Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänikirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äänikirja. Näytä kaikki tekstit

16. elokuuta 2022

Kate Quinn - Metsästäjätär


Kate Quinnin muhkea, lähes 700-sivuinen Metsästäjätär kertoo natsirikollisten jahtaajista 40-50-luvun vaihteessa. Yksi heistä on kovat paikat läpikäynyt sotakirjeenvaihtaja Ian Graham, jolla on painava henkilökohtainen pakkomielle saada kiinni Die Jägerin / Metsästäjätär, joka tappoi mm. teloitustyyliin kuusi pientä pakolaislasta puolalaisessa metsässä. Metsästäjättären syntilistalla on yli 150 murhaa, joten hän täyttää natsirikollisen tunnusmerkit. Ianilla on myös vaimo, vaitelias ja kovapintainen Nina Markova, jonka menneisyydestä mies ei tiedä paljoakaan. Itseasiassa Ian nai naisen ex tempore, jotta tämä pääsisi länteen Puolasta.

Euroopasta siirrytään Yhdysvaltoihin, Bostoniin, jossa kuvareportterin urasta Robert Capan ja muiden innoittamana haaveileva Jordan McBride elää yhdessä leskeksi jääneen isänsä kanssa. Tytär haluaisi yliopistoon opiskelemaan valokuvausta, mutta isä toivoo tyttärestä antiikkiliikkeensä jatkajaa. Vuosia leskenä ollut isä tutustuu pakolaisena Yhdysvaltoihin tulleeseen naiseen, jolla on pieni tytär. Nainen ei halua itsestään otettavan valokuvia, mutta salaa napatussa kuvassa äitipuolella on ilme, joka saa kylmät väreet ryömimään Jordanin selkäytimessä. Äitipuolessa on jotain epäilyttävää.

Suurimmat natsirikolliset oli tuotu Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen vuodesta 1945 alkaen, mutta pienempiä tekijöitä jahdattiin vielä 50-luvulla, jahtaapa Simon Wiesenthal -keskus heitä vielä nykyäänkin. En ole aiemmin lukenut natsirikollisten jahtaajista, joten sikäli juoni oli mielenkiintoinen. Kuitenkin romaani eteni valitettavan tahmeasti aika pitkälle, mutta parani onneksi loppua kohden. Olen sitä mieltä, että tekstiä olisi voinut roimasti lyhentää.

Pidin siitä, että Ianin henkilökohtaisen pakkomielteen syyt metsästäjätärtä kohtaan paljastuivat vähitellen. Takaumissa kurkistetaan Nina Markovan kovaan lapsuuteen Baikalin rannoilla sekä hänen kunniakkaaseen uraansa Neuvostoliiton Yön noidissa / Nachthexen. Yön noidat olivat kokonaan naisista koostuva venäläinen 588. yöpommittajalaivue, jonka lentäjät tekivät jopa yli kymmenen pommituslentoa yössä. Ninalla oli takanaan 600 pommituslentoa, aivan mieletön saavutus sekä myös kirvelevä rakkaus lentäjäkollegaan.

Jordanin isän uusi vaimo osoittautuu tietysti Metsästäjättäreksi ja koko perhe on suuressa vaarassa. Tragedioilta ei vältytä, mutta jäljelle jääneiden henkilöiden elämä jatkuu seesteisemmissä merkeissä. Loppusanoissa Quinn mainitsee muutamia todellisia henkilöitä, joihin henkilöhahmot pohjautuvat. Romaani lisäsi tietämystäni historiallisista faktoista, esim. Yön noidista en ollut kuullutkaan. Loppupuolella Quinn kuljetti juonta ja tekstiä vauhdikkaasti jännitystä lisäten. Jospa vain alun tahmeita ja pohjustavia tekstiosuuksia olisi lyhennetty! 
 
Luin vastikään myös The Alice Coden

Kate Quinn - Metsästäjätär
Alkuteos The Huntress 2019
Suomentanut Päivi Paju
Harper Collins Nordic 2020
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________

23. heinäkuuta 2022

María Oruña - Un lugar a donde ir, Valentina Redondo #2


#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Olga ja Oili. Onnittelut.
Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 
Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Un lugar a donde ir / Paikka jonne mennä on María Oruñan Valentina Redondo -sarjan kakkososa. Tapahtumien keskiössä on edelleen Suances, pieni 9000 asukkaan kalastajakylä lähellä Santanderia. On kulunut jo kuukausia siitä, kun kylässä tapahtui useita, asukkaita ravistelevia murhia. Nyt kaikki näyttää jälleen rauhalliselta ja idylliseltä, ja Oliverin ja Valentinan yhteiselo on asettunut uomiinsa. Mutta sitten keskiaikaiseksi prinsessaksi puetun kauniin nuoren naisen ruumis löytyy kumpuilevalta nurmikolta La Mota de Trespalaciosin keskeltä. Kyseinen kohouma on keskiaikaisen linnoituksen jäänne, joka on jäänyt puristuksiin modernin asuinalueen keskelle.



Tärkeällä sijalla dekkarissa on speleologia, joka tutkii poikkitieteellisesti maapallon sisäosia ja luolia, yhdistäen tutkimuksessa mm. biologiaa, geologiaa, arkeologiaa ja historiaa. Cantabrian arkeologiset rikkaudet saavat myös paljon tilaa ja lukija saa tutustua Altamiraan ja sen luolamaalauksiin sekä myös Puente Viesgon luoliin, joiden merkittävyydestä edes monet paikalliset eivät ole tietoisia. Kaikki tämä oli minulle uutta ja kiinnostavaa, muuten teksti oli melko lennokasta ja korkealentoista sisältäen paljon päähenkilöiden aatteellista pohdintaa. 

Keskiössä on kansainvälinen neljän miehen ja yhden naisen muodostama speleologiasta, luolista ja ilmastonmuutoksesta huumautunut joukko, joka matkaa ympäri maailmaa luolien ja luolamaalausten perässä ja etsii extreme-kokemuksia. Huimapäiset miehet ovat arkeologeja ja geologeja, nainen keskiajan tutkija. Yksi miehistä menehtyi pari vuotta sitten Meksikon luolissa, mikä on järkyttänyt muita. Oliko se puhdas onnettomuus? Nyt ryhmä osallistuu Suancesissa yli tuhannen osanottajan kansainväliseen speleologiakongressiin, jonka aikana keskiaikainen murhattu prinsessa löytyy. Kauniisti kumpareelle asetetulla naisella on kädessään vuosisatoja vanha metalliraha. Pian ilmaantuu lisää uhreja, joilla ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin jokaiselta löytynyt vanha kolikko - sarjamurhaajan allekirjoitus. 

Valentinan ja Oliverin vieraana on Oliverin lapsuudenystävä, muusikko Michael Blake, joka yrittää auttaa ystäväänsä kadonneen veljen löytämisessä. Yllättäen paikalle tupsahtaa myös Oliverin ex-morsian Anna, joka on kaunis kuin valokuvamalli - ja saa Valentinan tuntemaan hirveää mustasukkaisuutta. Annalla on Oliverille ikäviä paljastuksia, jotka saavat miehen raivon valtaan. Guillermon Poste restante -osoite johtaa Nepaliin. Mitä ihmettä veli siellä tekee?

Kuten mainitsin, aihe oli minulle outo ja haasteellinen, teksti korkealentoista. Oruñan juonenkehittely on kyllä aukotonta, mutta en oikein jaksanut keskittyä speleologiaan hurahtaneiden mielen syövereihin enkä ekoterrorismiin. Tapahtumien monimutkainen kulku ja syyllisen motiivit selviävät herättäen kysymyksen, voiko edes lähimpiä ihmisiä oikeasti tuntea. Kaksi vuotta kadoksissa ollut, huonossa kunnossa oleva Guillermo-veli saadaan kotiin ja hänellä on edessä pitkä toipumistie.

Tässä osassa lukija vaihtui, mutta oli edelleen hyvä. Parasta oli se, että opin uutta minulle täysin oudoista asioista ja heräsi kiinnostus matkustaa Cantabriaan. Lukijalle, joka on kiinnostuneempi geologiasta, dekkari antaa varmasti enemmän. Sarjan ensimmäisen osan Puerto escondidon postaus löytyy täältä. Tästä löysin vain ranskannoksen / Amazon.

María Oruña - Un lugar a donde ir
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija David Robles
_____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino
* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

21. heinäkuuta 2022

Karin Fossum - Ken sutta pelkää, Kondrad Sejer #3


#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat! Päivän nimipäiväsankareita ovat 
Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna. Onnittelut.
Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 
Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.
Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Alkukesästä Johnny Kniga on julkaissut äänikirjoina useammankin osan norjalaisen Karin Fossumin Kondrad Sejer -sarjasta, joita en ole aiemmin lukenut. Kolmas osa Ken sutta pelkää ilmestyi norjaksi jo 1997 ja kyseenalaistaa sen, kuka on normaali ja minkä mittapuun mukaan. Syrjäisessä metsässä asuva 76-vuotias Hjaldis Hjord löydetään raa’asti murhattuna mökkinsä kynnykseltä. Aseena on käytetty Hjaldiksen omaa rikkaruohokuokkaa. Ruumiin löytäjä on lähellä sijaitsevan Poikamäen kasvatuslaitoksen Kannick, ylipainoinen, suklaata mussuttava heppu. 

Hjaldiksen mailla on nähty mielisairaalasta karannut Erkki Jorma, kyläläisten vaarallisena pitämä psykopaatti.  Näin ollen asukkaat ja jopa paikallispoliisi leimaavat Erkin syylliseksi, onhan hän pelottavan näköinenkin: iholtaan tumma, mustatukkainen mies, joka pukeutuu aina mustaan. 24-vuotiaan Erkin isä on suomalainen, norjalainen äiti kuoli pojan ollessa pieni. Äidin kuolema on ollut Erkin elämän suuri tragedia ja se on laukaissut pojassa skitsofrenian väkivaltakuvitelmineen ja päänsisäisine äänineen. 

Kun lähikaupungin pankki ryöstetään, Erkkiä epäillään taas, sillä hänet on nähty samana aamuna pankin lähellä. Erkki ei kuitenkaan ole ryöstäjä, vaan joutuu onnettomuudekseen tämän panttivangiksi. Näin alkaa pankkiryöstäjä Morganin ja Erkin omituinen farssimainen pakomatka. Erkki kertoo pankkiryöstäjälle elämästään ja siitä kohtalokkaasta leikistä, jonka seurauksena äiti kuoli. Erkki oli vain kahdeksanvuotias ja on syyllistänyt itseään siitä saakka. Sitten poika aiheutti tahattomasti myös toisen traagisen onnettomuuden, josta pieni Erkki sai syyt niskoilleen ja hänet vietiin psykiatriseen hoitolaitokseen. 

Tapaukset näyttävät selviltä ainakin paikallisen poliisin mielestä, mutta Konrad Sejer ei kuitenkaan ole aivan vakuuttunut. Karin Fossum luo jännittävän, loppua kohti tihenevän verkon, johon lukija tarttuu haluamatta kirjan loppuvan. Ken sutta pelkää oli minusta koskettava ja liikuttava, Fossum on hieno ihmiskuvaaja. Kondrad Sejerin henkilöstä en osaa lausua mitään tarkempaa yhden osan perusteella. Erinomainen dekkari kaikitenkin ja kiinnostaa tutustua Fossumin tuotantoon lisääkin. 

Fossum ei tyydy punomaan pelkkää murhatarinaa eikä kuvaamaan pelkkää rikoksen selvittelyä, vaan hän kirjoittaa kunnianhimoisesti paitsi hienoa rikosromaania myös ylipäänsä kirjallisesti hyvää tekstiä. - Ruumiin Kulttuuri

Karin Fossum - Ken sutta pelkää
Alkuteos Den som frykter ulven 1997
Suomentanut Tarja Teva
Johnny Kniga 2022
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
____________________

Karin Fossum (s. 1954) on palkittu ja ylistetty norjalainen rikoskirjailija, jonka teoksia on käännetty kymmenille kielille. Hänen Konrad Sejer -dekkarinsa ovat psykologista jännityskirjallisuutta parhaimmillaan.

Konrad Sejer -sarja, 11 dekkaria:
Evan katse (1995)
Älä katso taaksesi! (1996)
Ken sutta pelkää (1997)
Piru valoa kantaa (1998)
Rakas Poona (2000)
Mustat sekunnit (2002)
Harriet Krohnin murha (2005)
Toisenlainen rakkaus (2007)
Paha tahto (2008)
Varoitus (2009)
Carmen Zita ja kuolema (2014)