26. tammikuuta 2020

Asko Künnap, Jürgen Rooste, Karl Martin Sinijärv - Aika sattuu. Vironhaikuja #runosunnuntai


Mitä ihmeen vironhaikuja, kysyt varmaan. Niin kysyin minäkin. Sain vinkin tämän kokoelman suomentajalta Hannu Oittiselta ja varasin kokoelman kirjastoon. Voitte kuvitella hämmästykseni, kun ihmettelin mikä pieni juttu varaushyllyssäni pilkistää: Aika sattuu. Vironhaikuja on minipieni, kooltaan vain 8 x 13 cm - sopii nautittavaksi pikkuherkkuna teen kera!

Vironhaikujen idean takana on kolme runoilijaa: Asko Künnap, Jürgen Rooste ja Karl Martin Sinijärv. He ovat sitä mieltä, että kolmesta säkeestä ja 17 tavusta (5+7+5) muodostuvan klassisen japanilaisen haikun rakenne ei sellaisenaan istu viron kieleen. Heidän mielestään viroon ja virolaiseen mentaliteettiin istuu paremmin vielä lyhyempi haikun muoto: 4+6+4 tavua. Rooste sanoo näin:

Vironhaiku koostuu kolmesta säkeestä, joilla on 4 + 6 + 4 tavua, näin yhteensä 14 tavua, ja se kuvaa sattuvan lakonisessa muodossa jotain sellaista, joka on luonteenomaista tai eksistentiaalisesti keskeistä ennen kaikkea virolaiselle itselleen, virolaiselle elämälle ja elämänmuodolle sekä Viron luonnolle. Vironhaikuja kirjoitetaan 2010-luvulla ja siitä lähtien aina siihen asti, kunnes kielellis-kirjallinen maailmamme saavuttaa päätepisteensä. - Wikipedia

Vironhaikujen suomentamisen kanssa on tuskaillut kääntäjä Hannu Oittinen. Hän on pyrkinyt säilyttämään tavujen määrämitan ja myös tavumääritelmän. Haasteita on riittänyt, koska suomi on pitempi kieli kuin viro.

Tuloksena on joskus täydellinen osuma, joskus sinne päin; kumpikin omalla tavallaan kiinnostava retki alkutekstistä suomeen. / Tavunlaskennnan ja sananpyörittelyn jälkeen käännös hakee itselleen uutta sisältöä ja päätyy kuin kiusallaan muualle kuin alkuteksti. - Oittinen

Haikut on asemoitu kirjaseen vaakaan. Vironhaikuihin oli kiinnostavaa tutustua - tse asiassa nämä olivat hauskoja! Kun lehden käänsi, ei osannut arvatakaan, mitä seuraavaksi tulla tupsahtaa. Villejä assosiaatioita, kaikkea taivaan ja maan väliltä sekä paljon kaupungin yöelämää kuten nuorehkoilta miehiltä voi odottaakin. Minulla ei ole tietoa, oliko tämä kokoelma kertainnostus vai jatkavatko vironhaikut eloaan elävänä edelleen. Otin jokaiselta runoilijalta kaksi esimerkkiä. Nimikirjaimet ilmoittavat kenen kynästä haiku on lähtöisin.

viivakoodi:
illan koivut vasten
tummaa metsää 
AK

elämä on
joo sinne päin vaikka
tuskin laiffii 
JR

elvis elää
tietsä tallinnassa
tietsä mä näin  
KMS

tyhjyyteen tuo
taustapeilin säröt
salamoita
AK

aika sattuu
ajat on sellaiset
että sattuu 
JR

nauhoitan jee
kökköä runoa
pyhä päivä 
KMS

Aika sattuu. Vironhaikuja
Haikuttelijat: Asko Künnap, Jürgen Rooste & Karl Martin Sinijärv
Suomentanut Hannu Oittinen
Kuvittanut Asko Künnap
Palladium Kirjat 2011
Kirjastosta
_______________

Asko Künnap (s. 1971)
on runoilija, kuvittaja, graafinen suunnittelija ja kustantaja. Künnap opiskeli Viron taideakatemiassa tuotesuunnittelua sekä Oslon taideakatemiassa sisustusarkkitehtuuria. Künnap on tallinnalaisen Rakett-mainostoimiston osakas ja taiteellinen johtaja.

Jürgen Rooste (s. 1979)
Häntä on luonnehdittu "boheemiksi rappion romantikoksi" ja "yhteiskunnallisuuden lipunkantajaksi”. 
Viro-instituutin Nippernaati #4:ssä on mukana Roostelta ensimmäinen proosasuomennos, hieno novelli Pornofilmi ja pullo viinaa (palaan tähän myöhemmin). Lyriikan osalta suomeksi on ilmestynyt Citykani ja duracellpupu (NyNorden 2010) ja hänen runojaan on mukana seuraavissa antologioissa: Ajattelen koko ajan rahaa (Johnny Kniga 2006) sekä Eesti ja soome luulet 8+8 I (NyNorden 2013). 

Karl Martin Sinijärv (s. 1971)
on virolainen kirjailija ja Viron kirjailijaliiton puheenjohtaja vuodesta 2007. Sinijärv on opiskellut Tarton yliopistossa viron kieltä, englantilaista filologiaa ja oikeustiedettä. Sinijärveltä on ilmestynyt kahdeksan runokokoelmaa.


_______________

Ensi sunnuntaina Tuija Takalan juuri ilmestynyt Muiston ajastus 
- haikua ja tankaa suomalaisittain.

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa hauskalta kirjalta ulkomuotoineenkin. Haikut - oli sitten japanilaisia tai virolaisia - on ihanan ilmavia ja kuulaita. Helmiä rukoilijan helminauhassa. Ja onko virolaiset tosiaan lakonisia? Entäs sitten suomalaiset? Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kolme melko samanikäistä velmua ovat vironhaikujen takana :) Haikuissa oli paljon huumoria, joka nauratti ja sai hyvälle tuulelle. Kyllä näitä mielellään enemmänkin lukisi, mutta suomennettu ei ainakaan ole. Harmillista tämä tutustumista estävä kielimuuri. Haikujen lukeminen vaatii tottumista eikä todellakaan ole helppo tämä säädelty mitta. Arvostan.

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.