Jyrki Vainonen - Yön ja päivän tarinoita

Yön ja päivän tarinoita on osuva nimi tälle Jyrki Vainosen mustan surrealistiselle novellikokoelmalle. Vainonen läväyttää näkösälle ihmisluonnon absurdeja ja pimeitä puolia, mutta valoa vain nimeksi - joten enemmän siellä yönpuolella liikuskellaan. Novelleja on täysi tusina ja ne vievät varsin mielikuvituksellisiin sfääreihin: niissä tapahtuu outoja ja yliluonnollsia asioita, joita ei reaalielämässä vastaan tule. Monet tapahtumat tuntuvat karmivilta herkemmästä lukijasta (lue minusta). Vainonen osaa myös hätkähdyttää yllättävillä ja hurjilla käänteillään. Toki myös ihastuttaa upealla kielellään ja kuvailullaan. Minä esimerkiksi kuljin haltioituneena yhden novellihahmon kanssa ihastellen ympärilläni olevia satumaisen upeita jättikukkia. Novelli tuntui joltain sadulta, jos ei siinäkin olisi piillyt tuo tumma pohjavire.

Enää vähään aikaan Milenka ei töihin tullessaan ollut tiennyt, missä hänen työhuoneensa sinä päivänä sijaitsisi. 

Näin kutkuttavasti alkaa novelli Hampaat, jossa nuori Milenka yrittää selvitä painajaismaisesta arjestaan. Hän on menettänyt hampaansa väkivaltaisessa parisuhteessa ja aloittanut työt omituisessa yrityksessä nimeltä Terve suu - ironista eikö totta! Johtajan kanssa nainen kommunikoi ainoastaan sähköpostitse, johtajaa tai muitakaan työntekijöitä ei näy tässä hulppeassa toimistotornissa, jossa kerroksesta toiseen paikkaa vaihtava työhuone tuottaa Milenkalle suunnatonta hämmennystä ja ahdistusta. 

Seuraavien päivien aikana Martin oli huomannut, että silmänruokaa oli tarjolla usein. Nainen tapasi riisuutua ja pukea olohuoneessa eikä näyttänyt kuuluvan niihin, jotka sulkivat verhot, koska ajattelivat jonkun ehkä näkevän. 

Novellin Näkymä kuvio on kuvottavan perverssi: eläkeikäinen, yksin asuva Martin tirkistelee ja vakoilee kaukoputkella vastapäisen talon ikkunasta näkyvää naista. Hän on entinen valokuvaaja ja seksiaddikti; naisseikkailuihin ja juopporeissuihin kariutui avioliittokin ja aikuinen poika elää kosteaa hunsvottielämää isänsä tyyliin. Eräänä päivänä Martinin Narjaksi nimeämä nainen katoaa, ja hänen on lopulta aivan pakko mennä katsomaan, mitä on tapahtunut. Naisen kotiin hän pääsee helposti kerran varastamillaan avaimilla.

Sianpäistä tuli syysmarkkinoiden myyntivaltti sen jälkeen, kun kaupungin sinfoniaorkesterin kapellimestari johti kauden avajaiskonsertin kirkuvan punaiseksi värjätty ja ontoksi koverrettu sianpää. 

Jokainen itseään vähänkään arvossa pitävä kaupunkilainen halusi päähänsä samanlaisen. Sianpäiden menekki oli valtava ja lihakauppuas Leonardo työskenteli myymälässään äärirajoilla, vapaapäiviä pitämättä. Enempää en Päät-novellin kulusta kerro, vain sen että loppu on yllätyksellinen ja makaaberi. Kukaan ei haluaisi talonsa kuntotarkastajaksi Liiseä, sillä hänen käyntinsä jälkeen homeongelma on taattu. Novellissa Kätkö löytyy muutakin karmivaa talon kellarista.

Nämä esimerkit riittänevät novellikokoelman tyylistä. Lisäksi Vainonen nivoo jännittävästi monia novelleja toisiinsa kertoen jo tutun hahmon tarinaa eri näkökulmasta. Itse en oikeastaan ole trillereiden tai kauhutarinoiden ystävä, mutta hänelle joka on, Yön ja päivän tarinoita on varmasti todellinen lukunautinto. Tarinat ja juonet kumpuavat ihmisen pimeästä sisimmästä, mutta teksti loistaa valoa. Luulen, että Halloweenin aikaan itsellenikin tämä novellikokoelma olisi ollut täysi timantti, vaikuttava nyt joulun aikaankin.

Jyrki Vainonen - Yön ja päivän tarinoita
Kansi Perttu Lämsä
Aula & Co 2019
Kirjastosta
______________

Anun ihmeelliset matkat, Hemulin kirjahylly, Reader why did I marry him?

Jyrki Vainonen on kirjailija, suomentaja ja luovan kirjoittamisen opettaja. Hänen esikoiskokoelmansa Tutkimusmatkailija ja muita novelleja (1999) palkittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla, suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi viimeistään romaanillaan Mykkä jumala (2003).