Poppy Alexander - The Littlest Library

#naistenviikko

Naistenviikon viimeinen päivä, ja nimipäiväänsä viettävät 

Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja. Onnittelut.

Olen osallistunut Tuijatan naistenviikkohaasteeseen joka päivä naiskirjailijan kirjalla. 

Kiitos Tuijalle haasteesta!

Poppy Alexanderin kepeä feelgood-romaani The Littlest Library / Pikkuruinen kirjasto oli sympaattista kuunneltavaa. Alexander punoo sydäntälämmittävän tarinan kolmikymppisestä Jessistä, jonka elämä saa uuden suunnan menetyksen ja surun myötä. Introvertti ja vetäytyvä Jess on kasvanut isoäitinsä Mimin hoivissa, sillä hänen vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa tytön ollessa vain parivuotias. Elämä on sujunut ennakoitavasti ilman muita isompia töyssyjä, mutta nyt hänelle hyvin rakas isoäiti kuolee ja Jess saa kaiken kukkuraksi potkut työstään kirjastonhoitajana. 

Jess miettii, miten tästä eteenpäin ja ajelee suruissaan autollaan päämäärättömästi. Hän päätyy Middlemassin pikkukaupunkiin, jossa hänen autonsa tekee stopin. Tällöin Jess huomaa hurmaavan pienen huvilan, Ivy Cottagen, joka on myytävänä ja kiinnostuu siitä. Huvilan omistajan Aidanin mielestä Jess tuntuu sopivimmalta ostajalta, sillä mies ei halua, että Ivy Cottagesta tulisi jonkun kakkoskoti, vaan että joku asuu siinä ympäri vuoden. Tästä hyötyisi yhteisökin enemmän.

Muutoksia pelkäävä, työtön Jess ottaa siis elämänsä suurimman riskin, myy isoäitinsä talon ja muuttaa Middlemassiin. Mukaansa hän pakkaa isoäidin kymmenen isoa kirjalaatikkoa, koska ei mitenkään pysty luopumaan niistä. Kirjoille tuleekin pian käyttöä, sillä Jess perustaa pikkuruisen kirjaston uuden mökkinsä tontilla sijaitsevaan perinteiseen punaiseen puhelinkioskiin. Kirjakioski on hirveän söpö, maan pienin kirjasto, ja se avataan juhlallisin menoin. Hyvin nopeasti kyläläiset löytävät kirjakioskin, lainaavat ahkerasti ja kirjat luovat taikuudellaan kylään yhteishenkeä.

Jessin säästöt hupenevat vinhaa vauhtia ja hän tarvitsisi kipeästi uuden työpaikan. Middlemassissa ei tunnu olevan mitään tarjolla, niinpä hän lähtee työhaastatteluun Birminghamin kirjastoon. Onko Jessin myytävä rakkaaksi tullut Ivy Cottage ja lähdettävä Middlemassista, jonka hän tuntee jo kodikseen? Yllätyksekseen Jess on saanut jo monta hyvää ystävääkin. Rakkausrintamalla on edelleen viileää, sillä yksinhuoltajaisä Aidan ja Jess ovat sopineet olevansa vain ystäviä, vaikka henkilökemiaa löytyy. 

Tässä kirjassa on kaikki feelgood-pointit kohdillaan: Jess on reipas, avulias ja sympaattinen; Aidan rehti, kunnollinen ja komea. Sivuhenkilöt ovat sympaattisia myös, esimerkiksi kolmen lapsen äiti Becky, joka on koulutukseltaan itseasiassa asianajaja, mutta keskittynyt nyt äidin rooliinsa. Kirjastohankkeessa Jessiä tukee täysillä myös keski-ikäinen, drinkkejä rakastava Diana, joka on pystynyt vihdoin kolmenkymmenen vuoden jälkeen jättämään toisen naisen roolinsa.

Feelgood-genreen kuuluu onnellinen loppu, ja se tässä on. Jessin työasiat järjestyvät kuin ihmeen kautta ja Aidan saa ex-vaimonsa kanssa huoltajuuskiistat ratkottua. Ehkä nyt on sopiva hetki romanssille? Ihastuttavaa oli se, että kirjat ja kirjallisuus olivat romaanissa tärkeässä roolissa. Jos kaipaa kevyttä hyvän mielen tarinaa, The Little Library ja Jessin tarina ovat siihen omiaan.

Poppy Alexander - The Littlest Library

Harper Audio 2022
Äänikirjan lukija Caren Cass
__________________

Poppy Alexanderin kotisivu. Hän on julkaissut aiemmin pari joulukirjaa ja pari romaania pseudonyymillä Rosie Howard.

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

María Oruña - Un lugar a donde ir, Valentina Redondo #2

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Olga ja Oili. Onnittelut.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Un lugar a donde ir / Paikka jonne mennä on María Oruñan Valentina Redondo -sarjan kakkososa. Tapahtumien keskiössä on edelleen Suances, pieni 9000 asukkaan kalastajakylä lähellä Santanderia. On kulunut jo kuukausia siitä, kun kylässä tapahtui useita, asukkaita ravistelevia murhia. Nyt kaikki näyttää jälleen rauhalliselta ja idylliseltä, ja Oliverin ja Valentinan yhteiselo on asettunut uomiinsa. Mutta sitten keskiaikaiseksi prinsessaksi puetun kauniin nuoren naisen ruumis löytyy kumpuilevalta nurmikolta La Mota de Trespalaciosin keskeltä. Kyseinen kohouma on keskiaikaisen linnoituksen jäänne, joka on jäänyt puristuksiin modernin asuinalueen keskelle.

Tärkeällä sijalla dekkarissa on speleologia, joka tutkii poikkitieteellisesti maapallon sisäosia ja luolia, yhdistäen tutkimuksessa mm. biologiaa, geologiaa, arkeologiaa ja historiaa. Cantabrian arkeologiset rikkaudet saavat myös paljon tilaa ja lukija saa tutustua Altamiraan ja sen luolamaalauksiin sekä myös Puente Viesgon luoliin, joiden merkittävyydestä edes monet paikalliset eivät ole tietoisia. Kaikki tämä oli minulle uutta ja kiinnostavaa, muuten teksti oli melko lennokasta ja korkealentoista sisältäen paljon päähenkilöiden aatteellista pohdintaa. 

Keskiössä on kansainvälinen neljän miehen ja yhden naisen muodostama speleologiasta, luolista ja ilmastonmuutoksesta huumautunut joukko, joka matkaa ympäri maailmaa luolien ja luolamaalausten perässä ja etsii extreme-kokemuksia. Huimapäiset miehet ovat arkeologeja ja geologeja, nainen keskiajan tutkija. Yksi miehistä menehtyi pari vuotta sitten Meksikon luolissa, mikä on järkyttänyt muita. Oliko se puhdas onnettomuus? Nyt ryhmä osallistuu Suancesissa yli tuhannen osanottajan kansainväliseen speleologiakongressiin, jonka aikana keskiaikainen murhattu prinsessa löytyy. Kauniisti kumpareelle asetetulla naisella on kädessään vuosisatoja vanha metalliraha. Pian ilmaantuu lisää uhreja, joilla ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin jokaiselta löytynyt vanha kolikko - sarjamurhaajan allekirjoitus. 

Valentinan ja Oliverin vieraana on Oliverin lapsuudenystävä, muusikko Michael Blake, joka yrittää auttaa ystäväänsä kadonneen veljen löytämisessä. Yllättäen paikalle tupsahtaa myös Oliverin ex-morsian Anna, joka on kaunis kuin valokuvamalli - ja saa Valentinan tuntemaan hirveää mustasukkaisuutta. Annalla on Oliverille ikäviä paljastuksia, jotka saavat miehen raivon valtaan. Guillermon Poste restante -osoite johtaa Nepaliin. Mitä ihmettä veli siellä tekee?

Kuten mainitsin, aihe oli minulle outo ja haasteellinen, teksti korkealentoista. Oruñan juonenkehittely on kyllä aukotonta, mutta en oikein jaksanut keskittyä speleologiaan hurahtaneiden mielen syövereihin enkä ekoterrorismiin. Tapahtumien monimutkainen kulku ja syyllisen motiivit selviävät herättäen kysymyksen, voiko edes lähimpiä ihmisiä oikeasti tuntea. Kaksi vuotta kadoksissa ollut, huonossa kunnossa oleva Guillermo-veli saadaan kotiin ja hänellä on edessä pitkä toipumistie.

Tässä osassa lukija vaihtui, mutta oli edelleen hyvä. Parasta oli se, että opin uutta minulle täysin oudoista asioista ja heräsi kiinnostus matkustaa Cantabriaan. Lukijalle, joka on kiinnostuneempi geologiasta, dekkari antaa varmasti enemmän. Sarjan ensimmäisen osan Puerto escondidon postaus löytyy täältä. Tästä löysin vain ranskannoksen / Amazon.

María Oruña - Un lugar a donde ir
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija David Robles
_____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino

* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään onnittelemme Leenaa, Matleenaa, Leeniä ja Lenitaa.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin teos Pohjoinen Tango vie Chileen ja kertoo vuoden 1973 väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen ja terrorin vaikutuksista yksilötasolla. Sotilasvallankaappaus syrjäytti Chileä vuodesta 1970 johtaneen, demokraattisesti valitun presidentti Salvador Allenden ja valtaan nousi Chilen sotilasjuntta kenraali Augusto Pinochetin johtamana. Pinochetin diktatuurin aikana (1973-1990) tapettiin tai katosi noin 3000 vasemmistolaista tai heiksi epäiltyä ihmistä. Lisäksi kymmeniätuhansia kidutettiin ja vangittiin poliittisista syistä. 

Muistan tuon kamalan ajan. Ensimmäinen mieheni matkusti työasioissa usein Etelä-Amerikan maihin, Chileen myös. Sikäläiset kontaktit kertoivat hänelle pelosta ja terrorista. Kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan. Myös Isabel Allende on käsitellyt monissa kirjoissaan maanpakolaisuuttaan ja nuoremmasta kirjailijapolvesta otan esimerkiksi Alejandro Zambran (s. 1975) koskettavan omakohtaisen teoksen Kotiinpaluun tapoja. Zambra kuuluu sukupolveen, joka oli lapsi ja varttui aikuisuuden kynnykselle Pinochetin diktatuurin aikana - eikä tiennyt mitä kotimaassa todella tapahtui. Diktatuurin kukistuttua 90-luvulla seurasi järkyttävä havahtuminen menneiden 17 vuoden todellisuuteen, tuli shokki ja kysymysten aika. Zambra kysyy itseltään: Kuinka kertoa omaa tarinaansa ikään kuin se ei tekisi kipeää?

Pohjoinen tango kertoo kirjailija-näyttelijä Octavio Ribeiron ja hänen vaimonsa Salomén järkyttävän tarinan, sen mitä he kokivat Chilessä ja miten päätyivät pakolaisina Ruotsiin. Octavio oli köyhä kirjailijanalku, Salomé varakkaan perheen tytär. Salomén isä ei lämmennyt tyhjätaskuvävyehdokkaalle, mutta naimisiin he päätyivät. Pari eli vaatimattomasti ja sai kaksi lasta, mutta sitten Octaviota kohtasi tuhannen taalan onnenpotku: komeaa miestä pyydettiin näyttelemään viihde-elokuviin ja hänestä tuli maan suosituin filmitähti. Elokuvaroolit seurasivat toisiaan ja rahaa riitti ylelliseen perhe-elämään.

Mutta Octaviota hiersivät tyhjänpäiväiset elokuvaosat, hän halusi tehdä jotain merkityksellistä. Eräänä päivänä Allenden tukija Pablo Neruda saapuu Ribeirojen kotiin ja pyytää Octaviota Allenden mediakouluttajaksi tulevaan vaalikampanjaan. Octavio suostuu ilomielin ja jakaa kaiken esiintymisosaamisensa änkyttävälle Allendelle. Hän myös kritisoi julkisesti kovin sanoin Pinochetia. Niinpä Octavio sinetöi jääräpäisyyttään omansa ja erityisesti vaimonsa Salomén kohtalon: vaimo pidätetään kostoksi useita kertoja ja hän päätyy pidemmäksikin aikaa vankilaan. Saloméa kidutetaan ja hänet raiskataan. Lopulta Octaviokin ymmärtää, että perheen on lähdettävä maasta ja he päätyvät Västeråsiin.

Molemmat ovat traumatisoituneita, etenkin Salomé. Ruotsissa Salomé kuulee juutalaistaustaisesta psykiatri Samuel Rudinista, joka on erikoistunut pakolaisten posttraumaatisten stressitilojen ja erityisesti kidutuksen uhrien hoitoon. Salomé alkaa käydä Samuelin vastaanotolla ja hänestä tuntuu, että tämä on maailman ainoa ihminen, joka ymmärtää häntä. Lämpimiä tunteitakin on lyhytaikaisesti ilmassa. Samuel on itsekin Ruotsissa pakolainen. Hänen keskitysleirin kokenut juutalainen äitinsä teki myöhemmin itsemurhan ja suomalaissyntyisellä vaimolla Kaijalla on omat traumansa Ruotsiin jääneenä suomalaisena sotalapsena.

Ensimmäiset Suomen vastaanottamat ulkomaalaiset pakolaiset olivat chileläisiä. Vuosina 1973-77 heitä saapui parisensataa ja Suomessa syntyi vahva solidaarisuusliike Chileä kohtaan. Richman kirjoittaa viihteellistä proosaa, mutta Pohjoinen Tango sai ajattelemaan, mitä ihmiset sodan jaloissa kokevat. Miljoonat unkarilaiset ovat nyt traumatisoituneet kun heidät on kiskottu turvallisuudesta ja juuriltaan ja heidän elämänsä on tuhottu.

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

Alkuteos Swedish Tango 2004

Suomentanut Henna Kaarakainen

Saga Egmont 2021

Äänikirjan lukija Juha Seppänen

_____________________ 

Alyson Richman (s.1972) on amerikkalainen bestseller-kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli viidelletoista kielelle.

The Mask Carver's Son(2001)
The Rhythm of Memory (formerly entitled Swedish Tango (2004)
The Last Van Gogh(2006)
The Lost Wife (2012)
The Garden of Letters (2014)
The Velvet Hours (2016)
The Secret of Clouds (2019)
The Thread Collectors (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Satu Rämö - Hildur

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Olen pitänyt kovasti Satu Rämön Islannista kertovista tietokirjoista. Nyt Rämö on tehnyt uuden aluevaltauksen ja julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Hildur aloittaa vetävästi uuden dekkarisarjan miljöönään mikäs muu kuin karu ja mystinen, tuulten, lumen ja pakkasten piinaama Islanti. Uuden sarjan tähti on lapsuudessaan traumatisoitunut, kadonneiden lasten yksikön päällikkö Hildur Rúnarsdóttir, joka taistelee omaa ahdistustaan vastaan surffaamalla Atlantin kylmissä vesissä. Hildur asuu ja toimii Islannin pohjoisosassa sijaitsevilla Länsivuonoilla, jonne muuten Rämökin on perheineen muuttanut. 

Muutaman tuhannen asukkaan Ísafjörður on Länsivuonojen alueen pääkaupunki, mutta poliisiasema on pieni, sillä syrjäisille seuduille on vaikea saada väkeä. Onneksi Hildur ja pomo Beate saavat avukseen suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakob Johanssonin, jonka elämää hankaloittaa norjalaisen ex-vaimon kanssa käytävä huoltajuuskiista. Jakobilla on islantilaiseen elämänmenoon sopiva harrastus: hän kutoo villapaitoja ja innostuu Länsivuonoilla islantilaisneuleista ja alkaa suunnitella jopa omia neulemalleja.

Hilduria on kymmenvuotiaasta asti piinannut se, että hänen pikkusiskonsa Rósa ja Björk katosivat jäljettömiin koulumatkallaan lumimyrskyssä. Siskoja ei koskaan löydetty ja tapaus jäi selvittämättä. Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin lumi tekee taas kerran tuhojaan Ísafjörðurin kylässä: runsas lumentulo saa aikaan valtavan lumivyöryn, joka hautaa alleen useita, talvella asumattomiksi määrättyjä taloja. Paikalliset tietävät, että pikkurikollinen Jón asuu mökissään kielloista huolimatta ja niinhän siinä käy, että sieltä ruhjoutunut mies löytyy - ei vyöryn tappamana, vaan raa’asti murhattuna. Jón on siis poliisin vanha tuttu, pedofiili joka houkuttelee mökkiinsä teini-ikäisiä poikia. Islannissa murhia sattuu äärimmäisen vähän, mutta pian reykjavikilaisessa parkkihallissa murhataan tunnettu lakimies. Muitakin uhreja tulee.

Dekkarissa on runsaasti Islanti-kuvausta ja pidin siitä kovasti. Rämön tietokirjat lukeneena tuntui kuin olisin astunut tuttuihin ja kotoisiin maisemiin, vaikka en ole koskaan Islannissa käynyt. Hildur on tyyppinä reipasotteinen ja rempseä henkilökohtaisesta traumastaan huolimatta. Rauhallinen Jakob istuu hyvin kuvioon ja islantilaiseen elämänmenoon. Jakobilla oli flirttiä kauniin lentoemännän kanssa, mutta ehkä seuraavissa jaksoissa Hildur ja Jakob alkavat katsella toisiaan tarkemmin, koska Hildurin yksityiselämä koki muutoksen. Hildur on oikein lupaava ja kiinnostava dekkarisarjan aloitus, odotan innolla seuraavaa osaa, joka on kuulemma jo työn alla. On hienoa kun dekkari vie erilaiseen kulttuuriin, suuret kiitokset siitä!

Satu Rämö - Hildur
Kansi Ville Laihonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________

Bloggaukseni Satu Rämön kirjoista:

Talo maailman reunalla

Islantilainen kodinonni

Islantilainen voittaa aina

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Alice Feeney - His and Hers

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Sari, Saara, Sara, Salla, Salli ja Sarita.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Brittiläisen kirjailijan Alice Feeneyn kaikki neljä trilleriä ovat olleet bestsellereitä ja kahden televisiointioikeudet on ostettu. Storytelistä ne löytyvät kaikki: Sometimes I Lie, I Know Who You Are, His & Hers, and Rock Paper Scissors. En yhtään ihmettele Feeneyn suosiota, sillä niin ilmiömäisen nerokkaasti Feeney kieputtaa lukijaa. Kuuntelin ensimmäiseksi trillerin His and Hers ja se koukutti täysin. Aivan mahtava trilleri ja loistavat lukijat!

Trilleri on kirjoitettu kolmen päähenkilön näkökulmasta. Nainen on Anna, entinen tv-reportteri, nykyinen BBC:n radiokanavan äitiyslomittaja. Ura on siis kokenut notkahduksen. Mies on Jack, Annan ex-aviomies ja ammatiltaan poliisi. Kolmas irlantilaismurretta synkästi haasteleva ääni on ilmeisesti murhaaja, mutta vasta aivan lopussa selviää murhaajan henkilöllisyys. Onko se Anna vai Jack, vai joku kolmas?

Muutaman tunnin päässä Lontoosta sijaitsevasta pienestä Blackdownin pikkukaupungista löytyy surmattu nainen ja Anna lähetetään tekemään rikoksesta juttua. Blackdown on Annan lapsuudenaikainen kotikaupunki, jossa hän asui kaksistaan äitinsä kanssa isän jätettyä heidät.  Naimisissa ollessaan Anna ja Jack asuivat siellä, mutta kun parin pieni tytär kuoli, tuli avioero ja Anna muutti Lontooseen. Anna hukuttaa suruaan viinaan ja juomisen takia hänen muistinsa pätkii. Edelleen Blackdownissa asuva Jack ryhtyy tutkimaan murhatapausta ja tajuaa kauhukseen, että uhri on Rachel, jonka kanssa hän muhinoi edellisenä yönä. Tarinan edetessä Jackiin lankeaa murhasta epäillyn varjo.

Trilleri kiertyy viiden kouluaikaisen ystävän Annan, Rachelin, Catherinen, Zoen ja Helenin ympärille. Juuri murhattu Rachel oli ilkeä tyttö, joka kiusasi etenkin Catherinea ja hänen syytään oli se, että Annan 16-vuotissyntymäpäivän juhlissa tapahtui todella kamalia asioita. Vaikuttaa ilmeiseltä, että joku kostaa.  Onko se Catherine, joka on naimisissa Annan kameramiehen Richardin kanssa, jonka kanssa Annalla oli suhde? Tarinan edetessä tyttöjä murhataan yksi kerrallaan ja jokaisen suusta löytyy vuosien takainen Annan tekemä ystävyysranneke.

His and Hers oli aivan täydellinen trilleri kesäpäiviin. Sekä Anna että Jack ovat niin herkullisen epäluotettavia kertojia, ettei heistä ota selvää millään. Kumpi vain voisi olla vuosien takaisia ystävyksiä listivä murhaaja. Feeney eksyttää ja kieputtaa lukijaa niin nerokkaasti, etten todellakaan arvannut murhaajan henkilöllisyyttä. Äänikirjan nautittavuutta lisäsivät aivan huippulukijat, ammattinäyttelijät Richard Armitage ja Stephanie Racine, jotka sopivat rooleihinsa prikulleen.

 

Alice Feeney - His and Hers

HG 2020

Äänikirjan lukijat Richard Armitage, Stephanie Racine

_____________________

 Alice Feeney is a British novelist writing in the mystery and thriller genres. Before becoming a published writer, Feeney was a producer and journalist at the BBC for fifteen or sixteen years. 

She started writing her first novel, Sometimes I Lie, when she was 30. In 2019, Fox bought the television rights to Sometimes I Lie. In 2020, Jessica Chastain, Kristen Campo, and Endeavor Content acquired the television rights to His & Hers.

• Sometimes I Lie. (2018) 
• I Know Who You Are (2019) 
• His & Hers (2020) 
• Rock Paper Scissors (2021) 

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat. Tänään nimipäiväänsä viettää Riikka. Onnittelut!

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Asianajaja ja toimittaja María Oruñan (s. 1976) dekkarit ovat hyvin suosittuja Espanjassa. Puerto escondido -sarjan avaa samanniminen dekkari, suomeksi ehkä piilopaikka tai turvasatama. Sarjassa rikoksia ratkoo Guardia Civilin luutnantti Valentina Redondo, joka on kolmikymppinen ja sinkku. Valentinalla on pakko-oireinen häiriö: hän siivoaa vimmaisesti ja haluaa pitää maailman järjestyksessä ja ottaa rikolliset kiinni. Naisen toinen silmä on vihreä, toinen melkein musta ja samea, mikä johtuu traagisesta teini-iän tapahtumasta kuten pakko-oireetkin. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Espanjassa sijaitsevaan Cantabriaan ja tämä ykkösosa tapahtuu kahdessa aikatasossa: nykyajassa sekä Espanjan sisällissodan aikana ja vuosina sen jälkeen.

Lontoossa kasvanut englantilais-espanjalainen Oliver Gordon remontoi Suancesin pienessä kalastajakylässä (noin 30 km Santanderista) äidiltään perimäänsä Villa Marinaa. Tarkoitus on muuttaa ränsistynyt huvila hotelliksi ja vuokrata sitä turisteille. Itse hän asuu huvilan alueella sijaitsevassa pienessä talossa. Oliver on uuden edessä: kihlattu Anna on jättänyt ja lähtenyt Intiaan, äiti Lucia kuollut hiljattain rattijuopon yliajamana, Irakin sodassa traumatisoitunut veli Guillermo on maailmalla teillä tietymättömillä ja skotlantilaissyntyinen isä Arthur viihtyy Skotlannissa.

Remonttimiehet löytävät Villa Marinan kellarista pienen vauvan jäännökset, jotka ovat ilmeisesti Espanjan sisällissodan ajoilta. Oliverin harmiksi uudistustyöt huvilassa keskeytyvät ja Guardia Civil & Valentina Redondo alkavat tutkia tapausta. Vauvan kapaloista löytyy peukalon pituinen jaderiipus, joka esittää azteekkien sateen ja hyvän onnen jumalaa.

Lisää iäkkäitä uhreja tulee: satamasta löytyy hukkuneena kalastaja Pedro Salazar, jolta löytyy tiiviissä muovitaskuissa Villa Marinan 'pienestä enkelistä’ kertovia lehtileikkeitä sekä myös runsaasti Oliverista kerättyjä tietoja. Köyhä Salazar oli myös avustanut isoilla summilla työttömiä lapsiaan. Kiristikö hän jotakuta? Toinen uusi kuolemantapaus vie tunnetun 72-vuotiaan lääkärin, joka myrkytettiin. Kolmas murhayritys jää yritykseksi: sairaalassa oleva vanha dementoitunut mies yritetään kuristaa ja kunnianarvoisa Señora Ongaio tekee itsemurhan.

Oliverin ympärille tuntuu siis kerääntyvän paljon väkivallantekoja. Hän saa myös hämmästyttäviä tietoja perheestään, sillä selviää mm. kuka hänen tuntemattomaksi jäänyt isoäitinsä oli. On selvää, että kaikilla näillä vanhemmilla ihmisillä on ollut yhteyksiä toisiinsa vuosikymmeniä. Espanjan sisällissodan ajoilta lähtien seurataan menneisyyden tarinalinjassa köyhän Hannan elämää. Francon pommituksissa 10-vuotiaan Hannan äiti ja pikkuveli kuolivat. Elämä oli äärettömän köyhää ja näköalatonta. Nuorena Hanna rakastui köyhään kalastajaan Luisiin, mutta halusi päästä rikkaisiin naimisiin ja saada paremmat eväät elämälleen. Hannalle tapahtui paljon traagisia ja rankkoja asioita.

Oruña kutoo taitavasti sekä menneet että nykyajan tapahtumat ja ihmiskohtalot toisiinsa. Murhien vyyhti tietysti selviää ja Oliver ja Valentina ystävystyvät. Dekkarin lopussa nämä kaksi yksinäistä muuttavat yhteen Villa Marinan pieneen taloon - he löytävät toisistaan turvapaikan. Dekkari oli nautinnollista kuunneltavaa, sillä äänikirjan lukija oli erinomainen. Pidin myös Espanjan lähihistoriasta, jota ovat leimanneet tähän päivään asti sisällissodan ja Francon ajan traumat. Olen kuunnellut sarjaa enemmänkin ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt ilmaantuvat taas tarinaan. Näitä henkilöitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ruotsalaisen Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjassa. Viihdyttävää ja jännittävää kesäistä kuunneltavaa ehdottomasti. Tämä on käännetty ranskaksi / Amazon  ja saksaksi / Goodreads.

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1

Planeta audio 2018
Äänikirjan lukija Elena Ruíz de Velasco
____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino

* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Sanna Karlström - Saatesanat

#naistenviikko

Vuonna 1975 syntynyt Karlström on jo monesti palkittu runoilija. Hänen esikoisteoksensa Taivaan mittakaava (Otava 2004) sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Toinen runokokoelma on nimeltään Päivänvalossa (Otava 2007). Kolmas runokokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät (Otava 2009) palkittiin Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla sekä Kalevi Jäntin palkinnolla.

Nyt lukemani Saatesanat on pieni ja kevyeltä näyttävä runokirja. Sen kannessa on aivan mahdoton kuva: parhaat päivänsä nähnyt kompostiin kohta joutava omena, joka kukkii kauniisti kannastaan. Eihän tuollaista absurdiutta voi todesta ottaa. Mutta elämä on yhtä absurdia: rinnan kuoleman ja katoavaisuuden kanssa elää uusi alku ja syntymä.

Karlströmin runot kuvaavat minimalistisin ja erittäin pelkistetyin säkein hänen isänsä kuolemaa. Runoilijan löytämät kuvat kolahtavat, ne ilmaisevat yksinkertaisuudessaan syvimmät tunnot. Runot suorastaan imeytyivät minuun. Poissa on liiat sanat ja turhat koukerot, jäljellä on vain riisuttu, olennaisin.

Runoilija käy katsomassa isäänsä sairaalassa, mutta jää pelokkaana ja arkana kynnykselle. Tuntuu että välissä on kokonainen valtameri, johon hukkuu: ... minä seison kynnyksellä. Pintaan asti vettä joka tulisi ylittää. Isän jäämistön selvittäminen on äärimmäisen raskasta. Tuota raskautta kuvaa valtavan hyvin nämä muuten tyhjällä sivulla olevat kaksi säettä:

hiljaisuus käy oksille

miten palasina on kaikki:

Mutta elämä jatkaa kiertokulkuaan. Runoilijan isä on poissa, mutta kohta syntyy pieni tyttö, jolla on isoisänsä silmät. Toisiaan he eivät koskaan kohtaa, eivät tässä elämässä. Äiti antautuu ehdoitta pikkuiselleen:

Vähitellen annan sinulle kaiken,

en tiennyt miten paljon se on.

Karlström on pelkistetyn ilmaisun taitaja. Kaunista ja harkitttua. Runoilija ilmaisee äärimmäisen paljon vähillä sanoilla hetkinä jolloin suru vyöryy päälle. Surun syövereistä hän jaksaa sittenkin nousta ja jatkaa elämäänsä, asteittain. Aihe on rankka, mutta ihastuin näihin Karlströmin hyvin henkilökohtaisiin runoihin. Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Ehdottomasti haluan tutustua myös Karlströmin muihin runoteoksiin. Samaa suositan sinulle hyvä lukija. Ei tarvitse olla juuri nyt omakohtaista surua ja menetystä, näitten runojen ilmaisua voi ihastella kaikissa elämäntilanteissa ja mielialoissa. Siksipä en siteeraakaan näitä runoja enempää, kuten yleensä paha tapani on. Kehotan sinua lukemaan ja eläytymään itse!

Muualla: Kiiltomato, Tuli ja Savu

Sanna Karlström

Saatesanat

Otava 2014

*****

Kirjastosta

Naistenviikkoa emännöi Tuijata

Omat postaukseni naistenviikolla:

Tiistaina 18.7. Riikka Palander - Seeprakivi

Keskiviikko 19.7. Anna Misko - Armovuosi

Torstai 20.7. Juuli Niemi - Tuhat tytärtä

Perjantai 21.7. Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi, Max
Lauantai 22.7. Sirpa Kyyrönen - Ilmajuuret

Sunnuntai 23.7. Sanna Karlström - Saatesanat

Sunnuntaita!

Naistenviikko - Leena Parkkinen

#naistenviikko kirjablogeissa jatkuu!

Huomenna nimipäiväänsä viettävät LEENA, Leeni, Matleena ja LENITA. Postaukseeni Lenita Airiston alkuvuodesta ilmestyneestä kirjasta Elämäni, isänmaani, voit kurkata täällä. Luin viime vuonna Leena Parkkisen kirjat Säädyllinen ainesosa ja Sinun jälkeesi, Max - ja hullaannuin molemmista. Parkkisen teos Galtbystä länteen (Teos 2013) on päässyt vallan unohtumaan, mutta Kaisapa siitä muistutti - kiitos! Kaisan uunituoreesta naistenviikon bloggauksesta voit lukea mitä mieltä hän oli. Lukuhetkellä pidin enemmän Säädyllisestä ainesosasta, mutta jännästi Max on jättänyt pysyvämmän jäljen. Siksi ajattelinkin, että voisin kierrättää postaukseni viime syyskuulta naistenviikon kunniaksi - olkaapa hyvät. Suosittelen, ja Parkkinen kestää kyllä uusintalukukierroksenkin ❤︎

 

Hullaannuin niin täysin Säädylliseen ainesosaan, että oli pakko etsiä muutakin Parkkiselta. Sinun jälkeesi, Max on Parkkisen esikoisromaani vuodelta 2009. Se valittiin Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuoden parhaana suomenkielisenä esikoisteoksena. Kirja vie 1900-luvun alkupuolelle sirkuksen maailmoihin, ympäri Eurooppaa, Helsinkiin ja Yhdysvaltoihin.

Päähahmot ovat vuonna 1899 syntyneet saksalaiset siamilaiset kaksoset Max ja Isaac. He ovat kyljestä toisissaan kiinni, erottaa ei tuolloin osattu eikä se poikien tapauksessa olisi ollut mahdollistakaan yhteisen maksan vuoksi. Poikien äiti ei sietänyt näitä kummajaislapsukaisiaan, vaan hylkäsi heidät aivan pieninä sisarensa kasvatettaviksi syrjäiselle maatilalle.

Friikkien show oli kovaa valuuttaa tuon ajan sirkuksissa. Ja sirkukseen esiintyjiksi myös täti Maxin ja Isaacin myi, muiden luonnonoikkujen ja kummajaisten joukkoon. Oli jättijalkaista naista, 'luutonta' merenneitoa, hintelää tatuoitua trapetsityttöä, huoraavia tanssityttöjä, tiikerinkesyttäjä Madame Maximia... Itseäni eivät koskaan ole friikit kiinnostaneet, mutta Wikipedian  mukaan näillä esityksillä on vuosisataiset perinteet.

Tunsin suurta sympatiaa näitä pikkuisia poikia kohtaan, jotka ankeassa lapsuusympäristössä äidin hylkääminä yrittivät selvitä miten taisivat. Tuon ajan saksalaisella maaseudulla oli tavattoman köyhää ja kaikesta puutetta. Ilon pojat löysivät mielikuvituksestaan, kirjoista ja toisistaan. Maalla juostessaan ja kirsikkapuuhun kiipeillessään pojat oppivat yllättävän nopeiksi ja ketteriksi. Luonteeltaan Max ja Isaac olivat kuin yö ja päivä. He ärsyttivät toisensa hulluuden partaalle, mutta olivat toisilleen myös läheisimmät ihmiset maailmassa.

Käännyn Maxiin päin ja veli inahtaa unissaan. Silitän hänen poskeaan. Max työntää unikärpäsen pois poskeltaan. (...) Kierrän käteni Maxin ympärille. Äkillinen hellyys vavahduttaa ruumista. Tunnen tarvetta pusertaa Maxia. Suudella veljen olkapäätä. Maxin, veljeni, vertaiseni.

Parkkinen kuvaa loistavasti näitten poikien ja muiden friikkien arkea ja elämänmenoa kiertävissä sirkuksissa. On ankeaa, mutta muunlaiseen elämään ei erilaisilla ja epämuodostumiensa vuoksi vierotuilla ihmisillä ollut. Hengitämme myös kabareen kiihtynyttä ilmaa Pariisissa, jossa sensaatiomainen Josephine Baker esiintyy, liikumme kieltolain Helsingin savuisissa salakapakoissa terästettyä teetä juoden ja osallistumme parempiosaisten hienoihin ja dekadentteihin juhliin.

Max himoitsee alituiseen satunnaisia naisia vuoteeseensa, Isaac ei naisista niin piittaa eikä hänellä kaikki normaalisti toimikaan lapsena sairastetun pahan sikotaudin takia. Mutta sitten Isaac rakastuu. Rakastumisen kohde on Pietarista kotoisin oleva ja siellä pahoin pahoinpidelty orpo Iris - paniikkikohtauksiin taipuvainen ja alati hyväksyntää ja elatusta miehiltä hakeva nainen.

Tämä oli elävästi ja terävästi kerrottu liikuttava tarina veljesrakkaudesta, rakkauden voimasta ja hyljeksittyjen keskinäisestä ystävyydestä. Oli mieltä liikuttavaa lukea, miten sirkusten ja kabareitten surkea väki välitti ja tuki toisiaan. Parkkisen kirja herätti paljon ajatuksia ja myötätuntoa. Mietin mm. miltä tuntuisi toisen noin intiimi läheisyys, kun aivan kaikki on tehtävä yhdessä. Kirjan loppu oli kaunis. Hieno lukukokemus.

Blogeissa muualla: 1001 kirjaa ja Lumiomena

Leena Parkkinen

Sinun jälkeesi, Max

Teos 2009

✮✮✮✮

Kirjastosta

Naistenviikkoa emännöi Tuijata

Omat postaukseni naistenviikolla:

Tiistaina 18.7. Riikka Palander- Seeprakivi

Keskiviikko 19.7. Anna Misko - Armovuosi

Torstai 20.7. Juuli Niemi - Tuhat tytärtä

Perjantai 21.7. Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi, Max

Toivotan kaikille hienoa kesäistä naisten- ja lukuviikkoa!

Juuli Niemi - Tuhat tytärtä

#naistenviikko

Juuli Niemi voitti teoksellaan Et kävele yksin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2016. Vuonna 1981 syntyneen kirjailijan tuotantoon kuuluu nuortenkirjoja, novelleja ja runoja. Tuhat tytärtä on ensimmäinen kirjailijalta lukemani teos.

Ensimmäisessä runossa Suku Niemi kirjoittaa perheestä joka on rikki. Perheessä on tuhat tytärtä, äidin mukaan kaikki vahinkoja. Pienin sisko omistaa vain sen minkä toiset hylkää - noinhan se on monilapsisissa perheissä, vaatteet ja kaikki muukin kierrätetään. Tyttärillä on yksi ilkeä veli, joka ei näytä isältä, koska on toisen miehen poika. Ei ihme että nuorimmalla tyttärellä on usein maha kipeä. Tulee avioero ja oveen kirjoitetaan uusi nimi.

Kaikista pienimmät siskot kirjoittavat usein runoja.

Usein perheissä pienimmän osa on säkeisiin jakautuminen.

Äiti haluaisi tuhat isoäitiäkin, olisihan tytärten hoito näin helpompaa. Mutta yksi heitä vain on ja hänkin muuttaa Ibizan palmurannoille kauas tyttärentyttäristään. Tyttärillä on ikävä menetettyä isoäidin rakkautta, ikävä isän rakkautta, ikävä äidinkin rakkautta. Saamatta jäi kaikilta. Alkupään runot kertovat siitä, millaista on kasvaa monilapsisen perheen kuopuksena. Niemen valitsema ilmaus  tuhat lienee runollisempi kuin monta. Vanhemmat sisarukset sortavat kuopusta ja hän jää usein ulkopuolelle. Äiti on väsynyt eikä jaksa kiinnitää kuopukseen paljonkaan huomiota. Runot tuntuvat näennäisen naivistisilta saduilta, mutta voi mitä perheen sisäistä tragiikkaa niihin sisältyykään:

Nuorimmalle äiti ei jaksanut toivoa mitään.

Niin saattaa käydä

ja siksi nuorimmista joskus tulee niin keveitä

että he kohoavat ilmaan suurina saippuakuplina.

Monesta runosta löytyy vaikeiden ja rikkinäisten ihmissuhteitten tragediaa, esim. runosta Kiltin siskon mies:

Niin sisko osti valkoisen sohvan ja valkoisen mekon, jonka hihat peittivät alleen sinelmät,

uudet ja vanhat

häitä tanssittiin koko suvulta salaa.

Kun vatsa paisui, siskosta tuli vaisu,

pakotiet muurattiin umpeen.

Kaksosten huoneen seinälle tapetoitiin taikametsä,

uskottiin yhdessä satuihin.

Loppupuolen runot ovat lohdullisempia. Kaikki kokevat elämässään kolhuja ja vastoinkäymisiä, monet menevät hiukan rikki. Mutta jos kohdalle osuu oikea ihminen, ystävä tai rakastettu, ja uskaltaa ottaa riskin, voi eheytyä, selvitä ja jopa kokea onnea. Kun nuorin tyttö kasvaa, hän saa ystäviä myös  perheen ulkopuolelta ja kokee rakkaudenkin ja näkee millaista on elää ehjemmässä, nauravassa perheessä. Muutama kauniisti ilmaistu lause:

* Suurimman rakkauteni keräsin palasista. Se oli valtava työ.
* Mutta uskoin että kaikki tulee olemaan ehkä ehjää taas. Opin että ehjää ei ehkä olekaan.
* Me olemme toisillemme yhä hyviä ja se saa kaiken elokuumemmaksi.
* Minä valitsen sinut.

Koskettavia ja herkkiä naivistisen tuntuisia proosarunoja, mutta ne pitivät sisällään paljon elämän tragiikkaa.

Hautajaispuhe

(Siltä varalta, että kuolen nuorena)

Tähänastisen elämäni aikana olen oppinut

että tunnen itseni

ja se riittää.

Muissa blogeissa:Eniten minua kiinnostaa tie, Kiiltomato, Kirjan pauloissa,

Juuli Niemi

Tuhat tytärtä

Otava 2015

****

Kirjastosta

Emäntänä Tuijata

Omat postaukseni naistenviikolla:

Tiistaina 18.7. Riikka Palander - Seeprakivi
Keskiviikko 19.7. Anna Misko - Armovuosi
Torstai 20.7. Juuli Niemi - Tuhat tytärtä

Toivotan kaikille hienoa kesäistä naisten- ja lukuviikkoa!

Riikka Palander - Seeprakivi

#naistenviikko
Tuuli keinuttaa äitien maita.

Naistenviikon ensimmäinen nimipäiväsankari on RIIKKA, joten aloitan Tuijatan emännöimän Naistenviikon bloggaamalla Riikka Palanderin runokokoelmasta Seeprakivi.

Vuori tummuu

lepakot vaeltavat ennen pimeää.

Mies valmistaa minulle

tuoksuvan öljyn kalebassipulloon.

Minun tähteni on suuri.

Silmien pintaan nousee sielu.

Ikkunasta tuulee sisään.

Voisiko tuon kauniimmin rakkautta ja naisen tärkeyttä miehelleen kuvailla? Afrikka ja erityisesti Tansania tuntuu vieneen Palanderin sielun ja sydämen. Hän on käynyt Afrikassa useita kertoja ja kaikki kolme hänen runokokoelmaansakin sijoittuvat tuohon kuumaan ja värikylläiseen maanosaan.  Seeprakivi-kokoelmassa runoilija matkaa jälleen Tansaniassa. Ikivanhat puut tulevat vastaan, mekossa Iringan värit, maanpuna, hiekan kelta, primitiiviset rytmit ja tanssi vievät; runoilija tuntee ja aistii, ja pohdiskelee syvällisiä.  Luonto on vahvasti läsnä. Runot ovat hyvin lyhyitä, vain muutaman säkeen tuokiokuvia siitä mitä silmä näkee, mitä mieli rekisteröi.


Kalliopolku

virran matalassa voimassa

jalkapohjia vasten
         pinnanalaisten kivien silkki

meillä on veden matka, eteenpäin

Ihastuin runojen vähäeleisyyteen ja kepeään ilmavuuteen, ne leijailevat kuin perhoset ja virtaavat kuin vesi. Ikuisuus on läsnä heimoriitteineen ja muuttumattomine luontoineen. Koin että runoilijan sieluun heijastuu ympäröivästä maisemasta ja kulttuurista jotain ikiaikaista ja pyhää. En yrittänyt näitä sen tarkemmin analysoida, antauduin vain kepeän keveiden ja rauhoittavien säkeiden vietäväksi.


Poimit lentäviä kukkia
villijasmiinin sileää tuoksua

juokset ilmanvirrassa ja naurat,
terälehtimetsä!

maanhehkussa loistavat kukkien siivet

MOYO on runoilija Riikka Palanderin ja tansanialaisen muusikko/opettajan Johnson Mlugen yhteisprojekti, jossa runous ja afrikkalaiset rytmit kohtaavat. Performanssinomaisessa, intensiivisessä esityksessä improvisaatiolla on merkittävä rooli.

Riikka Palander (s.1986) on kotoisin Keski-Suomesta. Hän valmistui Jyväskylässä yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan filosofia. Palanderilta on ilmestynyt kolme runokokoelmaa: Maa muistaa matkustajan 2010, Sininen punainen 2011 ja Seeprakivi 2015. 

Riikka Palander

Seeprakivi

Sanasato 2015

***

Kirjastosta

Seeprakivi / Kiiltomato, Sininen punainen / Kiiltomato, Maa muistaa matkustajan / Suketus 

Emäntänä Tuijata

Toinen RIIKKA, jonka teoksesta olen blogannut

on Riikka Pulkkinen ja hänen teoksensa

Paras mahdollinen maailma

Parikymmentä blogia on mukana tässä naistenviikon tempauksessa.

Itse bloggaan naisten kirjoittamista kirjoista joka päivä - olehan kuulolla!

Toivotan kaikille hienoa kesäistä naisten- ja lukuviikkoa!