Benedict Wells - Yksinäisyyden jälkeen

Yksinäisyyden jälkeen kuvaa kolmen sisaruksen sijoiltaan järkkyneitä elämiä hauraan, hitaasti kehittyvän rakkaustarinan rinnalla. Romaani välittää ainutlaatuisella herkkyydellä ja kirkkaalla, koskettavalla otteella sen mitä tarkoittaa oman elämänpolun löytäminen – ja kuinka sitä etsiessään voi säilyttää toivon rinnallakulkijan kohtaamisesta.

Sveitsiläis-saksalaisen Benedict Wellsin teos Yksinäisyyden jälkeen oli kerrassaan upea ja koskettava teos. Markus Niemi tulkitsi erinomaisesti minäkertoja Julesin tuntoja. Pojan perhe oli aivan tavallinen müncheniläinen perhe, jonka turvalliseen elämään syntyi ensimmäinen särö isän menettäessä työpaikkansa. Pian vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa ja kolmen orvoksi jääneen lapsen elämä mullistui täysin.

Kirjan minäkertoja Jules on lapsista nuorin, vanhempien kuollessa vasta 11-vuotias; Marty pari vuotta vanhempi ja sisko Liz hänkin vasta varhaisteini. Kaikki kolme päätyvät internaattikouluun eri luokille, minkä johdosta he alkavat etääntyä toisistaan. Reippaasta ja elämäniloisesta Julesista tulee hiljainen ja vetäytyvä. Ainoa koulukaveri, joka saa häneen kontaktin on punatukkainen Alva, joka on myös kokenut elämässään menetyksen.

Jules rakastuu Alvaan, mutta tämä tekee ilkeän tempun ja nuorten tiet eroavat. Seuraa uusia seurusteluyrityksiä, jotka kariutuvat toinen toisensa jälkeen ja sisarusten yhteys katkeaa. Marty uppoaa työntekoon ja menestyy IT-alalla, mutta kaunis Liz on elämänsä kanssa hukassa: lyhyitä suhteita, abortteja ja huumeita. Omaa paikkaansa etsivä Jules yrittää sitä sun tätä, alkaa lopulta kirjoittaa elämästään ja ajattelee Alvaa. Heidän tiensä kohtaavat kolmikymppisinä, jolloin Alva kutsuu Julesin kotiinsa Alpeille vähän niin kuin kirjailijaresidenssiin. Alva asuu syrjäisessä talossa itseään kolmekymmentä vuotta vanhemman miehensä, venäläisen kirjailijan A. N. Romanovin kanssa. Jules asettuu taloksi, kuukaudet kuluvat, Romanovin Alzheimer pahenee eivätkä Alva ja Jules voi vastustaa rakkauttaan. Romanovin kuolema on traaginen ja kuukaudet sitä ennen hyvin jännitteisiä. Vihdoin Jules ja Alva saavat toisensa, perustavat perheen ja saavat kaksoset, tytön ja pojan. Onni on sanoinkuvaamattoman täyttä, mutta sitten julma kohtalo puuttuu taas peliin.

Romaanin rakenne on kerroksellinen. Julesin tarina alkaa välähdyksellä sairaalasta, jossa hän herää koomasta jouduttuaan vakavaan moottoripyöräonnettomuuteen ja alkaa kerrata mennyttä elämäänsä. Julesin mieleen nousee myös torjuttuja muistoja. Mm. se miten vihainen oli isälleen eikä suostunut sanomaan edes hei tämän lähtiessä viimeisen kerran kotoa. Mikä valtava syyllisyys onkaan painanut pienen pojan sydäntä.

Yksinäisyyden jälkeen on kirkasta ja rauhallista proosaa, jota kuuntelin ilolla, vaikka tapahtumat surullisia olivatkin. Julesin ja Alvan rakkaustarina on kaunis, joskin traaginen. Iloitsin myös siitä, että aikuisina sisarukset löysivät toisensa uudelleen ja sekä Marty että Liz antoivat kaiken tukensa veljensä vaikeassa elämäntilanteessa, tekivät jopa tulevaisuuteen tähtääviä ei niin tavallisia asumisjärjestelyitä.

Kustantaja kertoo, että teos perustuu omaelämäkerrallisiin tapahtumiin. Wikipediasta luin, että Wells joutui käymään koulunsa sisäoppilaitoksissa vanhempien erottua, joten ainakin elämän täydellinen muuttuminen lapsena ja yksinäisyyden tunteet ovat omakohtaisesti koettuja. Todella upea ja vaikuttava romaani, joka soljui eteenpäin kuulaasti ja rauhallisesti, ja mielenkiinto pysyi yllä koko ajan. Wells ei raskauttanut lukijaa ylenpalttisilla yksityiskohdilla, vaan juoni ja käänteet olivat keskenään hienossa tasapainossa. 

Benedict Wells - Yksinäisyyden jälkeen
Alkuteos Vom Ende Der Einsamkeit 

Suomentanut Raimo Salminen
Aula & Co 2021
Äänikirjan kertoja Markus Niemi
____________________

Benedict Wells (s. 1984) on sveitsiläis-saksalainen kirjailija, jota pidetään nuoren polven kirjallisena lupauksena. Yksinäisyyden jälkeen on ensimmäinen Wellsiltä suomennettu romaani. Teos on käännetty 37 kielelle, ja sitä on myyty yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Se voitti ilmestyessään Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon, ja kirja on saanut myös muita palkintoja ja ehdokkuuksia. Se on niin omaelämäkerrallinen, että sitä voi luonnehtia avainromaaniksi.

Pascal Mercier - Sanojen paino

Elämän rikkaus koostuu muistoista, unohtuneista.

Luin vuosia sitten Pascal Mercierin upean teoksen Yöjuna Lissaboniin, joten tämä uusi suomennos oli tottakai otettava lukuun. Sanojen paino kuvaa osuvasti kirjaa, sillä se kertoo kielistä ja sanoista, kääntämisestä ja kustantamisesta, kirjoista ja kirjailijoista. Kuusikymppinen Simon Leyland on Oxfordista kotoisin oleva kääntäjä, joka on asunut Italiassa kolmekymmentä vuotta ja joutui vaimonsa Livian kuoltua ottamaan johdettavakseen vaimon suvun kustantamon Triestessä. Hänellä on kaksi Italiassa kasvanutta lasta: lääkäriksi opiskeleva tytär Sophia ja juristipoika Sydney.

Eräänä päivänä Simonin maailma pysähtyy: hänen aivonsa reistailevat. Migreenistä iän kaiken kärsinyt mies saa kauhukseen kohtauksen, jolloin sanojen tuotto tyrehtyy - mikä hirvittävä tilanne miehelle joka elää sanoista! Lääkäriltä tulee lohduton diagnoosi: aivokasvain, mitään ei ole tehtävissä, elinaikaa korkeintaan vuosi. Runsaat kaksi kuukautta Simon elää tylyn tuomion alla, joka sitten osoittautuu erehdykseksi. Mies oli jo järjestellyt elämäänsä ja myynyt kustantamonsa. Kun kuolemantuomio peruuntuu, hän muuttaa Lontooseen sedältään perimään taloon, käy entisillä kotikulmillaan ja tapaa sikäläisiä vanhoja ystäviään. Simon saa uuden alun jäljellä olevalle elämälleen. 

Simon on jo kymmenen vuotta kirjoittanut pitkiä ja pohdiskelevia kirjeitä vaimovainajalleen. Hän haluaa kertoa rakkaalle Livialle päivistään ja selventää paperilla ajatuksiaan. Mercier tutustuttaa lukijan moniin pariskunnan ystäviin. Yksi heistä on venäläissyntyinen kääntäjä Andrei Kuzmín, joka yhdeksän vuoden vankeustuomion istuttuaan (mustasukkaisuustappo) saa hänkin uuden alun. Simon laskee ystäväkseen myös irlantilaistaustaisen trattorian tarjoilijan Patin, joka lukee runoutta. Ystävinä on tietysti kirjailijoita ja kustantajia, joihin Simonilla on lämmin suhde ja joita Simon auttaa avokätisesti kustantamon myynnistä saamillaan rahoilla.

 

 On kaunista elää, sillä eläminen on alkamista, joka hetkenä.

 

Romaanin moninaiset teemat aaltoilevat. Yksi tärkeä on eutanasia, jota Simon puolustaa. Kummankin maan lainsäädännön edessä se on murha. Sanojen painossa on hienot filosofiset hetkensä, mutta lähes 600 sivullaan se on minusta auttamattomasti liian pitkä. Jukka Pitkäsen ääntä oli miellyttävä kuunnella ja luulenkin, etten kirjana olisi jaksanut lukea loppuun. Kirjaa kääntäessään Simon mietiskeli pedanttisesti pilkun paikkaa ja tarvetta sekä kirjoitti samasta lauseesta eri versioita. Välimeren maitten kielten hallinta antoi hänelle mahdollisuuden vertailla eri kielten samaa tarkoittavaa sanaa, jotka tuottivat hyvin erilaisia tunnelmia. Kustantajien ja kääntäjien maailmaan oli toki mielenkiintoista solahtaa ja uskonkin, että kirja tarjoaa herkkupaloja ammatikseen kirjoittavalle ja kääntävälle, sekä myös pelottavia aivoverenkiertohäiriöitä saavalle ihmiselle. Lohdullista oli se, että monen ikäisenä elämä voi saada uuden tyydyttävän suunnan ja sisällön. Kirjan opetukset voisin tiivistää kolmeen: ystävät ovat tärkeitä, ystävystyä voi myöhemmälläkin iällä & aina voi aloittaa uudestaan.

 

Bloggaukseni teoksesta Yöjuna Lissaboniin.

 

Pascal Mercier - Sanojen paino

Alkuteos Das Gewicht der Worte 2020

Suomentanut Tuulia Tipa

Kansi Markko Taina
Tammi 2021

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

______________________

Simon Leyland on kääntäjä, joka on rakentanut elämänsä sanojen varaan. Kun dramaattiset tapahtumat saavat hänet palaamaan Lontooseen Italian-vuosien jälkeen, vastassa on hiljainen tyhjyys. Satunnaiset kohtaamiset tuntemattomien kanssa ajavat Simonin puntaroimaan kielen vaikutusta, muistin petollisuutta ja taiteen keinoja kellojen seisauttamiseen.

Pascal Mercier on sveitsiläisen Peter Bierin kirjailijanimi. Hän syntyi Bernissä vuonna 1944. Mercierin romaani Yöjuna Lissaboniin on ihastuttanut lukijoita ympäri Eurooppaa ja nostanut Mercierin eurooppalaisten nykykirjailijoiden etujoukkoon. Kirjailijan roolin ulkopuolella Pascal Mercier on luonut mittavan uran yliopistomaailmassa. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1971 aikaa käsittelevällä väitöskirjallaan.

Pascal Mercier - Yöjuna Lissaboniin

Yöjunalla Lissaboniin matkustaa nukkavieru keski-ikäinen Raimund 'Mundus' Gregorius - tunnollinen eronnut latinan ja kreikan opettaja Bernistä. Hän tapaa sateessa Kirchenfeldin sillalla nuoren naisen, jonka sointuva sana portugués muuttaa kaiken. Mundus lähtee kesken oppitunnin kaupungille, eksyy espanjalaisten kirjojen kauppaan ja löytää sieltä portugalilaisen Amadeu de Pradon kirjoittaman filosofisen ajatelmien kirjan. Nämä tekstit puhuttelevat syvästi Mundusta ja hänessä syntyy palava halu lähteä jäljittämään kirjailijaa Lissaboniin, suin päin sen kummemmin harkitsematta.

Lissabonissa Mundus jäljittääkin useita Pradon elämän keskeisiä henkilöitä: tämän kaksi sisarta, kaksi vastarintaliikkeessä hänen kanssaan toiminutta ystävää, myös naisen johon Amadeu kiivaasti rakastui. Keskusteluiden, kirjan tekstien ja Amadeun lukuisten kirjeitten perusteella syntyykin tarkka kuva siitä, millainen henkilö Amadeu oikein oli.

Käy ilmi että Amadeu oli aatelisperheen, isänsä toiveesta lääkäriksi opiskellut ainoa poika, joka kuoli 1975. Amadeu paheksui selkärankareuman vammauttamaa tuomari-isäänsä. Oli mahdotonta hyväksyä, että isä toimi Salazarin diktatuurin virkamiehenä ja tuomitsi ihmisiä mm. synkkään Tarrafalin vankilaan.

Amadeun oma elämä suistui raiteiltaan kun hän lääkärinvalansa velvoittamana pelasti kuolemalta Lissabonin teurastajan Mendezin. Hän sai päälleen ympäristön halveksunnan ja ylenkatseen, mikä ajoi liittymään vastarintaliikkeeseen. Jo tuolloin Amadeu tiesi että oli terveydeltään tikittävä aikapommi, mutta salasi lähimmiltäänkin fyysisen heikkoutensa.

Kirja oli jännittävä kuin dekkari ja se kuljetti elävästi Lissabonin kaduilla ja rakennuksissa. Ihmisten lämpöä, ystävällisyyttä ja huumoria oli myös paljon. Kaiken tapahtuneen ohella kirjan punaisena lankana olivat ajoittain korkealentoisetkin Amadeun pohdinnat ihmisyydestä ja elämästä - ystävyydestä, lojaalisuudesta, yksinäisyydestä, elämän rajallisuudesta, vanhempien vaikutuksesta lapsiinsa...

Memento mori - Muista, että sinun on joskus kuoltava, ehkä jo huomenna.

Älä tuhlaa aikaasi, käytä se johonkin kannattavaan. Mutta mitä se voi olla: kannattava? Siirtyä vihdoin toteuttamaan kauan vaalittuja toiveita. Käydä sitä erehdystä vastaan, että siihen löytyy kyllä aikaa joskus myöhemminkin. Memento mori välineenä taistelussa mukavuudenhalua, itsepetosta ja sitä pelkoa vastaan, joka liittyy välttämättömään muutokseen. 

Lähteä matkalle, josta on haaveillut kauan, opetella vielä se yksi kieli, lukea juuri ne kirjat, ostaa se tietty koru, viettää yksi yö siinä kuulussa hotellissa...... Hylätä ammatti, josta ei pidä, murtautua ulos siitä ympäristöstä, jota vihaa. Tehdä sellaista mikä auttaa tulemaan aidommaksi, siirtymään lähemmäs itseään.

Tämä lainattu katkelma oli varmaan kirjan helpoimmin ymmärrettävä ja ehkä myös sovellettavissa oleva ajatus. Filosofointia oli paljon sivusta sivuun. Näihin ajatuksiin pitäisi oikeastaan paneutua erikseen uudemman kerran, ohi juonen. Kirja esitteli myös itselleni tuntemattomampaa Portugalin poliittista historiaa. Salazar toimi diktaattorisena pääministerinä 1932-68. Maa alkoi demokratisoitua vasta 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen.

Jonkun verran lukemistani häiritsi mielen sopukoista kumpuava samanniminen elokuva ja dejà vu -tunne. Elokuvan loppua en muistanut, joten pystyin paremmin uppoutumaan tekstiin. Sieltä löytyikin mm. hieno kuvaus Munduksen automatkasta Finisterreen. Vaikuttava, ajatuksia herättävä kirja.

Pascal Mercier

Nachtzug nach Lissabon 2004

Yöjuna Lissaboniin 2010
Tammi

Suomentanut Raija Nylander

★★★★
Lainattu kirjastosta.

Helmet-lukuhaasteen kohdat:

2 / matkakertomus, 8 / minulle uusi kirjailija, 20 / kirjan nimi viittaa vuorokauden aikaan, 25 / kirjassa yli 500 sivua