18. maaliskuuta 2017

Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä


Ällistyttävän hyvä * Hyytävä, vangitseva ja eläytyvä *
Hätkähdyttävä käänne * Juonenkuljetuksen mestarinäyte*

Vierastan hiukan tämmöisiä ylenpalttisia, kirjaan painettuja kehuja ja veikin viikkoja ennen kuin sain kirjan luettua. Halusin toki itse katsoa mikä tämä mieletön käänne oli ja hätkähdyttikö. Kirjoitan nyt hyvin epämääräisesti, ettei juoni paljastu tuleville lukijoille.

On marraskuun lopun tavallinen iltapäivä Bristolissa. Tuulee, myrskyää ja sataa kaatamalla, on pilkkopimeää. Äiti on palaamassa pienen poikansa kanssa kotiin päiväkodista ja silloin se tapahtuu - pam! Auto törmää pieneen Jacobiin ja pakenee paikalta. Poika menehtyy ja suru musertaa äidin. Rikoskomisario Ray Stevens saa jutun hoitaakseen, mutta mitään ei selviä ja juttu hyllytetään puolen vuoden kuluttua. Stevensin suostumuksella hänen apurinsa Kate Evans jatkaa kuitenkin salaa jutun tutkimista.

Tuo onnettomuus tuntui tuhoavan lopullisesti Jenna Grayn elämän. Hän pakkaa reppunsa ja ryntää suinpäin pakoon - miettimättä minne, kunhan vain jonnekin, pakoon, kauas pois. Jenna päätyy Walesin rannikolle pieneen eristäytyneeseen kylään ja rähjäiseen vuokramökkiin. Pikkuhiljaa yhteisö ottaa hänet omakseen, löytyy muutama uusi ystävä, uusi orastava rakkauskin ja businessidea.

Alkuosan kerronta poliisityön kuvauksineen tuntui pitkästyttävältä ja Jennan pako epäuskottavalta. En oikein ostanut ideaa. No - tulihan sieltä sitten se luvattu huikea käänne! Mackintosh vedätti taitavasti lukijaa - ainakin minua. En nyt kuitenkaan ryhtynyt tutkimaan mitä kirjailija de facto oli sanonut, mutta myönnän: halpaan menin!

Kirjan toisessa osassa ääneen pääsee sairas psykopaattinen narsisti, joka osoittaa sanansa Jennalle. Minusta nämä kirjeet olivat kirjan parasta ja taidokkainta antia. Se miten narsisti alistaa ja manipuloi ja eristää uhrinsa oli hyytävää luettavaa. Jenna oli niin syvällä narsistinsa järkyttävän väkivallan verkossa, ettei edes tiedostanut tilaansa. Alistui, koska pelkäsi henkensä puolesta. Muuta vaihtoehtoa hän ei nähnyt.

Eikö sinulle tullut mieleen kysyä mielipidettäni, ennen kuin tuot kissanpennun minun talooni? (...) Kissanpentu maukui. Join kulauksen pullosta. Televisiosta tuli luontodokumentti, ja katselin, kuinka kettu raateli jäniksen kappaleiksi. Laitoin äänen kovemmalle, mutta kuulin silti kissan maukunan. Ääni raikui päässäni, kunnes jokainen maukaisu vain lisäsi suuttumustani; tulista raivoa, jonka tunnistin, mutta jota en pystynyt hillitsemään. Nousin seisomaan ja menin keittiöön.

Näillä vaiheilla kirja oli parhaimmillaan ja jännittävimmillään, sitten Mackintoshin ote vähän heltisi ja juonenkäänteet alkoivat muistuttaa satua tai chicklitiä - ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti - sen pituinen se. Mackintosh kirjoittaa hyvää ja selkeää kieltä, josta pidin. Walesin luonnon kuvaus oli myös kaunista. Epäilevästä ennakkoasenteestani huolimatta jännittävä & mainio esikoisteos ja oiva lukukokemus!

Annoin sinun mennä on saanut innoituksensa todellisesta rikostapauksesta, jota kirjailija tutki toimiessaan vielä poliisina. Huikeat arvostelut saanut esikoisromaani teki Mackintoshista kertaheitolla psykologisen trillerin uuden kansainvälisen tähden. Yli 600 000 kappaletta Britanniassa myynyt kirja oli Sunday Timesin listakärjessä 12 viikkoa, ja sitä luetaan jo yli 30 kielellä. 

Palkinnot:
  • Brittiläinen rikoskirjallisuuspalkinto, Theakston’s Old Peculier Crime Novel of the Year Award
  • Parhaalle ranskaksi käännetylle rikoskirjalle myönnettävä Prix Polar International


Clare Mackintosh
I Let You Go 2014
Annoin sinun mennä
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2017
****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajall

13 kommenttia:

  1. Olihan tämä hyvä! Alussa meinasin pitkästyä, mutta käännös löi kyllä ällikällä. Vanha Agatha Christie-fani minussa yritti irrottaa kirjasta vaikka minkälaista syyllistä, mutta yllätys yllätys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä lukijaa vedätettiin :) Nerokkaasti kirjailija sai uskomaan siihen mitä ei ollut sanonut! Alku oli minustakin aika pitkäpiimäistä tarinointia. Hyvin keksityt juonen kommervenkit!

      Poista
  2. Tämä odottelee minulla lukulaitteessa. Tosi lupaavan kuuloinen, tuntuu että tätä kirjaa kehutaan joka puolella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavattoman taitavasti kuvatut nuo psykopaattisen narsistin mielenliikkeet.

      Poista
  3. Minä tykkäsin tästä enkä edes kokenut alkua pitkäpiimäisenä. Toisaalta pitkästynkin herkemmin silloin, jos äksöniä on runsaasti. Tämä Claren kirjassa oli minun makuuni sopiva tempo kaikin puolin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidokkaasti Maxkintosh juonta käänteli ja väänteli. Rankkoja kokemuksia kirjan jennalla!

      Poista
  4. Tämä on ollut niin monessa paikkaa esillä ja kehuttu, että itseänikin alkoi kiinnostaa:)

    VastaaPoista
  5. Minusta tämä oli kantensa veroinen! Kannen huoamsin jo aikaa ennen käännöstä jossakin netissä ja onneksi sama kansi tuli suomalaiseen painokseen.

    Hurjan pelottava. Myös ahdistava oikeasti, sillä narsistin kanssa ei ole leikkimistä. Hän ei anna ikinä periksi, eikä näe itsessään mitään vikaa.

    Loppu ei minusta ollut ihan onnellinen, sillä olisihan mahdollista, että...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu ontui muistaakseni minustakin. Mielettömän taitavasti Mackintosh osasi kirjoittaa ne narsistin kaameat puheenvuorot.

      Leena, muistan!

      Poista
    2. Loppu ontui muistaakseni minustakin. Mielettömän taitavasti Mackintosh osasi kirjoittaa ne narsistin kaameat puheenvuorot.

      Leena, muistan!

      Poista
  6. Anonyymi20 elokuuta

    Hei :) Olen pyöritellyt tätä kirjaa mielessäni viimeiset kaksi viikkoa. Lukenut varmaan kaikki bloggaukset, mitä tästä on suomeksi tehty ja "Kirja Vieköön"-sinä sait minut lukemaan tämä oivallisen trillerin. Sinun mainintasi kirjan toisesta osasta teki sen. Olin jo nimittäin päättänyt, etten lue tätä kirjaa, koska siinä tapahtuu pahaa lapselle ja en mitenkään jaksanut uskoa, että miten siitä aiheesta saadaan minua kiinnostava psykologinen trilleri. Ja eihän siitä saatukaan vaan toinen osa on mielestäni ihan oma kirjansa ja vielä loistava sellainen! Törkeää kirjailijalta ratsastaa tuollaisella aihepiirillä saadakseen huomiota kirjalleen, tosin samalla karsii varmasti useita lukijoita - näin vahvasti uskon - joten suurkiitos sinulle jännittävästä lukuelämyksestä hyvällä bloggausellasi "Kirja Vieköön" :)
    Terveisin T-T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla TT! Aikaa on kulunut, enkä enää muista trillerin käänteitä, mutta mukava, että sain sinut lukemaan tämän. Dekkareissa ja trillereissä nuoret tytöt ja lapset ovat usein uhreja, mikä ärsyttää minuakin. Mukavaa loppukesää.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.