Federico García Lorca - Andalusian lauluja #runosunnuntai

Google kertoo likipitäen kaiken, mutta ei kertonut kuka Francisco Carrague on tai oli. Hän on kuitenkin se henkilö, joka on kirjoittanut tähän kokoelmaan esittelyn, jossa kerrotaan myös Lorcan elämästä. Esittely on sinänsä ansiokas, mutta korviini särähti todella pahasti muutama kommentti Lorcan homoseksuaalisuudesta: sukupuolinen vinoonkasvu /  epänormaalin rakkauden ylistys / harhaviettisyys. Toki on otettava huomioon, että elettiin 60-lukua ja homoseksuaalisuuden kriminalisointi poistettiin Suomen rikoslaistakin vasta 1971 ja virallisesta sairausluokituksesta vasta 1981. Mutta silti.

MEMENTO

Kun minä kuolen

haudatkaa minut hiekkaan

tämän kitaran kera.

Kun minä kuolen

appelsiinilehtoon,

rautayrttien keskeen.

Kun minä kuolen

haudatkaa minut

vaikka tuuliviiriin.

Kun minä kuolen!

...

Cuando yo me muera, 

enterradme con mi guitarra 

bajo la arena. 

Cuando yo me muera, 

entre los naranjos 

y la hierbabuena. 

Cuando yo me muera, 

enterradme si queréis 

en una veleta. 

¡Cuando yo me muera!

Lorcan runoissa kuultaa kuuma ja köyhä Andalusia, Córdoba ja Granada, hänen synnyinkaupunkinsa. Runot puhuvat vaikeasta rakkaudesta ja tulisista tunteista; myös dramaattisesti kuolemasta. Espanjaksi sanalla kuolema - muerte - on ärrineen kohtalokkaampi kaiku kuin meillä. Lorca ripottelee runoihinsa kielikuvia ja symboliikkaa, joka ei oikein suomalaiselle lukijalle avaudu. Symboliikkaa Carrague selventää mm. näillä huomioilla:

Lukiessaan läpi Canciones-kokoelmaa lukija kohtaa sellaista abstraktisuutta ja hienostunutta symboliikkaa, että on tarpeen jonkinlainen viitetaulukko (mikä on poikkeuksellista Garcia Lorcan runoudessa yleensä):

granaattiomena = intohimo

taivas = ihanne

sitruuna = onni (ei katkeruus, kuten saattaisi luulla)

hämähäkki = perikato

nainen = suru

ja niin edelleen, joka auttaa lukijaa tajuamaan runoilijan oman loogisen järjestyksen muodon.

Lorcan runot avautuivat minulle vaikeasti, vaikka kuinka yritin eläytyä Andalusian kuumuuteen ja viime vuosisadan alun tunnelmiin. Viikko sitten kirjoitin elegiasta Valituslaulu Ignacio Sanchez Mejíasin kuoleman johdosta. Se on hieno, ja samaa dramatiikkaa ja tiheätunnelmaista uhkaa edustaa romanssi kansalliskaartista - Romance de la Guardia Civil española. Runo kertoo Jerez de la Fronterassa jouluaattoa viettävistä mustalaisista, joita kansalliskaarti vainoaa:

Ratsut mustat ovat.

Mustat ratsuilla raudat.

Miesten viitoissa kiiluvat

mustetahrat ja vaha.

Kellot pysähtyvät.

Pulloissa konjakki

välttääkseen epäilyksiä

pukeutui marraskuuksi.

//

Katot sortuvat maan rakoon,

Etäällä ruskottaa.

On aamulla kiviset ääret,

kivihartiat notkuvat.

...

Los caballos negros son. 

Las herraduras son negras. 

Sobre las capas relucen 

manchas de tinta y de cera. 

Los relojes se pararon, 

y el coñac de las botellas 

se disfrazó de noviembre 

para no infundir sospechas. 

//

Cuando todos los tejados 

eran surcos en la tierra, 

el alba meció sus hombros 

en largo perfil de piedra.

Koko pitkä romanssi espanjaksi

Runouden kääntäminen kielestä ja kulttuurista toiseen on haasteellista - en kadehdi suomentajaa. Eikä toki ole minun asiani miettiä käännöksen oikeellisuutta tai onnistuneisuutta. En malta tässä kuitenkaan olla sanomatta, että hierbabuena on (viher)minttu eikä rautayrtti. Yllä olevan viimeisen säkeistön käännöksessä Rossi on ottanut aika tavalla vapauksia. Toki kääntäjällä on valta tulkita, mutta alkuperäisen ajatuksen saisi esiin tarkemmin vaikkapa tähän tyyliin: Kun kaikki katot olivat / (kyntö)vakoina maassa, / aamu keinutti olkiaan / pitkässä kivipinnassa. Otan tähän vielä yhden käännösvertailun, Matti Rossi vs Katri Kaarniala.

Rossi:

Minä haluan vain yhden käden.

Haavaisen käden, jos vain mahdollista.

Minä haluan vain yhden käden

vaikka saisin viettää tuhat vuoteetonta yötä.

//

Kaikki muu katoaa ja on

kuin nimetön punastus, kuin kiertotähti.

Kaikki muu on muuta, tuulen murheita,

ja lehvät pakenevat linnun siivin.

Kaarniala:
En tahdo muuta kuin käden,
haavaisen käden, jos mahdollista.
En tahdo muuta kuin käden
vaikka makaisin tuhat yötä vuodetta vailla
//
Kaikki muu kuluu pois.
Punerrus, jo nimetön. Iankaikkinen tähti.
Kaikki muu on muuta: apea tuuli
kun lehdet pakenevat suurin parvin.

Lorca:

Yo no quiero más que una mano;

una mano herida, si es posible. 

Yo no quiero más que una mano 

aunque pase mil noches sin lecho. 

//

Lo demás todo pasa. 

Rubor sin nombre ya. Astro perpetuo. 

Lo demás es lo otro; viento triste, 

mientras las hojas huyen en bandadas.

Rossi on keksinyt lintuja ja siipiä viimeiseen säkeistöön, vaikka niitä ei siinä ole.... Katri Kaarnialan suomentamia Lorcan myöhempiä (eroottisia) runoja on ilmestynyt suomeksi kokoelmassa Hämärä rakkaus. 30-luvun runot (ntamo 2018). Vilkaisin tuota ntamon kokoelmaa, ja sen runot ovat selkeämpiä ja ymmärrettävämpiä. Entuudestaan Lorcan runoutta tuntematta uskoisin, että Andalusialaisissa lauluissa on edustava otos runoilijan varhaisemmasta tuotannosta. Mukana on monenlaista ja eri kokoelmista, myös vimmaisia runoja New Yorkin vierailulta: Harlemin kuningas ja Oodi Walt Whitmanille. Lorca haastaa nykypäivän lukijaa, joka tulee toisesta kulttuurista.

Federico García Lorca - Andalusian lauluja

Suomentanut Matti Rossi
Esittely Francisco Carregui
Otava 1963, uusi painos 2002 
***

Kirjastosta

_______________

Runopostaukseni ilmestyvät jatkossa satunnaisina sunnuntaina. Viikottainen tahti tuntuu tällä hetkellä liian tiukalta.