Aika sattuu. Vironhaikuja #runosunnuntai

Mitä ihmeen vironhaikuja, kysyt varmaan. Niin kysyin minäkin. Sain vinkin tämän kokoelman suomentajalta Hannu Oittiselta ja varasin kokoelman kirjastoon. Voitte kuvitella hämmästykseni, kun ihmettelin mikä pieni juttu varaushyllyssäni pilkistää: Aika sattuu. Vironhaikuja on minipieni, kooltaan vain 8 x 13 cm - sopii nautittavaksi pikkuherkkuna teen kera!

Vironhaikujen idean takana on kolme runoilijaa: Asko Künnap, Jürgen Rooste ja Karl Martin Sinijärv. He ovat sitä mieltä, että kolmesta säkeestä ja 17 tavusta (5+7+5) muodostuvan klassisen japanilaisen haikun rakenne ei sellaisenaan istu viron kieleen. Heidän mielestään viroon ja virolaiseen mentaliteettiin istuu paremmin vielä lyhyempi haikun muoto: 4+6+4 tavua. Rooste sanoo näin:

Vironhaiku koostuu kolmesta säkeestä, joilla on 4 + 6 + 4 tavua, näin yhteensä 14 tavua, ja se kuvaa sattuvan lakonisessa muodossa jotain sellaista, joka on luonteenomaista tai eksistentiaalisesti keskeistä ennen kaikkea virolaiselle itselleen, virolaiselle elämälle ja elämänmuodolle sekä Viron luonnolle. Vironhaikuja kirjoitetaan 2010-luvulla ja siitä lähtien aina siihen asti, kunnes kielellis-kirjallinen maailmamme saavuttaa päätepisteensä. - Wikipedia

Vironhaikujen suomentamisen kanssa on tuskaillut kääntäjä Hannu Oittinen. Hän on pyrkinyt säilyttämään tavujen määrämitan ja myös tavumääritelmän. Haasteita on riittänyt, koska suomi on pitempi kieli kuin viro.

Tuloksena on joskus täydellinen osuma, joskus sinne päin; kumpikin omalla tavallaan kiinnostava retki alkutekstistä suomeen. / Tavunlaskennnan ja sananpyörittelyn jälkeen käännös hakee itselleen uutta sisältöä ja päätyy kuin kiusallaan muualle kuin alkuteksti. - Oittinen

Haikut on asemoitu kirjaseen vaakaan. Vironhaikuihin oli kiinnostavaa tutustua - tse asiassa nämä olivat hauskoja! Kun lehden käänsi, ei osannut arvatakaan, mitä seuraavaksi tulla tupsahtaa. Villejä assosiaatioita, kaikkea taivaan ja maan väliltä sekä paljon kaupungin yöelämää kuten nuorehkoilta miehiltä voi odottaakin. Minulla ei ole tietoa, oliko tämä kokoelma kertainnostus vai jatkavatko vironhaikut eloaan elävänä edelleen. Otin jokaiselta runoilijalta kaksi esimerkkiä. Nimikirjaimet ilmoittavat kenen kynästä haiku on lähtöisin.

viivakoodi:

illan koivut vasten

tummaa metsää 

AK

elämä on

joo sinne päin vaikka

tuskin laiffii 

JR

elvis elää

tietsä tallinnassa

tietsä mä näin  

KMS

tyhjyyteen tuo

taustapeilin säröt

salamoita

AK

aika sattuu

ajat on sellaiset

että sattuu 

JR

nauhoitan jee

kökköä runoa

pyhä päivä 

KMS

Aika sattuu. Vironhaikuja
Haikuttelijat: Asko Künnap, Jürgen Rooste & Karl Martin Sinijärv
Suomentanut Hannu Oittinen
Kuvittanut Asko Künnap
Palladium Kirjat 2011
Kirjastosta
_______________

Asko Künnap (s. 1971)

on runoilija, kuvittaja, graafinen suunnittelija ja kustantaja. Künnap opiskeli Viron taideakatemiassa tuotesuunnittelua sekä Oslon taideakatemiassa sisustusarkkitehtuuria. Künnap on tallinnalaisen Rakett-mainostoimiston osakas ja taiteellinen johtaja.

Jürgen Rooste (s. 1979)

Häntä on luonnehdittu "boheemiksi rappion romantikoksi" ja "yhteiskunnallisuuden lipunkantajaksi”. 
Viro-instituutin Nippernaati #4:ssä on mukana Roostelta ensimmäinen proosasuomennos, hieno novelli Pornofilmi ja pullo viinaa (palaan tähän myöhemmin). Lyriikan osalta suomeksi on ilmestynyt Citykani ja duracellpupu (NyNorden 2010) ja hänen runojaan on mukana seuraavissa antologioissa: Ajattelen koko ajan rahaa (Johnny Kniga 2006) sekä Eesti ja soome luulet 8+8 I (NyNorden 2013). 

Karl Martin Sinijärv (s. 1971)

on virolainen kirjailija ja Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja vuodesta 2007. Sinijärv on opiskellut Tarton yliopistossa viron kieltä, englantilaista filologiaa ja oikeustiedettä. Sinijärveltä on ilmestynyt kahdeksan runokokoelmaa.

_______________

Ensi sunnuntaina Tuija Takalan juuri ilmestynyt Muiston ajastus 
- haikua ja tankaa suomalaisittain.

Eesti ja Soome luulet / 8+8 II - Mathura #runosunnuntai

8+8 II /  Eesti ja Soome luulet / Suomalaista ja virolaista runoutta on kaksikielinen runoantologia, joka esittelee kahdeksan suomalaisen ja kahdeksan virolaisen nykyrunoilijan tuotantoa. Runot on luettavissa vain yhdellä kielellä ja runoilijakohtaisesti on listattu mistä kokoelmista runot ovat, mutta sen enempää runoilijoista ei kerrota. Hyvin mielelläni olisin lukenut suomalaistenkin runoilijoiden runot, mutta ihastelen kyllä runoilijavalintaa - kaikki valitut ovat loistavia suomalaisia nykyrunoilijoita.

Suomalaisista ovat mukana minullekin tutut huippunimet Anja Erämaja, Sanna Karlström, Tomi Kontio, Henriikka Tavi ja Ilpo Tiihonen, joiden runoihin olen aiemmin ihastunut. Tutustumatta ovat itsellä vielä Birgitta Boucht, J. K. Ihalainen ja Hannu Kankaanpää. Virolaisista ovat mukana Maarja Kangro, Andrus Kasemaa, Mathura, Liisi Ojamaa, Ly Seppel, Karl Martin Sinijärv, Andra Teede ja Tõnu Õnnepalu. Heistä olen tutustunut vain Maarja Kangroon novellistina Nippernaati #1:ssä.

Nyt käytän bloggarin vapautta ja puhun ainoastaan Mathurasta, sillä hänen runojensa teemat kiehtoivat minua. Estonian Literature kertoo runoilijasta paljonkin englanniksi. Oikealta nimeltään hän on Margus Lattik ja syntynyt vuonna 1973. Mathura on kaupunki Intiassa, ja pseudonyymi juontaa Intiassa vietetyiltä ajoilta. Mathura on julkaissut useita runokokoelmia, lastenkirjan ja kirjoittanut laululyriikkaa. Häneltä on suomennettu runokokoelma Kimalaispäivä / Basam Books (2015). Mathura  on myös kuvataiteilija, ja se juuri oli se jokin, joka kiinnitti huomioni. Mathuran runot on suomentanut Katja Meriluoto.

Public Domain

Mathuralta on 8+8 II -antologiassa sikermä eri taiteilijoille omistettuja runoja. Mukana on runot Johannes Vermeerille, Edward Hopperille (1882-1967), Veikko Vionojalle, Thórarinn B. Thórlakssonille (1867-1924), Andrei Tarkovskille ja Isabella Stewart Gardnerille (1840-1924). Minusta tämä oli hyvin mielenkiintoista. Itse olen Amsterdamista tuonut kotiin tuon Vermeerin ihanan Maitotytön julisteena ja ihaillut hänen muitakin teoksiaan Rijksmuseumissa. Runossa Delft Mathura puhuu Vemeeristä näin:

Täällä sinä maalasit ja uskoit, täällä rakastit,

vihasit. Uskoit. Ennemmin tai myöhemmin kaikki löytää

vastakuvansa - vesi taivaassa, taivas maassa -

ja menneisyys on vain nykyhetken avaimenreiän läpi

nähty camera obscura. Hillityt

harjakset. Juuri sekoitettu väri. Tietoisuus siitä, että

ennemmin tai myöhemmin jokaisesta suuresta lahjasta

tulee jonkun tulonlähde.

...

Ihmisten notkea toimeliaisuus. Sade, joka valuttaa yhä

enemmän vettä hopeisiin kanaviin. Sade.

Joku pysähtyy seuraavalla sillalla. Yhä sataa.

Nieuwe Kerk. Sade ja valo.
***

The Martha McKeen of Wellfeet / Studio Galleryn juliste

Edward Hopper kiinnitti huomioni, koka mm. Tommi Melender on jossain teoksessaan sanonut ihailevansa hänen teostaan Nighthawks - Yöhaukat vuodelta 1942 yli kaiken. Mathura runoilee tässä antologiassa teoksesta The "Martha McKeen" of Wellfleet 1944, joka on tunnelmaltaan jotain aivan muuta kuin tumma Yöhaukat: maalauksessa on keveää taivaan- ja merensinistä, poutapilviä, purjeita ja lokkeja. Teos 'Martha McKeen' ilahduttaa taiteenystävää Madridissa Museo Nacional Thyssen-Bornemiszassa enkä siitä löytänyt julkaisuvapaata versiota, vain julistekuvan. Pitkä runo alkaa näin:

Ensimmäinen luonnos:

Ääriviivat.

Horisontti, joka puolittaa palttinan.

Hiukan epämääräistä heleyttä.

Toinen luonnos:

Lintumuhkurat kuin patsaat, ethän vielä tiedä

onko tämä lähtö

kotisatamasta

vai tervehdys vanhalta tutulta luodolta.

Public Domain

Islantilaisesta taidemaalarista Thórarinn B. Thórlakssonista en ollut kuullutkaan, mutta tämä hevosmaalaus vuodelta 1900 on innoittanut Mathuraa runoilemaan näin:

Silloin kun maa paljastuu lumen alta,

herää myös taivas uuteen eloon.

Hevonen, täydellinen eläin, tulee

joelle juomaan, ja sammal sen jalkojen alla

kasvaa suhisten suureksi. Yö kerää

rippeensä ja vaeltaa

etelään. Kolme päivää. Kolmeen päivään en ole

nähnyt ristinsielua ja

sisimpäni on nyt yhtä tyhjä

kuin maisema ympärilläni. Tyhjä,

täpötäynnä avaruutta.
***

Kerroin bloggauksessani nyt vain Mathuran runoista, jotka kuvataide on inspiroinut. Me ihailemme entisaikojen taidemaalareita museoissa, mutta on kiehtovaa että joku heistä ja heidän taiteestaan myös runoilee. Toivon että viihdyit tämän pienen runon ja kuvataiteen yhteensulauman parissa. 8+8 II / Eesti ja Soome luulet / Suomalaista ja virolaista runoutta on hieno Suomen ja Viron välinen runohanke, jonka runoista varmaan jokainen löytää itseään puhuttelevaa. Pari säettä vielä tähän loppuun Veikko Vionojalle:

Keväinen haapa ja tuomenkukat,

kuunvalkeiden nuottisivujen hiljaisuus,

lapsuusniittyjen unettava rauha.

Kaikki se on palttinallasi

jaettu kauneus,

ja kauneus, sinä sanot, on aina muisto.

***

8+8 II / Eesti ja Soome luulet / Suomalaista ja virolaista runoutta

Toimittaneet Kalju Kruusa ja Hannu Oittinen

Runojen valinta Eeva Park, Kalju Kruusa ja Hannu Oittinen
Useita suomentajia, Mathuran runot Katja Meriluoto

Kansi Tarmo Puudist

NyNorden 2015

Kirjastosta
_______________

Virolaisesta runoudesta Suomessa / Heidi Iivari
Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro

#runo18-haaste 

❤︎
SusuPetal runoilee olosuhteisiin osuvasti - JANO
Oma digitaide on innoittanut Esther Helmiää - katso upeat työt ja rakkausrunot!
Tuija hyppää kesäkuun syliin ja ilahduttaa meitä haikulla ja tankoilla - ihania - kiitos!
Omppu luki Lassi Hyvärisen runokokoelman Tuuli ja kissa
Heidi luki Rae Armantroutin runokokoelman Kunhan sanon

Tallinnasta pois - groteskia virolaista proosaa

Toimittaneet Raija Hämäläinen ja Hannu Oittinen

Jos haluaa haastaa itseään ja hämmentää mieltään, sitten tämä! Tässä novelliantologiassa on mukana 18 hurjaa virolaista kirjailijaa. Aloitanpa vaikka listaamalla heidät: Matt Barker, Veiko Belials, Jüri Ehlvest, Indrek Hargla, Mehis Heinsaar, Aapo Ilves, Kauksi Ülle*, Jan Kaus, Kaur Kender*, Andrus Kivirähk*, Veiko Märka*, Karen Orlau, Eeva Park, Kerttu Rakke, Olavi Ruitlane*, Peeter Sauter, Urmas Vadi* ja Ervin Õunapuu*. Antologian lopussa on jokaisesta kirjailijasta lyhyt esittely. * kirjailijan nimen perässä tarkoittaa, että antologia listaa heiltä suomennettuja teoksia tai he ovat mukana muissa suomennetuissa antologioissa. Toki Tallinnasta pois antologian julkaisun jälkeen (2003) on saattanut tulla lisää suomennoksia. Kirjastoista ja googlaamalla voi etsiä lisää luettavaa.

Pitkässä esipuheessaan otsikolla Särmää ja suhteettomuutta Hannu Oittinen luonnehtii antologiaa. Tekstit ovat hänen mukaansa Viron kirjallisuuden kokeilevinta kärkeä ja ne on julkaistu 1990- ja 2000-luvuilla. "Auvoisia tunnelmia ei tässä antologiassa juuri esitetä, mutta siitä löytyy kuitenkin viljalti ronskia asennetta ja mustaa huumoria, ironiaa, parodiaa, railakkuutta, matalaa korkean vastapainoksi." Oittinen sanoo myös, että kirjailijat tyytyvät toteamaan ilman selvää kannanottoa, näin tulkinta jää valtaosin lukijalle.

Sain mitä otsikko ja esipuhe lupasivat: antologiasta vyöryvät absurdius ja groteskius saivat tämän lukijan pään pyörälle. En oikeastaan ole scifin ystävä, ja sellaisia mustalla huumorilla (!?) höystettyjä scifitarinoita löytyi montakin. Novellit veivät myös varsin erilaisiin miljöihin ja eri aikakausiin sekä kuoleman tunnelmiin. Olihan tämä jännittävä lukukokemus; oman mukavuusalueen ulkopuolelle on hyvä kurkistella ja uteliaisuus kannattaa mielestäni aina. Tallinnasta pois osoitti että lahden eteläpuolella osataan ja uskalletaan irrotella. Ymmärrän kyllä virolaisten pointin: kun on vuosikaudet kirjoitettu siivosti ja suitsittu suuta, on tullut aika repäistä. Muutama sana mieleeni jääneistä novelleista.

Olavi Ruitlane - Presidentti, suom. Raija Hämäläinen ****

Kauniina kesäpäivänä Presidentti patsastelee palatsinsa laiturilla adjutanttinsa Sebastianin kanssa. Näkymä merelle on kaunis ja herättää yleviä tunteita, mutta kusihätä yllättää. Presidentti lorottelee tyytyväisenä veteen, mutta liian hätäinen vetskarin kiskaisu aiheuttaa katastrofin: jotain arkaa jää väliin. Tilanne uhkaa karata käsistä, sillä kansainvälisen naisasialiikkeen (tai transvestiittiryhmän!!??) helikopteri laskeutuu tuossa tuokiossa palatsin pihalle. Onnistuuko kunniallinen audienssi vai lipeääkö?

Jüri Ehlvest - Se soi, suom. R. Hämäläinen

Tämä novelli sekoittaa fantasian keinoin eri aikatasoja, Mika Myllylän häpeää ja suossa tarpomista pienen pojan koulumatkaan.

Matt Barker - Tohtori, suom. R. Hämäläinen ****

Lääkäri Tanel on löytänyt rahakkaan homman lainvastaisesta eutanasiabisneksestä. Sairaalassa kaikki on helppoa: tehdään vain päätös jättää elvyttämättä ja sillä siisti; sairaalan ulkopuolella kaikki on monimutkaisempaa. Mies on naimisissa Urman kanssa ja heillä on pieni tytär Siiri. Sekä eutanasiabisnekset että rakastajatar Heidi vaativat paljon poissaoloja kotoa, ja tämäkös saa vaimon vainoharhaisen mustasukkaisuuden valtaan. Tanel vaikuttaa järkevältä ja ihmisrakkauden ajamalta, mutta onko asia sittenkään niin? Aika hurjaa mustaa irrottelua vakavalla aiheella.

Kaur Kender - Kaunotar ja hirviö, suom. Hannu Oittinen ****

Tämä novelli nykyvirolaisesta mafiososta on kirjoitettu räväkällä slangilla. Sankarimme ajelee iso musta Glock kupeillaan hienolla mersulla ja hänellä on kaunis, aidosta flaamilaisesta taiteesta innostunut tyttöystävä Anu, joka muutti nimensä Annaksi ikävien anus-assosiaatioiden vuoksi. Sankarimme on syvästi rakastunut naiseen; mukiloi tai päästää pois päiviltä Annaa loukkaavat miehet ja kiikuttaa naiselle aidot Aivazovskit, Dürerit sun muut.

Veiko Märka - Jumala, Lenin ja Emajoki, suom. Mika Keränen

Tämä hirtehinen novelli on 12-osainen ja kertoo näiden kolmen kohtaamisista eri yhteyksissä.

Ervin Õunapuu - Kuolemaan menevät tervehtivät, suom. Petteri Aarnos

Tämä novelli koostuu kahdestatoista itsemurhakirjeestä Spoon River -antologian tyyliin.

Tallinnasta pois oli aikasten häkellyttävä ja räväkkä lukukokemus. Lukekaa jos uskallatte, sanoi Oittinenkin esipuheessaan. Otin haasteen vastaan ja uskalsin. Löysin hurjaa menoa ja railakasta irrottelua. Ei tämä omaksi suosikikseni yltänyt, mutta suosittelen kurkkaamista. Eniten pidin novelleista, jotka olen korostanut boldilla.

Tallinnasta pois, groteskia virolaista proosaa

Toimittaneet Raija Hämäläinen ja Hannu Oittinen

Useita suomentajia

Kansi Michael Diekmann

Absurdia 2003
***

Kirjastosta
_______________

Kaikki tagillä viro

Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro