9. toukokuuta 2017

Heidi Rundgren - Syntymä



sormenjälkiä ikkunalasissa 
maljakossa päivänkakkaroita 
mustikkamehua paidalla
päivän posti pakastearkun päällä

harmaiden vaatimusten keskellä 
lepää hetki


RUNOILIJA
sade tuo niitylle perhosen untuvaa 
ystävä istuu punaisella tyynyllä 
aamu ja ilta kättelevät

olen herännyt eloon

vihreää teetä huulillani 
tuhansien vuosien jälkeen

Kokoelman runot tuntuivat pieniltä ja herkiltä, pelkistetyiltä arkisilta tuokiokuvilta. Runokuvissa on paljon ihmettelyä luonnon kauneuden edessä; menneitten aikojen nostalgiaa, pienen tytön suloisia lapsuusmuistoja, kesää ja mustikoita - mutta myös kylmää ja koleaa syksyn viimaa. Koska itsellekin luonto on tärkeä, viehätyin kovasti näistä nostalgisista kuvista ja eläydyin runojen maailmaan:  suopursun vahvaan tuoksuun suolla kuin myös kuivan mäntykankaan tuoksuun kuumana kesäpäivänä. Tunsin  myös miten syksyn tuuli ja viima riepottivat, kuulin miten varikset raakkuivat.

MINUN USKONI
ruusu meren rannalla 
koivu suon reunalla 
vesi joessa

suopursun tuoksu 
pehmeä hiekka 
pilvet

männyt
mustikat metsässä 
kivi polulla

tuuli iholla

Rundgren ilmaisee sanottavansa tavattoman kauniisti, kiteyttää vähään. Monissa runoissa ajatus jää ikäänkuin leijumaan, runoilija ei vie sitä loppuun asti. Aluksi tämä häiritsi minua, ja oli vaikea saada kiinni runosta. Mutta sitten tämä tietynlainen keskeneräisyys ja selittelemättömyys viehättivät paljonkin. Lukijan omille ajatuskuluille ja assosiaatioille jäi paljon tilaa. Herkkiä runokuvia, olisi hienoa jos Rundgren ehtisi kirjoittaa lisää.

POIKKI
varikset nauravat harmaalle majalleni 
laudat tuoksuvat puulta
käsissäni on haavoja ja tikkuja 

on aloitettava alusta 
kevyet pilvet 

vyöryvät ylitseni 

minulla on sydän poikki




2012 Syntymä voitti Möllärimestari runokokoelma -sarjassa 1. palkinnon. Sarjassa oli mukana hieman yli 30 runokokoelmaa. Raati arvioi teosta näin:
"Rundgrenin runoissa entinen on läsnä lapsuuden muistossa, vanhassa talossa, vanhassa ihmisessä. Nykyajan ihminen on arjessaan kiireinen, ”eikä koskaan pääse pakoon”. Pelkistys on tehnyt runoista mietityn oloisia. Välillä jännite laskee, varsinkin rakkausrunoissa, joihin on pujahtanut mukaan turhaa lyyristä romua. Kokoelman parhaissa runoissa on vain muutama havainto ja tekemisen kuva, silti vaikutelma on avara."


Heidi Rundgren (nyk. Haataja)
Syntymä
BoD 2010
***
Luin kokoelman pdf-tiedostona
Kirja löytyy vielä Adlibriksestä

OMA NYKYRUNOPROJEKTINI 2017
Pirjo Aarnio,  Anja Erämaja, Esther Helmiä, Matti Kangaskoski, Sanna Karlström, Tapani Kinnunen, Ari Korhonen, Susinukke Kosola, Marianna Kurtto, Sirpa Kyyrönen, Heli Laaksonen, Heimo Lajunen, Sami Liuhto, Satu Manninen, Maria Matinmikko, Harri Markoff, Helena Numminen, Riikka Palander, SusuPetal, Kirsi Poutanen, Heidi Rundgren (nyk. Haataja)Uuna SyrjäsuoIlpo Tiihonen, Jarkko Tontti, Jukka ViikiläSinikka Vuola, Katariina Vuorinen...

3 kommenttia:

  1. Kiitos muistutuksesta, pitääkin kaivaa Heidin kirja hyllystä ja palata runoihin.
    Ja niin samaa mieltä!! Voi, kun Heidillä olisi aikaa kirjoittaa lisää runoja.

    Heidi muuten kirjoittaa upeita runomuotokuvia. Itselläni on lompakossa paperi, jossa on Heidin kirjoittama runomuotokuva minusta. Tapasimme pari-kolme vuotta sitten ja silloin hän kirjoitti ne säkeet. Se oli aika häkellyttävä tilanne, mutta mukavalla tavalla.

    http://www.kirjantalo.org/runomuotokuvat/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäs sen sun runomuotokuvan voisi lukea? :)

      Poista
    2. Se on yksityinen muotokuva, vain minulle tarkoitettu ja visusti piilossa julkisuudelta :D

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...