Clare Mackintosh - Annoin sinun mennä

Ällistyttävän hyvä * Hyytävä, vangitseva ja eläytyvä *

Hätkähdyttävä käänne * Juonenkuljetuksen mestarinäyte*

Vierastan hiukan tämmöisiä ylenpalttisia, kirjaan painettuja kehuja ja veikin viikkoja ennen kuin sain kirjan luettua. Halusin toki itse katsoa mikä tämä mieletön käänne oli ja hätkähdyttikö. Kirjoitan nyt hyvin epämääräisesti, ettei juoni paljastu tuleville lukijoille.

On marraskuun lopun tavallinen iltapäivä Bristolissa. Tuulee, myrskyää ja sataa kaatamalla, on pilkkopimeää. Äiti on palaamassa pienen poikansa kanssa kotiin päiväkodista ja silloin se tapahtuu - pam! Auto törmää pieneen Jacobiin ja pakenee paikalta. Poika menehtyy ja suru musertaa äidin. Rikoskomisario Ray Stevens saa jutun hoitaakseen, mutta mitään ei selviä ja juttu hyllytetään puolen vuoden kuluttua. Stevensin suostumuksella hänen apurinsa Kate Evans jatkaa kuitenkin salaa jutun tutkimista.

Tuo onnettomuus tuntui tuhoavan lopullisesti Jenna Grayn elämän. Hän pakkaa reppunsa ja ryntää suinpäin pakoon - miettimättä minne, kunhan vain jonnekin, pakoon, kauas pois. Jenna päätyy Walesin rannikolle pieneen eristäytyneeseen kylään ja rähjäiseen vuokramökkiin. Pikkuhiljaa yhteisö ottaa hänet omakseen, löytyy muutama uusi ystävä, uusi orastava rakkauskin ja businessidea.

Alkuosan kerronta poliisityön kuvauksineen tuntui pitkästyttävältä ja Jennan pako epäuskottavalta. En oikein ostanut ideaa. No - tulihan sieltä sitten se luvattu huikea käänne! Mackintosh vedätti taitavasti lukijaa - ainakin minua. En nyt kuitenkaan ryhtynyt tutkimaan mitä kirjailija de facto oli sanonut, mutta myönnän: halpaan menin!

Kirjan toisessa osassa ääneen pääsee sairas psykopaattinen narsisti, joka osoittaa sanansa Jennalle. Minusta nämä kirjeet olivat kirjan parasta ja taidokkainta antia. Se miten narsisti alistaa ja manipuloi ja eristää uhrinsa oli hyytävää luettavaa. Jenna oli niin syvällä narsistinsa järkyttävän väkivallan verkossa, ettei edes tiedostanut tilaansa. Alistui, koska pelkäsi henkensä puolesta. Muuta vaihtoehtoa hän ei nähnyt.

Eikö sinulle tullut mieleen kysyä mielipidettäni, ennen kuin tuot kissanpennun minun talooni? (...) Kissanpentu maukui. Join kulauksen pullosta. Televisiosta tuli luontodokumentti, ja katselin, kuinka kettu raateli jäniksen kappaleiksi. Laitoin äänen kovemmalle, mutta kuulin silti kissan maukunan. Ääni raikui päässäni, kunnes jokainen maukaisu vain lisäsi suuttumustani; tulista raivoa, jonka tunnistin, mutta jota en pystynyt hillitsemään. Nousin seisomaan ja menin keittiöön.

Näillä vaiheilla kirja oli parhaimmillaan ja jännittävimmillään, sitten Mackintoshin ote vähän heltisi ja juonenkäänteet alkoivat muistuttaa satua tai chicklitiä - ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti - sen pituinen se. Mackintosh kirjoittaa hyvää ja selkeää kieltä, josta pidin. Walesin luonnon kuvaus oli myös kaunista. Epäilevästä ennakkoasenteestani huolimatta jännittävä & mainio esikoisteos ja oiva lukukokemus!

Kirjasta on blogattu runsaasti: Leena Lumi, Elegia, Tuija, Kirsin Book Club, Kirjaluotsi, Kirjasähkökäyrä

Annoin sinun mennä on saanut innoituksensa todellisesta rikostapauksesta, jota kirjailija tutki toimiessaan vielä poliisina. Huikeat arvostelut saanut esikoisromaani teki Mackintoshista kertaheitolla psykologisen trillerin uuden kansainvälisen tähden. Yli 600 000 kappaletta Britanniassa myynyt kirja oli Sunday Timesin listakärjessä 12 viikkoa, ja sitä luetaan jo yli 30 kielellä. 

Palkinnot:

• Brittiläinen rikoskirjallisuuspalkinto, Theakston’s Old Peculier Crime Novel of the Year Award
• Parhaalle ranskaksi käännetylle rikoskirjalle myönnettävä Prix Polar International

Clare Mackintosh

I Let You Go 2014

Annoin sinun mennä

Suomentanut Päivi Pouttu-Delière

Gummerus 2017

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajall