Uskalla antaa anteeksi, itsesi takia.
En tunne ollenkaan self help -kirjakuvioita, mutta ilmeisestikin ao. kirjojen suosio on valtava, koska joka vuosi ilmestyy nimekekaupalla uutta. Otin Veera Jahnin kirjan Paljon kaikesta. Läsnäolon voima lukuun uteliaisuudesta ja katsoakseni, olisiko siitä apua nuorelle elämänsä kanssa kipuilevalle läheiselle. En tiedä Veeran ikää, mutta melko nuorelta hän näyttää. Hän on kirjoittanut tämän kirjan ja perustanut nettisivun, jolla tarjoaa myös itsetuntemuksen verkkokursseja. Ilokseni löysin sivuilta tämän lausekkeen: Huom. itsetuntemusohjaus ei korvaa lääkäriä, ei psykoterapiaa eikä se ole ratkaisu akuuttien mielenterveysongelmien hoitoon. Veeralla on takana erilaisia psykologian ja NLP-opintoja, jotka jatkuvat keväällä.
Tämä kirja on tavallaan vertaistukea, sillä se kertoo, kuinka Veera itse on selvinnyt varsin rankoista kokemuksistaan. Nuoresta iästään huolimatta hän on käynyt läpi varsinaisen myllytyksen. Takana on koulu- ja työpaikkakiusaamista, raiskaus, keskenmeno, pari burnoutia, lapsuus alkoholismin varjossa, paniikkihäiriö ja erityisherkkyyskin. Vuosia kipuilemalla ja terapiassa käymällä hän on pystynyt jättämään kovat kokemukset taakseen, antamaan anteeksi ja tulemaan sinuiksi itsensä kanssa.Kirjassa on viisitoista lukua, lopussa on mietelauseita ja luettelo niistä kirjoista, jotka ovat Veeraa inspiroineet. Lukujen otsikot valottavat hyvin kirjan sisältöä: Häpeän ja pelon liitto, Anteeksianto ja kontrolloinnista irtipäästäminen, Meditaatiosta, Sisäinen harmonia ja sielu, Kiitollisuudesta, Ahdistuksesta, Kivun kautta ehjäksi, Ujoudesta, introversiosta ja erityisherkkyydestä, Ayurvedasta, Rakkaudesta kirjallisuuteen, Itsetuntemuksesta, Olettamusten sokaisemasta tiestä ja Traumoista ja lapsuudesta. Eli todellakin paljon kaikesta.
MITÄ MIELTÄ
En päässyt kokonaan eroon skeptisestä ennakkoasenteestani. Luvut ovat sinänsä lyhyitä, mutta niissä on paljon asiaa. Omaa lukemistani häiritsi lisäksi teoksen pieni fontti ja kirjailijan varsin monimutkaiset lauseet - eikä suomen kielikään aivan virheetöntä ollut. Olisin kaivannut enemmän ytimekkyyttä tai väliotsikoita, jolloin sanoman pääkohdat olisivat tulleet paremmin esiin. Nyt kaikki hukkui sanahelinään. Ehkä kustannustoimittajasta olisi ollut hyötyä. Paljon kaikesta -nettisivulla oli sama hankaluus: pieni fontti ja liian leveä leipäteksti, jota on hankala lukea.
En päässyt kokonaan eroon skeptisestä ennakkoasenteestani. Luvut ovat sinänsä lyhyitä, mutta niissä on paljon asiaa. Omaa lukemistani häiritsi lisäksi teoksen pieni fontti ja kirjailijan varsin monimutkaiset lauseet - eikä suomen kielikään aivan virheetöntä ollut. Olisin kaivannut enemmän ytimekkyyttä tai väliotsikoita, jolloin sanoman pääkohdat olisivat tulleet paremmin esiin. Nyt kaikki hukkui sanahelinään. Ehkä kustannustoimittajasta olisi ollut hyötyä. Paljon kaikesta -nettisivulla oli sama hankaluus: pieni fontti ja liian leveä leipäteksti, jota on hankala lukea.
Seikkailin tapani mukaan laajemminkin netissä, ja toimijoita alalla riittää. Nostan sinänsä hattua Veeralle, kun hän uskaltaa avautua omista rankoista kokemuksistaan ja uskon, että hänellä on vilpitön auttamisen halu. Tällainen esimerkki selviytymisestä varmasti rohkaisee vaikeuksiensa kanssa kamppailevaa nuorta, jolla ei ehkä ole ketään jolle puhua ongelmistaan. Ilmaista vertaistukea ja kokemusohjaajien apua on saatavilla monien Potilas- ja sairausyhdistysten verkkosivuilla, esim. Allergia- ja astmaliito, Reumaliitto & AL-Anon. Digitalisaatio on levinnyt mielenterveyspalveluihinkin, sillä niitäkin löytyy netistä, sekä ilmaisia että maksullisia. Self help -kirjojen tarve ja nettitarjonta kielinevät siitä, että erityisesti nuorilla aikuisilla on paha olla ja että he tarvitsevat apua elämänsä osa-alueiden suhteen. Kun vertaistuki muuttuu maksulliseksi, ei tunnu kovin hyvältä. Kuka näitä kursseja valvoo? Toivon, että nämä verkossa toimivat itsetuntemusohjaajat ja muita mielenterveyspalveluja tuottavat tahot tuntevat vastuunsa.
Minä en selvästikään kuulunut Paljon kaikesta -teoksen kohderyhmään, mutta monelle nuorelle se voi antaa keinoja selvitä ja tuoda lohdutusta. Nyt kustantajalta saamani lukukappale lähtee nuorelle läheiselleni luettavaksi.
Minä en selvästikään kuulunut Paljon kaikesta -teoksen kohderyhmään, mutta monelle nuorelle se voi antaa keinoja selvitä ja tuoda lohdutusta. Nyt kustantajalta saamani lukukappale lähtee nuorelle läheiselleni luettavaksi.
BoD 2019
Kustantajalta
_______________
Kirjan esittely kustantajan sivulla
HUS:n Mielenterveystalo
Hidasta elämää
Eevi Minkkisen ajatuksia
Täällä toinen skeptikko. Ala houkuttelee, koska ihmiset tarvitsevat apua pahaan oloonsa ja he hakevat apua netistä, kirjoista jne. Siinä ei ole mitään pahaa, että jakaa omat kokemuksensa, mutta...
VastaaPoistaSerkkuni, joka valmistui joulukuussa psykoterapeutiksi, kävi nelivuotisen koulutuksen, johon liittyi nelivuotinen terapia. Jotenkin tuntuu oudolta, että hänen asiakas tai potilas kirjoittaisi self-help oppaan, kun sen kirjoittaminen kuuluisi avun antajalle ts. psykoterapeutille.
Vierittäisin vastuuta kustantamoille.
Jaan niin skeptisyytesi kanssasi Mai. Vertaistuki on osoittautunut kyllä toimivaksi, ja se on minusta hienoa. Mutta kun se muuttuu maksulliseksi, epäilyttää. Hidasta elämää on iso sivusto, joka tarjoaa myös erilaisia kursseja. Eevi Minkkisestä löytyy paljon haastatteluita. Henkilökohtainen skype-konsultointi maksaa 85 €/tunti.
PoistaSattuipa mielenkiintoisesti, aloitin eilen tämän kirjan lukemisen.
VastaaPoistaOdotan sinun näkemystäsi Anneli!
PoistaLuin nuorempana ahkerasti self help -kirjoja. Iso osa niistä jäi tosin kesken, koska olivat osin melko utopistisia ja jopa hieman saarnaavia (mikä on minulle tosi iso turn off). Kaikenlaisia meditaatiokirjoja tuli myös kokeiltua. Osa luettelemistasi Jahnin lapsuuteen/nuoruuteen liittyvistä asioista on minullekin omakohtaisia.
VastaaPoistaOlen myös skeptinen tällaisten kirjojen suhteen. Ehkä osin (lukemieni perusteella) myös niiden “ehdottomuudesta” ja yksinkertaistamisista (kirjathan perustuvat toistoon, jolla pyritään muokkaamaan ajatusmalleja toisenlaisiksi: sellaisiksi kuin kirjan kirjoittanut haluaa). Esimerkiksi anteeksi antaminen ei ole mitenkään välttämätöntä “itsensä takia”, vaikka ajatus on varsin yleinen (ja juontaa juurensa varmaan jostain “jeesusjutusta”). Miksi pitäisi antaa anteeksi, jos ei siltä tunnu. Tärkeämpää on päättää antaako anteeksi vai ei. Anteeksi antamattomuus kun ei ole sama asia kuin asiaan rypemään jääminen. Yhtä lailla anteeksi antanut voi jäädä rypemään.
Oho, avautumista. Luin joskus teininä Virtahevon olohuoneessa, joka oli aikoinaan jonkinlaisessa "kulttimaineessa" ainakin tietyissä piireissä. Minulla on kirja edelleen hyllyssäni ja mietin lukisinko sen uudelleen ja katsoisin, miten siihen nyt suhtaudun. Muistelisin, että silloin pentuna se kosketteli aika syvältä.
Kiitos avautumisesta Elegia :) Olen minäkin self helpiä lukenut nuorempana, kun on ollut vaikeita aikoja elämässä. Monta takavuosien hittikirjailijan Wayne Dyerin kirjaakin (mies niitä kotiin kiikutti)... Virtahepo olohuoneessa on tuttu teos, mutta en ole lukenut. Viime vuonna luin Beth Kemptonin Wabi-Sabin, mutta siinä kiinnosti japanilaisuus... Minä en osaa suhtautua enää näihin ollenkaan avoimesti.
PoistaTässä Jahnin kirjassa hankalinta oli se, etten saanut tekstistä otetta. Kappaleet olivat lyhyitä, mutta hän pyöritteli pitkillä ja mutkaisilla lauseillaan minut pyörryksiin. Ne olivat vähän kuin virastokieltä... Tekstiin piiloutui toki hyviä ajatuksia, mutta sitten väsähdin niiden etsimiseen.
Tuo mitä sanoit anteeksiannosta on totta - asiaan rypemään jääminen on eri asia. Mimnä en ikinä antanut anteeksi ex miehelleni, enkä enää voikaan, koska hän kuoli keväällä. En silti ryve ensimmäisen avioliittoni karmeuksissa. Äidilleni kannoin kaunaa vuosia, mutta hänelle pystyin antamaan anteeksi. Siitä olen iloinen, koska hänen viimeisinä vuosinaan tulimme hyvin toimeen, vaikka läheisiksi emme koskaan tulleet.
Taidan päättää nyt: ei enää self help -kirjoja minulle!