Juuli Niemi - Tuhat tytärtä

#naistenviikko

Juuli Niemi voitti teoksellaan Et kävele yksin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2016. Vuonna 1981 syntyneen kirjailijan tuotantoon kuuluu nuortenkirjoja, novelleja ja runoja. Tuhat tytärtä on ensimmäinen kirjailijalta lukemani teos.

Ensimmäisessä runossa Suku Niemi kirjoittaa perheestä joka on rikki. Perheessä on tuhat tytärtä, äidin mukaan kaikki vahinkoja. Pienin sisko omistaa vain sen minkä toiset hylkää - noinhan se on monilapsisissa perheissä, vaatteet ja kaikki muukin kierrätetään. Tyttärillä on yksi ilkeä veli, joka ei näytä isältä, koska on toisen miehen poika. Ei ihme että nuorimmalla tyttärellä on usein maha kipeä. Tulee avioero ja oveen kirjoitetaan uusi nimi.

Kaikista pienimmät siskot kirjoittavat usein runoja.

Usein perheissä pienimmän osa on säkeisiin jakautuminen.

Äiti haluaisi tuhat isoäitiäkin, olisihan tytärten hoito näin helpompaa. Mutta yksi heitä vain on ja hänkin muuttaa Ibizan palmurannoille kauas tyttärentyttäristään. Tyttärillä on ikävä menetettyä isoäidin rakkautta, ikävä isän rakkautta, ikävä äidinkin rakkautta. Saamatta jäi kaikilta. Alkupään runot kertovat siitä, millaista on kasvaa monilapsisen perheen kuopuksena. Niemen valitsema ilmaus  tuhat lienee runollisempi kuin monta. Vanhemmat sisarukset sortavat kuopusta ja hän jää usein ulkopuolelle. Äiti on väsynyt eikä jaksa kiinnitää kuopukseen paljonkaan huomiota. Runot tuntuvat näennäisen naivistisilta saduilta, mutta voi mitä perheen sisäistä tragiikkaa niihin sisältyykään:

Nuorimmalle äiti ei jaksanut toivoa mitään.

Niin saattaa käydä

ja siksi nuorimmista joskus tulee niin keveitä

että he kohoavat ilmaan suurina saippuakuplina.

Monesta runosta löytyy vaikeiden ja rikkinäisten ihmissuhteitten tragediaa, esim. runosta Kiltin siskon mies:

Niin sisko osti valkoisen sohvan ja valkoisen mekon, jonka hihat peittivät alleen sinelmät,

uudet ja vanhat

häitä tanssittiin koko suvulta salaa.

Kun vatsa paisui, siskosta tuli vaisu,

pakotiet muurattiin umpeen.

Kaksosten huoneen seinälle tapetoitiin taikametsä,

uskottiin yhdessä satuihin.

Loppupuolen runot ovat lohdullisempia. Kaikki kokevat elämässään kolhuja ja vastoinkäymisiä, monet menevät hiukan rikki. Mutta jos kohdalle osuu oikea ihminen, ystävä tai rakastettu, ja uskaltaa ottaa riskin, voi eheytyä, selvitä ja jopa kokea onnea. Kun nuorin tyttö kasvaa, hän saa ystäviä myös  perheen ulkopuolelta ja kokee rakkaudenkin ja näkee millaista on elää ehjemmässä, nauravassa perheessä. Muutama kauniisti ilmaistu lause:

* Suurimman rakkauteni keräsin palasista. Se oli valtava työ.
* Mutta uskoin että kaikki tulee olemaan ehkä ehjää taas. Opin että ehjää ei ehkä olekaan.
* Me olemme toisillemme yhä hyviä ja se saa kaiken elokuumemmaksi.
* Minä valitsen sinut.

Koskettavia ja herkkiä naivistisen tuntuisia proosarunoja, mutta ne pitivät sisällään paljon elämän tragiikkaa.

Hautajaispuhe

(Siltä varalta, että kuolen nuorena)

Tähänastisen elämäni aikana olen oppinut

että tunnen itseni

ja se riittää.

Muissa blogeissa:Eniten minua kiinnostaa tie, Kiiltomato, Kirjan pauloissa,

Juuli Niemi

Tuhat tytärtä

Otava 2015

****

Kirjastosta

Emäntänä Tuijata

Omat postaukseni naistenviikolla:

Tiistaina 18.7. Riikka Palander - Seeprakivi
Keskiviikko 19.7. Anna Misko - Armovuosi
Torstai 20.7. Juuli Niemi - Tuhat tytärtä

Toivotan kaikille hienoa kesäistä naisten- ja lukuviikkoa!