2. toukokuuta 2017

J. M. Coetzee - Jeesuksen lapsuus



Minulla on ollut kirjasivistyksessä nobelisti Coetzeen mentävä aukko. Kun luin hiljattain Luovan kirjoittajan työkirjan, siinä ollut Coetzeen esimerkkilause (ks. postauksen lopusta!) sai varaamaan pari hänen kirjaansa. Heti alkuun on todettava, etten todellakaan tiennyt mitä silmälaseja minun olisi pitänyt käyttää Jeesuksen lapsuutta lukiessa. Onko se fiktiivinen tarina Raamatun Jeesuksen lapsuudesta, tulevaisuuden dystopia- vai maahanmuuttokuvaus? Ilmeisesti kirjailija lataa tähän kaikkia näitä, ja vielä paljon muuta.

Pieni poika ja keski-ikäinen mies saapuvat meren takaa uuteen espanjaa puhuvaan maahan, ainoaan mahdolliseen maailmaan. Belstarin telttaleirillä heidän iäkseen arvioidaan 5 vs 45 ja heille annetaan uudet nimet David vs Simón. Telttaleiriltä he siirtyvät Novillan kaupungin uudelleensijoituskeskukseen, jonne saapuminen on tylyä, asunto surkea ja nälkä vaivaa. Byrokratia tuntuu kaamealta, he heittopusseilta.

Simón saa rankan fyysisen työn satamasta ja alkaa etsiä pakkomielteisesti Davidin äitiä. Kun hän kohtaa Inésin, päässä niksahtaa - hän se on! Simón muuttaa surkeasta asunnostaan sataman varastoon ja Inés ottaa pojasta äidin vastuun. Jo varhain pojan valtava mielikuvitus herättää huomiota, hänellä on omituisia ajatuksia ja hän uuvuttaa lähipiirin loputtomilla mikä- ja miksi-kysymyksillään.

Todelliset vaikeudet alkavat, kun David ei sopeudu kouluun. Hän on yksi pikku riiviö, tekee mitä haluaa, ei kuuntele opettajaa, vaan vaeltelee ympäriinsä luokassa häiriten opetusta. Byrokratian valtakoneistoa ei voi paeta: poika passitetaan Punto Arenasin kasvatuslaitokseen. Sieltä hän kuitenkin karkaa ja nämä kolme - tavallaan perhe - lähtevät pakomatkalle. David alkaa haalia ympärilleen laumaa, opetuslapsia?, joista ensimmäinen on liftari Juan.

Coetzeen kuvaama ainoa mahdollinen maailma on harmaa, tyly, tunteeton ja köyhä. Ihmisillä ei ole valinnan mahdollisuuksia esim. asunnon suhteen, sillä koneisto määrää missä he asuvat. Ruoka on yksinkertaista, viljaan ja hedelmiin perustuvaa, ja täysin mautonta sillä mausteita ei löydy. Työt tehdään fyysisesti ilman koneita, mutta joillakin etuoikeutetuilla on kuitenkin lihaa, Mikki Hiiri -elokuvia ja muita ylellisyyksiä. Kaikki asukkaat ovat muualta tulleita, joilta muistot, menneisyys ja tunteet on pesty pois.

Coetzee sekoittaa lukijan päätä vihjailemalla Raamattuun. David uskoo että kuollut hevonen El Rey herää kolmen päivän kuluttua kuolleista ja että hän osaa puhaltaa kuolleen ankan henkiin. Muutakin on, puhutaan mm. onko neitseellinen syntymä mahdollista. Seksillä ei olekaan tässä maailmassa kuin siittämisen merkitys. Simónissa on menneestä kuitenkin jäljellä myös seksuaalisia haluja ja hän hakee jäsenyyttä Viihtymis- ja virkistyskeskus Salón Comfortiin. Bordellin jäseneksi pääseminen edellyttää lukemattomien kaavakkeiden täyttämistä ja jopa psykiatrin arviota!

Tavallaan Davidin ohella myös Inés ja Simón ovat kapinallisia: he eivät suostu alistumaan valtakoneistoon, heillä on inhimillisiä tunteita ja omaa ajattelua jäljellä. Etenkin Simón osoittaa rakkauden tunteensa Davidia kohtaan oltuaan tästä pitkään erossa:

Poika kulta! Aarteeni! Elämäni valo!

Minä en tiedä mitä ajatella, en tiedä mihin Coetzee pyrki. Halusiko sanoa että olemme robotteja, että meillä ei ole valinnanmahdollisuuksia ympäröivässä valtakoneistossa, vaikka muuta luulemme? Halusiko hän osoittaa, että tunteet ja toisemme rakastaminen tekevät meidät inhimillisiksi? Mitä Davidin persoonaan tulee, hän voisi vertautua vaikka superlahjakkaaksi asperger-lapseksi ja neroksi, joka kokee nerojen kohtalon. Huippuälykkääksi ihmisenaluksi, jota ei ymmärretä ja joka halutaan yhdenmukaistaa ja sopeuttaa. En tiedä mitä jatko-osa, vielä suomentamaton Jeesuksen nuoruus pitää sisällään, mutta villi arvaukseni on että Davidista tulee isona jonkun liikkeen karismaattinen johtaja. Liikkeen luonteesta en uskalla lausua mitään.

Kirjan kansi on vallan mainio. Näen sieluni silmillä Davidin liehuvan aadeehoona musta viitta harteillaan ja kaikki tulevat ympärillä hulluiksi!

Kirjaa on luettu monissa blogeissa, ja kukin on tulkinnut sitä omalla tavallaan: Kirjapolkuni, Mari A, Donna Mobile,
Marjatta on lukenut myös jatko-osan, 2016 ilmestyneen The Schooldays of Jesus.

J. M. Coetzee
The childhood of Jesus 2013
Jeesuksen lapsuus
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2014
****
Kirjastosta

Ote luovan kirjoittajan työkirjasta:
Coetzeen kohdalla mielenkiintoisin harjoitus on Painotukset kohdalleen. Eli on tutkittava saisiko lauseista koskettavampia ja ilmaisuvoimaisempia. Tästä on kirjassa pari mielenkiintoista esimerkkiä, joista otan toisen. Onhan tuossa ero kuin yöllä ja päivällä!

VakioilmausHeidän yhdessä ja erikseen olemisen tapansa koostuu vitseistä, salaisuuksista ja rikoskumppanuudesta; katse sinne, sana tänne.
CoetzeeKoiruuksia, salaisuuksia, rikoskumppanuuksia; silmäys sinne, sana tänne: se on heidän tapansa olla yhdessä, olla erillään. - Elizabeth Costello 2003

7 kommenttia:

  1. Olen lukenut toistaiseksi vain yhden Coetzeen romaanin (Häpeäpaalu), mutta pitäisi lukea enemmänkin. Tämä ei nimensä puolesta oikein innosta, sillä kaikki jeesushommat tai edes vähänkin sinnepäin ovat minulle usein turn off. Tässä vaikuttaa olevan melko mehevä tarina kyllä kyseessä, mutta luulen että luen Coetzeelta jotain muuta ennen kuin tähän tartun. Hieno kirjoitus kyllä, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin totesin, en tiedä onko kyseessä Raamatun Jeesus vai vaan dystopia. Jäi vähän hölmistynyt olo, ilmeisesti Coetzee on muissakin kirjoissaan tosi haastava. Saa nähdä mitä ymmärrän tuosta toisesta :)

      Poista
    2. Juu, ymmärsin. :) Mulla vaan on jeesusvamma: se on vähän samantyyppinen kuin rakkaus- ja ruokavamma kirjallisuudessa. :D

      Poista
  2. Onpas siinä mellevä nimi kirjalle, että piti tulla lukemaan mistä se oikein kertoo! :) vähän vaikuttaisi etten lähde tämän kirjan kelkkaan, vaikka aiheet (niitä näyttäisi olevan monta) ovatkin kiinnostavia.

    VastaaPoista
  3. Nämä Jeesus-kirjat ovat kyllä hurjan kiinnostavia! Kun pääset kakkososaan, niin saat nauraa. Siinä on komiikkaa ja kaikenlaista hullunmyllyä. Teini-David arvostaa pelleilevää murhamiestä enemmän kuin tasaista isäänsä - ja niinhän Uuden Testamentin Jeesuskin teki, haali ympärilleen kaikenlaista laitapuolen kulkijaa.

    Luovan kirjoittajan työkirja kuulostaa tutustumisen arvoiselta teokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne teinit! :) Ehkä pitää haalia tuokin käsiin... Kiitos kommentistasi Marjatta - kaunista toukokuuta.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...