7. toukokuuta 2017

Lo mejor de Ernesto Sabato


Ernesto Sabato (1911-2011) oli argentiinalainen kirjailija, fyysikko ja ihmisoikeusaktivisti. Hän oli El Paísin mukaan Argentiinan kirjallisuuden viimeinen suuri nimi. Kirjailijalta on suomennettu kaksi teosta: Tunneli ja Sankareista ja haudoista. Elegia on lukenut Tunnelin, ja hänen postauksestaan sain vinkin kirjailijasta.

Tämän antologian on koonnut kirjailija itse vuonna 1989. Ensipainoksessa ei ollut tätä esseetä Nunca más - Ei koskaan enää. Se on Sabaton esipuhe sotilasjuntan aikana kadonneiden henkilöiden kohtaloita tutkineen CONDEP-komission raporttiin. Tässä antologiassa on katkelmia yllä mainituista romaaneista ja muutama essee aiheinaan mm. Kirjailija ja hänen haamunsa & Leonardo de Vinci.

Tunneli, ilm. 1948
Romaani kertoo pakkomielteisestä, yksinäisyyden ja irrallisuuden hulluksi tekemästä Castel-nimisestä taiteilijasta, joka on murhannut rakastettunsa Marían. Sabato kirjoittaa minä-muodossa ja sanoo että se oli ainoa mahdollinen lähtökohta. Kuuluisa Castel istuu siis jo vankilassa ja kirjoittaa rikoksestaan aikoen etsiä tarinalleen kustantajan: Riittänee kun sanon että olen Juan Pablo Castel, maalari joka tappoi María Iribanen; otaksun että kaikki muistavat jutun eikä tarvita enempiä selittelyjä persoonastani. 

Lukemistani otteista ei valitettavasti selviä Tunnelin kokonaisuus, mutta Castelin pakkomielteinen omistamisen halu ja vainoharhainen mustasukkaisuus kylläkin. Sabaton raivokas teksti tuo kaiken iholle. Castel inttää ja inttää, kiehnää ja kiehnää - ja elää omassa tunnelissaan. 

Sankareista ja haudoista, ilm. 1961
Kirja kertoo mystisestä ja synkästä tytöstä, Alejandra Vidalista, joka tappaa ensin isänsä Fernandon ja sitten polttaa itsensä talon mukana. Murhan motiivina lienee mm. insesti. Alejandra kuuluu asemansa menettäneeseen aristokraattiseen sukuun ja saa epileptisiltä näyttäviä tajuttomuuskohtauksia. Köyhä ja onneton nuorukainen Martín takertuu tyttöön epätoivoisella rakkaudellaan. Martínin äiti on iljettävä ja henkisesti julma. Hän on tehnyt pojalleen varsin selvästi tiettäväksi ettei tätä olisi ikinä halunnut, ja jos abortointi olisi onnistunut poika olisi joutunut sikiönä viemäriin. Tämäkin katkelma oli hyvin synkkä ja mystinen.

Kirjaan kuuluu omituinen Informe sobre Ciegos - Raportti sokeista, jonka on kirjoittanut tytön paranoidinen isä Fernando. Hän jahtaa sairaalloisesti sokeiden salaliittoa, jonka olemassa oloon uskoo vääjäämättä. Raportti lienee vertauskuvallista pohdintaa ihmisen yksinäisyydestä ja elämän mysteereistä, hyvän ja pahan taistelusta. Fernando ei usko että maailmaa hallitsee hyväntahtoinen Jumala, ja listaa seuraavat vaihtoehdot:

1. Jumalaa ei ole.
2. Jumala on olemassa, mutta hän on ilkimys.
3. Jumala on olemassa, mutta joskus hän nukkuu: Jumalan painajaiset ovat meidän todellisuuttamme.
4. Jumala on olemassa, mutta hän saa välillä hulluuskohtauksia: nämä kohtaukset ovat meidän todellisuuttamme.
5. Jumala ei ole kaikkivaltias, hän ei voi olla kaikkialla. Joskus hän on poissa. Muissa maailmoissa? Puuhaten muita juttuja?
6. Jumala on surkea heppu, jolla on liian suuret ongelmat voimiinsa nähden. Jumala tuskailee kuin taiteilija työnsä ääressä: joskus harvoin syntyy Goya, mutta yleensä lopputulos on säälittävä.
7. Pimeyden prinssi kukisti Jumalan ennen aikamme alkua. Jumala muuttui itse paholaiseksi ollen siis kaksin verroin häväisty, koska hänen luomakseen sanotaan tätä katastrofaalista maailmaa.

Nunca más - Ei koskaan enää, ilm. 1984
Presidentti Raúl Alfonsín pyysi 1983 Sabatoa johtamaan komissiota, joka tutki Argentiinan sotilashallituksen tekemiä rikoksia, erityisesti vuosina 1976–1983 kadonneiden ihmisten kohtaloita. Komissio keräsi hallinnon julmuuksista aineistoa 50 000 sivua.

.. ainoastaan demokratia pystyy suojelemaan kansakuntaa vastaavalta kauhulta, vain demokratia pystyy ylläpitämään ja pelastamaan pyhät ja tunnustetut ihmisoikeudet. Ainoastaan demokratian avulla voimme olla varmoja, ettei meidän maassamme KOSKAAN ENÄÄ toistu tällainen, mikä on tehnyt meistä traagisen kuuluisia koko sivistyneessä maailmassa.


Eittämättä Sabato on loistava ja syvällinen kirjailija, mutta antologia ei ollut hyvä tapa tutustua häneen. Katkelmia lukemalla en saanut kuvaa romaanien kokonaisuudesta. Esseet olivat minulle liian vaikeita ja eksistentialistisia. Raportti Nunca más toi mieleen Argentiinan hirvittävyydet, 9.000 - 30.000  kadonnutta ja Plaza de Mayon äitien hädän  - vain 40 vuoden takaa. Voin vain kuvitella miten raskas tilaisuus tämä oli ihmisoikeusaktivisti Sabatolle - ks. Youtube.



Ernesto Sabato
Lo mejor de Ernesto Sabato
Seix Barral 2011 (ensipainos 1989)
***
Kirjastosta


4 kommenttia:

  1. Päässä alkoi soimaan Argentiina-musikaalin tunnari. Järkyttävä kansanmurha, ei ne kadonneet tule koskaan takaisin ja onhan niitä ainakin se 30 000.
    Oikeastaan tulin katsomaan blogin uutta ulkonäköä ja vau miten hieno, kaunis ja keväinen blogisi on nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai - vaihtelu virkistää!
      Kaameita olivat Argentiinan tapahtumat, ja Jugoslavian sitten 1990-luvulla. Ja nyt Syyriassa mm. Ihmiskunta ei koskaan opi.

      Poista
  2. Olen lukenut romaanin El Túnel kahteenkin kertaan. Se kannattaisi varmasti lukea kokonaisuutena. Minusta se oli hyvin vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulin lainatessani, että tässä on novelleja - pieleen meni. Varmaan jossain vaiheessa luen Tunnelin kokonaan, erinomaista tekstiä oli tässä Sabatolta.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...