Clare Mackintosh - Lopun jälkeen

Lopun jälkeen on Clare Mackintoshin neljäs julkaistu teos. Tätä ennen hän on julkaissut kolme trilleriä, bestsellereitä kaikki. Niistä olen lukenut vain ensimmäisen, Annoin sinun mennä. Nyt Makintosh poistuu totutusta genrestään ja ammentaa omista järkyttävistä kokemuksistaan. Tästä vanhasta Iltasanomien linkistä voi lukea, mikä tragedia kirjailijan omassa elämässä tapahtui.

Romaanin näyttämönä on suurimmalta osin Birminghamin lastensairaalan teho-osasto, jossa hoidetaan Pipin ja Maxin vakavasti sairasta pientä poikaa Dylania. Kun poika sairastui, menevä ja kaunis pariskunta joutui elämänsä myllytykseen. Ennen Dylanin syntymää Pip toimi lentoemäntänä kaukolennoilla, jättäytyi sitten lyhyille lennoille ja siirtyi kohta kokopäiväiseksi sairaan Dylanin hoitajaksi. Haasteita muutenkin kuormittavaan arkeen tuo Maxin työ amerikkalaisen yrityksen organisaatiokonsulttina: puolet ajasta Chigagossa, puolet Briteissä, elämä on jatkuvaa reissaamista.

Kerronta etenee vuorotellen Pipin, vuorotellen Maxin suulla. Kolmannen näkemyksen kertoo Leila, iranilaistaustainen lastenlääkäri. Dylanin jatkuvat kaatuilut osoittautuivat malignin aivokasvaimen aiheuttamiksi, eikä leikkauksella sitä saatu kokonaan pois. Kasvain ja leikkaus ovat aiheuttaneet pojalle aivovaurion ja neliraajahalvauksen, ja hän on kytketty hengityskoneeseen. Sekä isä että äiti rakastavat syvästi poikaansa ja toivovat ihmettä. Kuukausien turhan toivon jälkeen sairaala esittää siirtymistä palliatiiviseen hoitoon ja tähän tarvitaan kummankin vanhemman suostumus. Mutta toinen heistä ei pysty suostumustaan antamaan, niinpä asia on ratkaistava oikeusteitse.

Makintosh kuvaa Pipin ja Maxin tunteita todentuntuisesti. Lapsen vakava sairastuminen on shokki ja painajainen, paha uni josta toivoo heräävänsä. Teho-osaston arki, muut saman huoneen pienet potilaat vanhempineen, lääkäri Leilan asema ja elämä, kaikki on kuvattu riipaisevasti ja lämmöllä, hyvin inhimillisesti. Vanhempien mieleen putkahtaa pieni kateudenpoikanen, kun joku lapsista tervehtyy riittävästi ja pääsee kotiin. Miksi meidän poikamme, miksi tämä tapahtuu meille?

Ihmettelin kirjan takakannen lausetta: Elämässä joutuu väistämättä joskus tienhaaraan, jossa ei osaa valita oikeaa polkua vaan toivoo, että voisi kulkea useampaa, nähdä mihin ne vievät. Tässä kirjassa voi. Teoksen puolivälissä mysteerilause selvisi. Makintosh esittää kaksi erilaista tapahtumien kulkua. Toisessa Dylanin annetaan kuolla elvyttämättä ja toisessa etsitään uusia syöpähoitoja, jotka pidentävät pojan elinaikaa. Jo lapsen sairastuminen on muuttanut ratkaisevasti sekä Pipin että Maxin elämää, mutta kahdessa erilaisessa visiossa kumpikin kärsii dramaattisesti vielä enemmän - eri syistä vain. Aina jaksaa hämmästyttää se, että ihminen on niin sitkeä olento, että saa elämänsä jonkunlaiseen järjestykseen suurista tragedioista ja menetyksistä huolimatta, vaikka toki tragediat ja traumat jättävät leimansa ja arpensa.

Kysymys lapsen eutanasiasta on äärimmäisen vaikea. Miten voi olla varma, miten ylipäätään kukaan voi päättää sellaisesta? Entä lääketieteen kehitys, entä ihmeet, joita joskus tapahtuu? Vanhempina Pip ja Max tekivät kaikkensa poikansa eteen, ja erimielisyys vaikutti heidän suhteeseensa. Olin toisen kannalla, mutta en kerro sitä, jotta sinä voit muodostaa oman mielipiteesi. Lopun jälkeen on koskettava ja traaginen romaani, jossa Makintosh avaa sisintään. Teos on hiukan päälle 400 sivua, minkä koin aavistuksen pitkäksi ja toisteiseksi kaikesta koskettavuudestaan huolimatta.

Clare Mackintosh - Lopun jälkeen
Alkuteos After the End 2019
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

Gummerus 2019

Ennakkokappale kustantajalta - kiitos

_______________

Kirjaluotsin pohdintaa

Kirjailijan kuva täältä.

Brittiläinen Clare Mackintosh työskenteli poliisina kaksitoista vuotta, mm. rikostorjuntayksikössä. Nykyisin hän kirjoittaa päätoimisesti ja asuu Walesissa aviomiehensä ja heidän kolmen lapsensa kanssa. Mackintoshin esikoisromaani Annoin sinun mennä oli Britanniassa vuoden 2015 parhaiten myynyt esikoisrikoskirja, ja se sai mm. Theakston`s Old Peculier Crime Novel of the Year -palkinnon. Seuraavaksi ilmestynyt Minä näen sinut meni ilmestyttyään suoraan Sunday Timesin listaykköseksi. Vuonna 2018 julkaistu Anna minun olla jatkoi Mackintoshin menestystarinaa ja vakiinnutti hänen asemansa modernin psykologisen trillerin mestarina.

Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

Ällistyttävän hyvä * Hyytävä, vangitseva ja eläytyvä *

Hätkähdyttävä käänne * Juonenkuljetuksen mestarinäyte*

Vierastan hiukan tämmöisiä ylenpalttisia, kirjaan painettuja kehuja ja veikin viikkoja ennen kuin sain kirjan luettua. Halusin toki itse katsoa mikä tämä mieletön käänne oli ja hätkähdyttikö. Kirjoitan nyt hyvin epämääräisesti, ettei juoni paljastu tuleville lukijoille.

On marraskuun lopun tavallinen iltapäivä Bristolissa. Tuulee, myrskyää ja sataa kaatamalla, on pilkkopimeää. Äiti on palaamassa pienen poikansa kanssa kotiin päiväkodista ja silloin se tapahtuu - pam! Auto törmää pieneen Jacobiin ja pakenee paikalta. Poika menehtyy ja suru musertaa äidin. Rikoskomisario Ray Stevens saa jutun hoitaakseen, mutta mitään ei selviä ja juttu hyllytetään puolen vuoden kuluttua. Stevensin suostumuksella hänen apurinsa Kate Evans jatkaa kuitenkin salaa jutun tutkimista.

Tuo onnettomuus tuntui tuhoavan lopullisesti Jenna Grayn elämän. Hän pakkaa reppunsa ja ryntää suinpäin pakoon - miettimättä minne, kunhan vain jonnekin, pakoon, kauas pois. Jenna päätyy Walesin rannikolle pieneen eristäytyneeseen kylään ja rähjäiseen vuokramökkiin. Pikkuhiljaa yhteisö ottaa hänet omakseen, löytyy muutama uusi ystävä, uusi orastava rakkauskin ja businessidea.

Alkuosan kerronta poliisityön kuvauksineen tuntui pitkästyttävältä ja Jennan pako epäuskottavalta. En oikein ostanut ideaa. No - tulihan sieltä sitten se luvattu huikea käänne! Mackintosh vedätti taitavasti lukijaa - ainakin minua. En nyt kuitenkaan ryhtynyt tutkimaan mitä kirjailija de facto oli sanonut, mutta myönnän: halpaan menin!

Kirjan toisessa osassa ääneen pääsee sairas psykopaattinen narsisti, joka osoittaa sanansa Jennalle. Minusta nämä kirjeet olivat kirjan parasta ja taidokkainta antia. Se miten narsisti alistaa ja manipuloi ja eristää uhrinsa oli hyytävää luettavaa. Jenna oli niin syvällä narsistinsa järkyttävän väkivallan verkossa, ettei edes tiedostanut tilaansa. Alistui, koska pelkäsi henkensä puolesta. Muuta vaihtoehtoa hän ei nähnyt.

Eikö sinulle tullut mieleen kysyä mielipidettäni, ennen kuin tuot kissanpennun minun talooni? (...) Kissanpentu maukui. Join kulauksen pullosta. Televisiosta tuli luontodokumentti, ja katselin, kuinka kettu raateli jäniksen kappaleiksi. Laitoin äänen kovemmalle, mutta kuulin silti kissan maukunan. Ääni raikui päässäni, kunnes jokainen maukaisu vain lisäsi suuttumustani; tulista raivoa, jonka tunnistin, mutta jota en pystynyt hillitsemään. Nousin seisomaan ja menin keittiöön.

Näillä vaiheilla kirja oli parhaimmillaan ja jännittävimmillään, sitten Mackintoshin ote vähän heltisi ja juonenkäänteet alkoivat muistuttaa satua tai chicklitiä - ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti - sen pituinen se. Mackintosh kirjoittaa hyvää ja selkeää kieltä, josta pidin. Walesin luonnon kuvaus oli myös kaunista. Epäilevästä ennakkoasenteestani huolimatta jännittävä & mainio esikoisteos ja oiva lukukokemus!

Kirjasta on blogattu runsaasti: Leena Lumi, Elegia, Tuija, Kirsin Book Club, Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä

Annoin sinun mennä on saanut innoituksensa todellisesta rikostapauksesta, jota kirjailija tutki toimiessaan vielä poliisina. Huikeat arvostelut saanut esikoisromaani teki Mackintoshista kertaheitolla psykologisen trillerin uuden kansainvälisen tähden. Yli 600 000 kappaletta Britanniassa myynyt kirja oli Sunday Timesin listakärjessä 12 viikkoa, ja sitä luetaan jo yli 30 kielellä. 

Palkinnot:

• Brittiläinen rikoskirjallisuuspalkinto, Theakston’s Old Peculier Crime Novel of the Year Award
• Parhaalle ranskaksi käännetylle rikoskirjalle myönnettävä Prix Polar International

Clare Mackintosh

I Let You Go 2014

Annoin sinun mennä

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

Gummerus 2017

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajall