SusuPetal - Vanhat poikaystävät

Vanhat poikaystävät. 

Ne istuu pyörätuoleissa, kokouksissa, jokirannassa.

Ne makaa leikkauspöydillä, hautausmailla,

Thaimaan sannassa.

Vanhat poikaystävät.

Noinhan heille käy, vanhoille poikaystäville. Elämä on armoton eikä tunne sääliä. Aika kulkee, nuoruus haihtuu, päälaki kaljuuntuu, lihas rappeutuu. Toki aika jäytää naista myös - rypistää ihon ja kuluttaa nivelet. Näissä runoissa kuultaa kirjailijan paljas ikävä niitä nuoruuden ystäviä kohtaan, jotka ovat menneet. Ikävästä kumpuaa haikeita muistoja ja viiltävää kipua. Kaikesta tästä on kaunis ja koskettava esimerkki mm. Lopullisesti nimetön runo.

Vanhat poikaystävät -kokoelmassa on runoa ja proosaa 10 vuoden ajalta, kaikkiaan 54 eripituista tekstiä. Niissä elämä ei näyttäydy siloisena silkkinä ja pehmeänä samettina, vaan aika tekee runtelevia uurteitaan. SusuPetal on piilossa pysyttelevä vimmaisen luova henkilö, joka tarkkailee ajan ilmiöitä ja itseään katveesta. Häntä ei näy suuren yleisön valtamedioissa, somessa ja blogimaailmassa kylläkin. Joskin Facebook on välillä fuckin feisbook, jonka sankareille on syytä sytyttää noitavaino! Tätä eristäytymisen ja yksityisyyden tarvetta kuvaa loistavasti myös runo Tiedostoa ei löydy. Takakannen tekstissä Etappisika - kuulemma ikoninen bloggaaja-kommentoija aikoinaan - puhuu SusuPetalin hiilikaivosmiehen työtahdista, ja sitähän se on - Susun tapa luoda ja elää:

Olen kone, kone, kone,

joka sylkee moottorin täydellä voimalla

tekstiä, kuvaa, tarinaa, juttua, runoa, piirustusta,

suoltaa sanaa, sanaa, sanaa,

enkä väsy koskaan,

koskaan, en koskaan,

eikä minuun tule mitään vikaa.

Vikaa, vikaa, vikaa.

Runojen viiltävä ironia raapii sielua, kovin surkuhupaisaa on elämä tämän päivän Suomessa, nuoruuden illuusiot karisevat ja naapureista eristäydytään. Eihän ilonpito ole sopivaa. Muutama irrallinen säe iloksenne:

• Läpinäkyvyys hellii minimalistista autiutta, neliömetrini kylpevät saippuakuplan sisällä.
• Minun on turha kurottaa tulevaan. Ihooni on tatuoitu menneisyys.
• Tulla hylätyksi pudottaa nuoralta.
• Nukut päivät pääskysenä mustalla itkulla tikatussa oksankolossa, et jaksa, et pysty, ei se käy. Kevyt nukutus ja sähköä, sinuun pitää saada virtaa...
• Nainen luutii tieltään presidentin.

Me ihmiset emme uskalla katsoa rehellisesti peiliin, sillä pelkäämme kiiltokuvamme särkyvän. Olemme niin liberaaleja, niin suvaitsevaisia, niin vailla ennakkoluuloja, niin periaatteen miehiä ja naisia. Meillä on selkäranka suorassa. Valheellisuutemme taakse SusuPetal vie meidät mm. runoissa Osapäiväanarkisti, Ruusutapetti, Human error, Pikkutyttö ja Maria, Maria. Lainaan tähän loppuun oodin meille erinomaisille ihmisille - Suvaisevainen ihminen:

hän ei ymmärrä

miten

joku voi olla niin

suvaitsematon, suorastaan

jäykkä

tiukka

nihkeä

kukkahattu

pilkunnussija

pikkusieluinen

moralisti

hyi helvetti ja voi vittu

sellaista on vaikea suvaita

Kevyt hömppä ja itsetarkoituksellinen kiiltokuvamainen silottelu eivät ole SusuPetalin juttu. Täältä näet kaikki kirjailijalta lukemani, ja Wikipediasta voit lukea hänestä enemmän. Tätäkään runokokoelmaa ei voinut kevyellä hattarapäällä lukea. Tekstit kutsuivat eläytymään tunteisiin ja ihmisen osaan. Lopuksi on sanottava, että kirjan ulkoasu on tavattoman kaunis ja se tuntuu kovakantisena kivan jämäkältä. Loviisa Raussi on onnistunut hienosti kannen ja graafisen ilmeen suunnittelussa.

SusuPetal
Vanhat poikaystävät
Kansi Loviisa Raussi

Käsite 2017

*****

Omasta hyllystä

Kirja on uunituore ja tilattavissa täältä: Sliuhto@gmail.com / susupetal@hotmail.com