Heidi Rundgren - Syntymä

sormenjälkiä ikkunalasissa 

maljakossa päivänkakkaroita 

mustikkamehua paidalla

päivän posti pakastearkun päällä

harmaiden vaatimusten keskellä 

lepää hetki

RUNOILIJA

sade tuo niitylle perhosen untuvaa 

ystävä istuu punaisella tyynyllä 

aamu ja ilta kättelevät

olen herännyt eloon

vihreää teetä huulillani 

tuhansien vuosien jälkeen

Kokoelman runot tuntuivat pieniltä ja herkiltä, pelkistetyiltä arkisilta tuokiokuvilta. Runokuvissa on paljon ihmettelyä luonnon kauneuden edessä; menneitten aikojen nostalgiaa, pienen tytön suloisia lapsuusmuistoja, kesää ja mustikoita - mutta myös kylmää ja koleaa syksyn viimaa. Koska itsellekin luonto on tärkeä, viehätyin kovasti näistä nostalgisista kuvista ja eläydyin runojen maailmaan:  suopursun vahvaan tuoksuun suolla kuin myös kuivan mäntykankaan tuoksuun kuumana kesäpäivänä. Tunsin  myös miten syksyn tuuli ja viima riepottivat, kuulin miten varikset raakkuivat.

MINUN USKONI

ruusu meren rannalla 

koivu suon reunalla 

vesi joessa

suopursun tuoksu 

pehmeä hiekka 

pilvet

männyt

mustikat metsässä 

kivi polulla

tuuli iholla

Rundgren ilmaisee sanottavansa tavattoman kauniisti, kiteyttää vähään. Monissa runoissa ajatus jää ikäänkuin leijumaan, runoilija ei vie sitä loppuun asti. Aluksi tämä häiritsi minua, ja oli vaikea saada kiinni runosta. Mutta sitten tämä tietynlainen keskeneräisyys ja selittelemättömyys viehättivät paljonkin. Lukijan omille ajatuskuluille ja assosiaatioille jäi paljon tilaa. Herkkiä runokuvia, olisi hienoa jos Rundgren ehtisi kirjoittaa lisää.

POIKKI

varikset nauravat harmaalle majalleni 

laudat tuoksuvat puulta

käsissäni on haavoja ja tikkuja 

on aloitettava alusta 

kevyet pilvet 

vyöryvät ylitseni 

minulla on sydän poikki

2012 Syntymä voitti Möllärimestari runokokoelma -sarjassa 1. palkinnon. Sarjassa oli mukana hieman yli 30 runokokoelmaa. Raati arvioi teosta näin:

"Rundgrenin runoissa entinen on läsnä lapsuuden muistossa, vanhassa talossa, vanhassa ihmisessä. Nykyajan ihminen on arjessaan kiireinen, ”eikä koskaan pääse pakoon”. Pelkistys on tehnyt runoista mietityn oloisia. Välillä jännite laskee, varsinkin rakkausrunoissa, joihin on pujahtanut mukaan turhaa lyyristä romua. Kokoelman parhaissa runoissa on vain muutama havainto ja tekemisen kuva, silti vaikutelma on avara."

Muualla sanottua: Hyönteisdokumentti, Koko lailla kirjallisesti

Heidi Rundgren (nyk. Haataja)

Syntymä

BoD 2010

***

Luin kokoelman pdf-tiedostona
Kirja löytyy vielä Adlibriksestä