Lydia Sandgren - Läpileikkaus

Göteborgissa asuva psykologi Lydia Sandgren (s. 1987) voitti muhkealla, 700-sivuisella esikoisromaanillaan Samlade verk / Läpileikkaus Ruotsin himotuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin vuonna 2020. Raati kehui Sandgrenin luomaa kirjallista universumia, syviä henkilöhahmoja ja Göteborgia kolmiodraaman miljöönä, jossa kadonnut Cecilia on musta aukko, jonka ympäri romaanin hahmot vaeltavat. 

Lukija saa seurata kahden nuoren miehen symbioottista ystävyyttä teini-iästä keski-ikäiseksi. Gustav Beckeristä tulee maankuulu taidemaalari, mutta onneton ja alkoholisoitunut, yksinäinen mies. Kirjailijanurasta haaveileva Martin Berg päätyy johtamaan pientä ja mitätöntä kustantamoa. Hän menee naimisiin kauniin yläluokkaisen Cecilian kanssa ja näin nuorten miesten symbioosiin liittyy kolmas pyörä, nainen. Gustav ikuistaa ystävänsä vaimon muotokuviinsa satoja kertoja.

Martin ja väitöskirjaansa valmisteleva Cecilia saavat kaksi lasta, mutta sitten Cecilia katoaa mitään syytä ilmoittamatta eikä masentunut Martin tee yritystäkään vaimonsa olinpaikan selvittämiseksi. Vuodet kuluvat, Gustav menestyy taiteessaan, Martin tyytyy pieneen mitättömään elämäänsä ja seuraaman ystävänsä nousukiitoa. Lapset kasvavat. Tytär Rakel opiskelee Berliinissä psykologiaa ja saksaa ja kääntää isänsä kustantamolle romaaneja. Näin hänen käsiinsä osuu saksalaisen kirjailijan romaani, joka tuntuu kerotovan hänen äidistään Ceciliasta.

Nyt miehet ovat jo viisikymppisiä ja Göteborgissa valmistellaan suurta retrospektiiviä taiteilija Gustav Beckerin töistä. Koko kaupunki on tapetoitu näyttelyjulisteilla, ja mihin tahansa Rakel, Beckerin kummitytär, kääntyykin, hän kohtaa viisitoista vuotta sitten salaperäisesti kadonneen äitinsä kasvot. Samaan aikaan Rakelin isä, epäonnistunut kirjailija ja kustantaja Martin Berg, käy läpi oman elämänsä retrospektiiviä. Martin makaa olohuoneensa lattialla, suuret kootut teoksensa irtolehtinä ympärillään. Suuret unelmat kirjailijuudesta, menestyksestä ja elämästä yleensä ovat romuttuneet. Hän on epäonnistunut nyhjäke, toisin kuin säkenöivä Gustav.

Läpileikkaus on häikäisevä romaani, joka piirtää henkilöidensä elämänkulun taitavasti vuosikymmenestä toiseen: elämää suurempaa ystävyyttä, rakkautta, unelmia, kateutta, onnea ja epäonnea. Kuuntelin kirjan äänikirjana ja se viekoitteli minut arjestani pois, omaan kiehtovaan universumiinsa, jossa mysteereiksikin jäävät tapahtumat pitivät jännitettä yllä. Itse asiassa tämä romaani pitäisi lukea uudestaan fyysisenä kirjana, jotta voisi täysin nauttia Sandgrenin kertojanlahjoista.

Juttu Aftonbladetissa

Lydia Sandgren - Läpileikkaus
Alkuteos Samlade verk
Suomentanut Sanna Manninen

Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Martti Ranin
____________________

Kriitikoiden ja lukijoiden ylistämä Läpileikkaus on Lydia Sandgrenin esikoisteos, jota on myyty Ruotsissa jo yli 130 000 kappaletta ja sen oikeudet on myyty 16 maahan. Teos voitti Ruotsin August-palkinnon 2020.

Tommi Kinnunen - Pimeät kuut

Kuin kuumaa vettä valuisi selkää pitkin. Miten pääsin tänne veneen perätuhdolle asti? Konttaamalla kai, mutta en sitä muista. Istun ja pidän kaksin käsin kiinni istuinlaudasta, etten kaatuisi. Polvea vihloo. On vaikea hengittää. Aurinko sattuu silmiin, mutta jos suljen ne, näen Sallin ojentuneen kouran vaatimassa talon lämmitykseen rahaa, jota minulla ei ole. Yritän katsoa varjopaikkoihin: vettä, vastarantaa ja rinteen takana nousevia uusien talojen kattoja. Ajatukset harhailevat. Sinä nouset mieleeni Niilo, vaikka en tahtoisi.

Uudessa romaanissaan Pimeät kuut Tommi Kinnunen eläytyy ansiokkaasti opettajatar Elna Suorajärven nahkoihin. Sodan jälkeen opettajista on kova pula, koska paljon miesopettajia kaatui sodassa tai menetti järkensä. Kuusikymppinen Elna saa lukuvuodeksi 1947-48 paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Tietä ei perille ole, vaan koululle on matkattava venekyydllä.

Romaani alkaa hurjalla kohtauksella, jossa siskopuoli Salli heittää Elnan ulos yhteisestä talosta kirkonkylällä. Elna on fyysisesti hyvin huonossa kunnossa, sillä hän sairastaa oirekuvaltaan aaltoilevaa sairautta, joka vie lihasvoimat. Perillä ns. koulu on saksalaisilta jäänyt homehtunut parakki keskellä metsää: yksi luokkahuone plus pienempi hatara huone opettajalle. 

Kun koulun pitäisi alkaa, mitkään koulutarvikkeet eivät ole saapuneet, eivät kirjat, kynät eikä vihkot. Koululautakunnan herrat ovat uutta opettajatarta kohtaan nyreitä, sillä he haluaisivat vaikeana pidetystä naisesta eroon. Sisukas Elna tarttuu kuitenkin toimeen ja tekee kolmenkymmenen vuoden kokemuksellaan tuntisuunnitelmia olemattomin varustein. Hänen kuntonsa on niin huono, että hänen on vietävä hetekansa luokkahuoneeseen ja opetettava makuultaan. Koululautakunnan paikalle pyytämä koulutarkastaja ei kuitenkaan löydä Elnan toiminnasta moitittavaa, koululautakunta sen sijaan saa paljonkin nuhteita.

Kinnunen piirtää todentuntuisen ajankuvan sodanjälkeisestä köyhästä Suomesta, naisopettajien olemattomasta arvostuksesta ja maan olemattomasta sosiaaliturvasta. Elnan elämäntarina keriytyy vähitellen auki tarinan edetessä. Kirjailija luo Elnasta opettajan kutsumukseensa vihkiytyneen ja peräänantamattoman naisen, joka puree hammasta ja menee eteensä paiskattujen harmaiden kivien läpi. Etukäteen Elna kavahti Niemen koulun syrjäisyyttä ja tulevan talven yksinäisyyttä, mutta lukuvuoden edetessä hän tottuu ja rauhoittuu. Pitkinä talvi-iltoina nainen miettii mennyttä elämäänsä: arvostettuja opettajanvirkojaan isoissa kouluissa lännempänä, äitiä, kiivasta Sallia, Niiloa. Oman osansa elämän ja sodan tragedioista hänkin on saanut. 

Nykylukija voi samastua eläkeikää lähestyvän Elnan epätoivoiseen tilanteeseen: vaikea sairaus, ei kotia, ei säästöjä. Hän yrittää päästä eläkkeelle nojaten kolmenkymmenen vuoden työuraansa, mutta turhaan. Hän yrittää järjestää itselleen uuden viran tulevaksi lukuvuodeksi, mutta turhaan. Tulevaisuus tuntuu umpikujalta. Kevään tullen aaltoileva sairaus on kuitenkin paremmassa vaiheessa ja Elna saa järjestettyä oppilailleen hienon kevätjuhlan. Hän on tyytyväinen työhönsä ja löytänyt sisimmästään uutta puhtia ja sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja. 

Romaanin tapahtumat rajataan Niemen koululle ja kerronta keskittyy Elnan elämän ja ajatusten sekä päivittäisen koulutoiminnan kuvaukseen. Jostain luin, että Elnan hahmo perustuu löyhästi kirjailijan omaan isotätiin. Kinnunen on kirjoittanut syväluotaavan naiskuvan ja vakuuttavan aikalaiskuvauksen sodanjälkeisen opettajantyön haasteista ja naisopettajien asemasta. 

Ei kertonut katuvansa blogissa.

Tommi Kinnunen - Pimeät kuut

Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
____________________

Hanna Meretoja - Elotulet

Tänä viikonloppuna tulten nauha valaisee saaristoa ja rannikkoa, joten Hanna Meretojan esikoisromaani Elotulet istuu teemaltaan ajankohtaan hyvin. Romaanin tarinassa kyseessä ei ole vain haikea hyvästijättö kesälle eikä pitkäaikaisten ystävien tapaaminen pandemian eristyneisyyden jälkeen. Illan emäntä, kirjallisuudentutkija Elea haluaa kertoa ystävilleen järkyttävät uutisensa: hän on sairastunut aggressiiviseen hormonaaliseen rintasyöpään. Hän, terveellisiä elintapoja noudattava perusterve nainen.

Paraisten sukumökillä on tietysti koko Elean perhe: filosofiaa suomeksi kääntävä elämäntaiteilija Otto ja heidän varhaisteini-ikäiset lapsensa Iiris ja Elliot. Vieraiksi saapuvat elämänkumppaninsa Veeran pandemialle menettänyt marokkolaissyntyinen Salma ja tytär Aida sekä lastenlääkäri Matias taiteilijavaimonsa Auran kanssa. Yhdenpäivänromaani seuraa illan ja yön tapahtumia ja sitä, miten kukin ottaa vastaan Elean uutisen. Meretoja antaa eniten tilaa Elean omalle shokille, pohdinnoille ja hädälle, mutta uutinen saa jokaisen muunkin aikuisen kelaamaan omaa elämäänsä ja suhdettaan Eleaan.

Nämä viisi ovat menestyneitä nelikymppisiä ja ystävyksiä jo opiskeluajoilta, jolloin heillä oli oma lukupiiri. Nytkin jokaisen on määrä kertoa joku kirjallisuuden meritarina. Elean kerrottua uutisensa sama hätä ja epäusko nielevät ystävätkin ja karkottavat kaikki lohdun sanat. Matias valahtaa valkoiseksi, sillä hän on rakastanut Eleaa salaa jo parikymmentä vuotta; vaimo Aura hätääntyy, mutta myöntää kokevansa myös jonkinlaista vahingoniloa kohtalon tasatessa osia. Eleahan on saanut elämässään kaiken: hän on menestynyt tutkijan työssään ja hänellä on kaksi fiksua ja kaunista lasta. Illan edetessä Aura avautuu lapsettomuutensa syistä, joista puolisokaan ei tiennyt mitään. Illan edetessä Elea suuttuu verisesti tapojensa vastaisesti, Otto käyttäytyy typerästi ja vaarallisesti ja herkkä Elliot epäilee päänsärkynsä vuoksi aivokasvainta. Illan edetessä sekä Otto että Matias muistelevat sielunhaavoja aiheuttanutta lapsuuttaan.

Meretoja sanoittaa tavattoman hyvin ja todentuntuisesti syöpään sairastuneen Elean tunnot. Eikä kai muutoin voisi ollakaan, onhan hän itse ollut samassa tilanteessa. Pidin myös ystäväjoukon inhimillisyydestä, sillä heidän virheettömän kiiltokuvapintansa alla piileksi ei niin yleviä tunteita. Romaanissa yhdistyy hienolla tavalla kolme ajankohtaista, lamaannuttavaa hätää aiheuttavaa asiaa. Syöpään sairastuminen on shokki niin potilaalle kuin läheisille. Hoitojen onnistumisesta huolimatta syöpä ei ikinä lopu, etenkään hormonaalinen rintasyöpä. Ilmastonmuutos tekee pahojaan eikä senkään eteneminen näytä hidastuvan. Pandemiakin on tullut jäädäkseen. Veera kuoli koronavirukseen ollessaan New Yorkissa ja Meretoja sanoittaa muistiimme takaisin kaupungin tuolloisen kaamean todellisuuden.

Romaani olisi voinut olla hiukan lyhyempi ja kirjallisuusviitteitä olisi voinut olla vähemmän, mutta Elotulet oli kuulaasti ja sujuvasti kirjoitettu raskaasta aiheestaan huolimatta. Tuona muinaistulien yönä ystävykset seilasivat tunnelmasta toiseen, mutta Elean kriisi sitoi heidät entistä tiukemmin yhteen. Naistensaunan kuvaus henki lujaa solidaarisuutta ja välittämistä. Elea toteaakin, ettei hän ole koskaan tuntenut itseään niin rakastetuksi kuin tuona iltana. Uskon, että romaani toimii hyvänä vertaistukena niin vakavasti sairastuneelle kuin hänen läheisilleen.

Hanna Meretoja - Elotulet

Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Krista Kosonen
____________________

Kirjakaapin kummitus, Kirjaluotsi, 

Hanna Meretoja (s. 1977) on yleisen kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa. Hän on tutkinut mm. kulttuurisia kertomuksia, kirjallisuuden filosofisia kytköksiä, vesikirjallisuutta sekä trauman ja sairauden tarinallistamista. Elotulet on Meretojan kaunokirjallinen esikoisteos. Kirjan yhtenä lähtökohtana on Meretojan oma syöpään sairastumisen kokemus, jota hän tutkii fiktion keinoin.

Vera Vala - Italialainen peli, Salla Kotka #1

Vera Valan uutuusdekkarissa Italialainen peli sarjamurhaajat siirtelevät ihmisiä kuin shakkimestari nappuloita shakkilaudalla. Uuden dekkarisarjan tähti on vaalea ja kaunis Salla Kotka, jonka menneisyydessä on paljon outoja asioita. Hän on kasvanut äitinsä kanssa Como-järven rannalla Leccossa ja äidin ja tyttären menneisyydestä löytyy salaperäinen venäläinen palkkasotilas Ivan. Äiti on tehnyt itsemurhan, niin ainakin Sallalle on kerrottu, mutta äidin opettamat shakkisiirrot ja luvut rauhoittavat Sallaa hädän hetkellä.

Nyt Salla on Milanossa ja tähtää profiloijaksi, ja käy samanaikaisesti psykiatrin juttusilla selvittelemässä menneisyytensä pimeitä aukkoja. Salla pääsee töihin kuuluisan rikosasianajajan Segren leipiin ja mukaan  sarjamurhaajatapauksen selvittelyyn. Prostituoituja eliminoinut Kihlaaja on onneksi jo saatu telkien taakse, mutta nyt Harlekiiniksi nimetty sarjamurhaaja tappaa taas prostituoituja. Ihmisten autoja rikotaan kaduilla ja heille lähetetään uhkausviestejä. Pelon ilmapiiri tihenee.

Salla on henkisestä painolastistaan huolimatta terävä ja ripeäotteinen. Hänen on luovittava yläluokkaisen pomonsa liepeillä ja skismaa aiheuttaa firman kovaotteinen entinen poliisi, joka kuulemma erotettiin virastaan. Salla tekee työtä myös naistentalolla, joka auttaa ahdingossa olevia naisia ja prostituoituja.

Juonesta kehittyy liiankin monimutkainen ja monisyinen. Sarjan avausosan ollessa kyseessä taustoitus on tietysti ymmärrettävää, mutta minulle sivupolkuja oli liikaa juonen vetävyyden kustannuksella. Italialaisten ihmisten arki tulee eläväksi ja oman roolinsa saavat myös korruptoituneet virkamiehet. Tarina selkiytyi ja parani loppua kohden ja lopusta löytyi selvä suuntaviitta sarjan seuraavaan osaan. Luulen, että Salla suuntaa seuraavaksi lapsuusmaisemiinsa Leccoon ja yrittää selvittää, mitä hänen äidilleen oikeasti tapahtui. Kaunis ja vaalea kun on, italialaiset miehet kiinnnittävät huomiota Sallaan. Hivenen romanttista peliä onkin ilmassa. Italialainen peli oli ensi kosketukseni Vera Valan dekkareihin ja harmikseni tämä eteni raskassoutuisesti liian monien nyanssien vuoksi. Mutta uskon, että sarja paranee edetessään, kun lukuisat kysymykset saavat vastauksen.

Vera Vala - Italialainen peli
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
____________________

Vera Vala on asunut Italiassa 25 vuotta. Hän rakastaa vaikeita arvoituksia, tiedon hankkimista, shakkia ja laitesukellusta. Vera opiskelee psykologiaa yliopistossa Milanossa, jossa hän asuu perheensä kanssa.

Satu Rämö - Hildur

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Olen pitänyt kovasti Satu Rämön Islannista kertovista tietokirjoista. Nyt Rämö on tehnyt uuden aluevaltauksen ja julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Hildur aloittaa vetävästi uuden dekkarisarjan miljöönään mikäs muu kuin karu ja mystinen, tuulten, lumen ja pakkasten piinaama Islanti. Uuden sarjan tähti on lapsuudessaan traumatisoitunut, kadonneiden lasten yksikön päällikkö Hildur Rúnarsdóttir, joka taistelee omaa ahdistustaan vastaan surffaamalla Atlantin kylmissä vesissä. Hildur asuu ja toimii Islannin pohjoisosassa sijaitsevilla Länsivuonoilla, jonne muuten Rämökin on perheineen muuttanut. 

Muutaman tuhannen asukkaan Ísafjörður on Länsivuonojen alueen pääkaupunki, mutta poliisiasema on pieni, sillä syrjäisille seuduille on vaikea saada väkeä. Onneksi Hildur ja pomo Beate saavat avukseen suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakob Johanssonin, jonka elämää hankaloittaa norjalaisen ex-vaimon kanssa käytävä huoltajuuskiista. Jakobilla on islantilaiseen elämänmenoon sopiva harrastus: hän kutoo villapaitoja ja innostuu Länsivuonoilla islantilaisneuleista ja alkaa suunnitella jopa omia neulemalleja.

Hilduria on kymmenvuotiaasta asti piinannut se, että hänen pikkusiskonsa Rósa ja Björk katosivat jäljettömiin koulumatkallaan lumimyrskyssä. Siskoja ei koskaan löydetty ja tapaus jäi selvittämättä. Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin lumi tekee taas kerran tuhojaan Ísafjörðurin kylässä: runsas lumentulo saa aikaan valtavan lumivyöryn, joka hautaa alleen useita, talvella asumattomiksi määrättyjä taloja. Paikalliset tietävät, että pikkurikollinen Jón asuu mökissään kielloista huolimatta ja niinhän siinä käy, että sieltä ruhjoutunut mies löytyy - ei vyöryn tappamana, vaan raa’asti murhattuna. Jón on siis poliisin vanha tuttu, pedofiili joka houkuttelee mökkiinsä teini-ikäisiä poikia. Islannissa murhia sattuu äärimmäisen vähän, mutta pian reykjavikilaisessa parkkihallissa murhataan tunnettu lakimies. Muitakin uhreja tulee.

Dekkarissa on runsaasti Islanti-kuvausta ja pidin siitä kovasti. Rämön tietokirjat lukeneena tuntui kuin olisin astunut tuttuihin ja kotoisiin maisemiin, vaikka en ole koskaan Islannissa käynyt. Hildur on tyyppinä reipasotteinen ja rempseä henkilökohtaisesta traumastaan huolimatta. Rauhallinen Jakob istuu hyvin kuvioon ja islantilaiseen elämänmenoon. Jakobilla oli flirttiä kauniin lentoemännän kanssa, mutta ehkä seuraavissa jaksoissa Hildur ja Jakob alkavat katsella toisiaan tarkemmin, koska Hildurin yksityiselämä koki muutoksen. Hildur on oikein lupaava ja kiinnostava dekkarisarjan aloitus, odotan innolla seuraavaa osaa, joka on kuulemma jo työn alla. On hienoa kun dekkari vie erilaiseen kulttuuriin, suuret kiitokset siitä!

Satu Rämö - Hildur
Kansi Ville Laihonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________

Bloggaukseni Satu Rämön kirjoista:

Talo maailman reunalla

Islantilainen kodinonni

Islantilainen voittaa aina

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Eeva Kilpi - Elämää kaikki päivät

Eeva Kilven aforismi- ja runokokelma Elämää kaikki päivät sisältää Kilven päiväkirjanomaisia lyhyitä mietteitä 1980-luvulta 2000-luvulle. Mietteissä on mainittu päivämäärä ja joidenkin päivien kohdalla on useampikin merkintä, eri vuodelta vain. Tässä kokoelmassa toistuvat Kilvelle tärkeät teemat: rakkaus ja erotiikka; yksinäisyys ja vanhuus; luonnon- ja eläintensuojelu;  sukupolvien väliset suhteet; sota, kaipaus ja ikävä kotiin Karjalaan. Otan tässä esiin muutamia minua puhutelleita lyhyitä ajatuksia, jotka sopivat paremmin siteerattaviksi kuin pitemmät.

Minua koskettaa Kilven herkkyys ja avoimuus sekä hänen kokemansa suuri yksinäisyys, jota on vaikea ymmärtää. Yksinäisyyden kokemus on Kilven mukaan seurausta lapsena koetuista sota-ajan epävarmuuden ja pelon ajoista ja evakkoudesta. Kilpi sanookin, etteivät sodan jälkeen syntyneet voi evakon yksinäisyyttä ymmärtää. Toisaalta yksinäisyyden kokemus on ajanut hänet kirjailijaksi. Minua koskettaa myös se, että Kilpi edelleen pohtii kuolleita läheisiään ja näkee heistä unia. Vaikea suhde äitiin on haavoittanut, se tulee esiin tämänkin kokoelman mietteissä. Monet mietteet on selvästi kirjoitettu rakkaalla Piskolan mökillä, vaikka sitä ei mainitakaan.

Evakkouteen joutuminen merkitsee pohjatonta, elinikäistä yksinäisyyttä. 

-2002

...

”Et ole yksin, et ole yksin”, laulavat linnut yön hiljaisuudessa, 

ja ainoastaan niiltä minä haluan ottaa tämän vakuutuksen vastaan. 

-1985

...

Vanhuuden sisin olemus on paniikki.

(Niin on syntymänkin. Elämä on paniikkihäiriö olevaisuudessa.) 

-1994

...

Metsä ja aika ovat arvokkainta mitä me voimme toisillemme antaa. 

-2004

...

Minä en pidä huvittelusta. Pidän loikomisesta, lukemisesta, 

naimisesta, nukkumisesta, metsäkävelystä ja sienestyksestä. 

-2003

...

Pääsiäisrukous:

Oi hyvä Jumala,

anna joku tolkku

tähän olemassaoloon! 

-2002

...

Me elämme keskellä mysteeriä eikä se selity meille. 

Ja miten ikävää mahtaisikaan olla, 

jos jonakin päivänä ymmärtäisimme tämän kaiken. 

-2003

...

Minä olen täällä ajan ulkopuolella. Kuin tuonpuoleisessa. 

Minä olen liuennut aikaan, jota ei olekaan. On vain kasvua, vehreyttä, 

ja nyt sumua joka nousee sateisen päivän jälkeen irti märästä niitystä. 

On alkanut äänetön heinäkuu. 

-2007

...

Itkin uutisia kuunnellessani. Ne tulvivat sotaa. Mihin me olemme joutuneet? 

Outoon, tuntemattomaan tilanteeseen. Vain kauhu jota se herättää on tuttua, 

lapsuudesta tuttua sodanpelkoa, mieltä jäytänyttä ja nyt jäytävää. 

Miten pääsemme tästä ulos? 

-2001

...

Kirjana Elämää kaikki päivät on kaunis ja edustava, ja pidin myös sisäsivujen ilmavasta taitosta ja mustavalkoisesta kuvituksesta. Tämä on varmasti mieluinen lahja Eeva Kilven ihailijoille. Rakastettu Eeva Kilpi on tänään 94-vuotias ja minusta Elämää kaikki päivät on kaunis kunnianosoitus hänen kirjailijantyölleen. Eeva Kilpeä on aina ihana lukea. Kiitos.

Bloggaukseni Eeva Kilven teoksista:

Valkoinen muistikirja (2021), päiväkirjamerkintöjä vuodelta 1999

Punainen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät kesältä 2014

Sininen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät pääosin vuosilta 2002-2003

Perhonen ylittää tien

Kootut novellit

Eeva Kilpi, Ellen Thesleff - Laulu rakkaudesta

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva!

Eeva Kilpi - Elämää kaikki päivät

Kansi ja graafinen suunnittelu Mika Tuominen
Wsoy 2022
____________________

Eeva Kilpi tarkastelee sukupolvien välisiä suhteita, ikääntymistä ja aikaa, kaipuuta ja yksinäisyyttä, luovuutta ja muistamista – tärkeimpiä teemojaan rauhanaatetta ja luonnonsuojelua koskaan unohtamatta: ”Joka päivä yksi teko luonnon puolesta.”

Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa

Tennisvanhemmat ovat oma lajinsa.

Sidneyssä asuva Liane Moriarty on kansainvälinen bestselleristi ja Omena ei kauas putoa on hänen kahdeksas suomennettu teoksensa. Itse olen lukenut Moriartyltä aiemmin vain Tavalliset pikku pihajuhlat enkä siitä kovin innostunut. Maailmantilanteen takia kaipaan tänä keväänä kuitenkin enemmän viihdettä, joten päätin ottaa tämän tiiliskiven kuunteluun - yli viisisataa sivua ja 17 tuntia kuunneltavaa!

Minua kiinnostaa ATP-tennis ja seuraan kisoja ja rankingejä, joten se että kirja pyörii tenniksen ympärillä oli tervetullut juttu. Keskiössä on Delaneyn tennisperhe, jonka elämää tennis on värittänyt aina. Seitsemänkymppinen Joy Becker (ei sukua Borikselle!) oli ennen avioitumistaan lupaava tennistähti, joka siirtyi valmentamiseen avioiduttuaan Stan Delaneyn kanssa. He perustivat oman tennisakatemian, jossa kaikki neljä omaa lastakin harjoittelivat ja tähtäsivät huipulle. Akatemian kovin pelaaja oli Harry Hadard, joka Delaneyltä lähdettyään voitti mm. Wimbledonin ja US Openin kaksinpelimestaruudet. 

Nyt seitsemänkymppiset Joy ja Stan ovat myyneet yrityksensä ja yrittävät totutella eläkeläisen elämään, joka kiihkeitten yritys- ja valmennusvuosien jälkeen on äärettömän tylsää. Eräänä iltana heidän ovelleen ilmestyy hento ja laiha Savannah, joka sanoo paenneensa väkivaltaista poikaystäväänsä. Delaneyt ottavat parikymppisen tytön suojelukseensa ja luokseen asumaan ja etenkin Joysta on ihanaa kun Savannah vapauttaa hänet ruuanlaitosta. Neljän nuoren tennispelaajan perheessä se olikin ollut vuosikaudet uuvuttavaa.

Aikuiset, jo tahoillaan asuvat, lapset Amy, Troy, Logan ja Brooke suhtautuvat epäilevästi tyttöön ja ryhtyvät urkkimaan tästä tietoja. He tuntevat mustasukkaisuutta, sillä äiti tuntuu kehuvan Savannahia enemmän kuin heitä, ostaa tälle koruja ja vaatteitakin. Seuraa iso kriisi, jonka seurauksena Savannah muuttaa pois, mutta sitten yhtenä kauniina päivänä äiti Joy katoaa jäljettömiin. Joyn puhelinkin löytyy sängyn alta eikä äidin sekopäinen tekstiviesti selvennä yhtikäs mitään. Lopulta tehdään katoamisilmoitus ja poliisi alkaa tutkia asiaa.

Romaani on siis muhkea ja sivuilla ehtii tapahtua vaikka mitä eikä perhe siloisen kuorensa alla ole aivan ongelmaton. Sisaruksilla on kaikenlaista sanottavaa toisistaan ja Joyn ja Stanin välilläkin on ristiriitoja. Naapurin valvontakamera näyttää Stanin kantavan talosta isoa pakettia, Joyn ruumista mitä ilmeisimmin, ja hänestä tulee vaimonsa murhassa pääepäilty. 

Moriarty kuvaa perheenjäsenten välisiä suhteita todella herkullisesti ja huumorilla. Erityisesti mieleeni jäi isänpäiväjuhlat Delaneyn kodissa, jolloin raa’at totuudet lentelivät. Sisarusten välillä kyti pinnan alla kaikkea sekä menneestä että nykyisyydestä juontuvaa. Kukaan heistä ei onnistunut parisuhteissaan ja Joy haikaili turhaan lapsenlapsia. Omena ei kauas putoa oli viihdyttävä tennismaailmaan sijoittuva romaani. Sen iso miinuspuoli minulle oli sen pituus, sillä keskittymiseni herpautui tuon tuostakin lukemattomien sivujuonien parissa ja sinnikkyyttä todella tarvittiin.

Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa
Alkuteos Apples Never Fall
Suomentanut Helene Bützow
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_____________________

Liane Moriarty (s. 1966) on Australian menestyneimpiä kirjailijoita, jonka huippusuosittuja teoksia on myyty maailmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa kappaletta. Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri, joka osaa käsitellä vakavia aiheita kepeällä otteella: kirjoja lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet. Hyvä aviomies nousi Moriartyn läpimurtoteokseksi ja Big Little Lies -tv-sarja sinkautti hänet kansainvälisesti tunnetuksi kirjailijaksi. Omena ei kauas putoa on Moriartyn kahdeksas suomennettu romaani. Liane Moriarty asuu Sydneyssä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajoilta x 4

Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita eri maiden kirjailijoille. Tänä vuonna olen kuunnellut jo aiemmin kaksi sotavuosiin liittyvää kirjaa. Englantilaisen Lorna Cookin The Dressmaker’s Secret vei miehitettyyn Pariisiin ja Coco Chanelin natsisympatioihin ja Paloma Sánchez Garnican Premio Planetan kakkonen Los Últimos días en Berlín nimensä mukaisesti natsismin sydämeen Berliiniin espanjalaisesta näkövinkkelistä. 

Pelkkiä Auschwitz-tarinoita en halua lukea, mutta ihailen kirjailijoiden kykyä löytää yhä uusia näkökulmia. Niputin tähän postaukseen lyhyin esittelyin neljä kuuntelemaani äänikirjaa, jotka vievät Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan. Kaikissa näissä on kiinnostavat näkökulmansa ja draamansa sekä koskettavia ihmiskohtaloita ja ne sopivat erinomaisesti äänikirjoina kuunneltaviksi. En toki näitä peräkkäin kuunnellut, mutta onhan tässä aikamoinen annos toista maailmansotaa :)

Joel Elstelä - Sirkusleijonan mieli ****

Kansi Martti Ruokonen

Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Joel Elstelän Sirkusleijonan mieli oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Se kertoo sirkustirehtööri Egon Heuchlerin epätoivoisesta kujanjuoksusta natseja vastaan. Tapahtuu näet niin, että Egon kutsutaan Prinz Albertstrasselle SS:n päämajaan, jossa ylipainoinen ja hikoileva majuri Steinwampe ilmoittaa, että puolue ottaa Zircco Fantasticon haltuunsa ja aikoo käyttää sitä omiin PR-tarkoituksiinsa. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja sitäpaitsi kaikki kustannukset luvattiin kattaa, mikä oli suuri helpotus konkurssin partaalla olevalle Egonille.

Elstelän henkilögalleria on elävä, aihe persoonallinen, ajankuva hieno ja natsien järjestelmällisyys tulee iholle. Sirkuksen kiertue ja tuho huipentuu Hitlerin lapsuuskaupungissa Passaussa. Pidin romaanista aika lailla, mutta voi jospa Egonin pohdiskeluja olisi hiukan lyhennetty! Joissain kohdin pitkästyin ja kyllästyin ja yhdyn Finlandia-raadin sanoihin: "Mitään ripeää draamaa Sirkusleijonan mieli ei tarjoa. Pitkiä matkoja suorastaan rämmitään eteenpäin. Jokainen valon ja mielen­liikkeen värähdys ja epäilyksen varjon hiivintä tulee kirjatuiksi."

_____________________________________________________________

Marianne Fredriksson - Simon *****
Alkuteos Simon och ekarna 1985, ensisuomennos 1999
Suomentanut Laura Jänisniemi
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Kati Tamminen

Ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin (1927-2007) Simon ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1999 ja tämän vuoden tammikuussa se ilmestyi äänikirjana, ja mikä helmi tämä kirja olikaan! Fredriksson kirjoitti elämänsä aikana viitisentoista romaania, joista moni nousi kansainväliseksi bestselleriksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 150 maassa, 36 kielellä ja hänen kirjojaan on myyty miljoonia.

Simon kertoo ruotsalaisen työväenluokkaisen Larssonin perheen ja rikkaan juutalaisen Lentovin perheen syvästä ja vuosikymmenet kestävästä ystävyydestä sekä perheiden poikien Simonin ja Isakin kasvutarinan. Simon Larsson on puoliksi juutalainen adoptiolapsi Göteborgissa ja Isak Lentov samanikäinen, lapsena natsien Berliinissä törkeästi seksuaalisesti pahoinpitelemä juutalaispoika. Lentovin perhe pääsi pakenemaan natsi-Saksasta Ruotsiin ennen toista maailmansotaa ja kun Isakin psyykkisesti sairas äiti joutuu mielisairaalaan, Larssonit ottavat Isakin kotiinsa asumaan. Larssonin ja Lentovin perheet sulautuvat yhdeksi toisiaan auttavaksi yksiköksi, vaikka tulevat eri yhteiskuntaluokista. Sitäpaitsi tuntuu, että pojat ovat vaihdokkaita: kirjoja rakastavan Simonin pitäisi olla kirjakauppias Ruben Lentovin poika ja Isakin taas veneenrakentaja Erik Larssonin poika, koska on kätevä käsistään ja työkalut pysyvät hyppysissä. Aivan hurmaava romaani.

 

Kirjan esittelyteksti: 

Yhdessä pojat matkaavat aikuisuuteen, löytävät miehisyytensä ja kokevat omat kiirastulensa. Taustalla kaikuu sotasaappaiden jyske, ja poikien menneisyys tuntuu olevan jatkuvasti läsnä. Mutta kun musiikki tulvehtii Simonin maailmaan, hänelle avautuu uusi tie tulevaisuuteen. Simonin tarinaan kietoutuvat kahden suvun elämänkohtalot, Euroopan historia ja kasvamisen vaikeudet. 

_____________________________________________________________

Ella Gyland - The Helsingør Sewing Club ***

One More Chapter 2022
Äänikirjan lukija Kirstin Atherton

Tanskalaisen Ella Gylandin The Helsingør Sewing Club kertoo miehitetyn Tanskan vastarintaliikkeestä ja perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa: vuonna 1943 Kööpenhaminasta tätinsä luo turvaan Helsingøriin lähetetty Inger liittyy vastarintaliikkeeseen, joka pelastaa juutalaisia turvaan Ruotsin puolelle. Nykyajassa Kööpenhaminassa asuva Ingerin lapsenlapsi Cecilie löytää isoäitinsä jäämistöstä tämän sodanaikaisen päiväkirjan. 

Tanskan natsimiehitys kesti viisi vuotta, 1940-1945. Wikipedia sanoo: "Lokakuussa 1943 Saksan poliisivoimat alkoivat pidättää Tanskan juutalaisia, mutta vastarintaliike auttoi 7 000 juutalaista turvaan Ruotsiin. Myös jotkut Tanskan miehityshallinnossa toimineet saksalaiset avustivat juutalaisten joukkopakoa Ruotsiin. Kuitenkin 485 juutalaista saatiin pidätettyä ja lähetettiin keskitysleirille Theresienstadtiin, Tsekkoslovakiaan.”

Kirja kertoo rohkeasta nuorten joukosta, joka vaaransi elämänsä pelastaakseen juutalaisia naapureitaan. Helsingøristä on vain kymmenisen kilometriä Ruotsiin Helsingborgiin, ja nuoret veivät juutalaisia turvaan soutuveneellä. He olivat nuoria, he rakastuivat eivätkä kaikki selvinneet. Sota erotti myös Ingerin ja juutalaisen Davidin. Pidin enemmän sota-ajan kuvauksesta kuin nykytapahtumista, mutta oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan ajoista tanskalaisesta näkökulmasta.

_____________________________________________________________

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä ***
Alkuteos The Paris Library 2021
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Yhdysvaltalaisen Janet Skeslien Charlesin (s. 1971) Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima lukuromaani Pariisin Amerikkalaisesta kirjastosta ja sen työntekijöistä toisen maailmansodan aikana. Tämäkin kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa. Vuodesta 1939 eteenpäin seurataan ranskalaisen nuoren tytön Odilen elämää Pariisissa. Odilella on kaikki hyvin: työ Amerikkalaisessa kirjastossa, ystäviä ja komea poikaystävä Paul. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen. Kirjan nykytaso vie 1980-luvulle Montanaan Yhdysvaltoihin, jossa teinityttö Lily ystävystyy iäkkään naapurintädin Odilen kanssa. Heidän ystävyydestään kehittyy luja kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jossa he auttavat toinen toistaan ja Lily rakastuu ranskan kieleen. Kirjassa selviää myös, miksi Odile päätyi näin kauas synnyinkaupungistaan Pariisista.

Skeslien Charles sai idean kirjaansa työskennellessään vuoden verran Pariisin Amerikkalaisessa kirjastossa.  Hän on tutkinut tarkoin kirjaston historiaa ja sen henkilökunnan elämänvaiheita, ja monet henkilöt esiintyvät teoksessa omilla nimillään, myös johtaja Rouva Reeder. Kirjasto saatiin pidettyä auki kaikki miehitysvuodet hankaluuksista huolimatta. Natsit takavarikoivat kirjastoista dekadenttia kirjallisuutta ja sulkivat Pariisissakin monia kirjastoja. Miehitysaika oli pitkä, joten rakkaussuhteita ranskalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välille syntyi ja joka hetki sai pelätä perättömiä ilmiantoja. Odilen paras ystävä oli englantilaisen diplomaattimiehensä jättänyt britti Helen, joka joutui häväistyksi ja kaljuksi ajelluksi kuten niin monet ranskalaiset naiset. 

Sotavuosien kuvaus oli tässäkin kiinnostavinta. Toki vanhan Odilen ja nuoren Lilyn ystävyys oli myös sydäntä sykähdyttävää, mutta kirjan loppupuoli tuntui hämmentävältä - kuin olisin kuunnellut YA-romaania.

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus & Lordin kuolema

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus ****

Alkuteos Murder in the Orient Express 1934
Wsoy 2017
Ensisuomennos 1937, uusi suomennos Jaakko Kankaanpää
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

On ollut vähän sellainen fiilis, että kaipaan rentouttavaa kuunneltavaa ja luettavaa. Siksi otin kuunteluun kaksi Agatha Christien dekkariklassikkoa 1930-luvulta - ja kyllä, Christien dekkarit tarjoavat taattua ja laadukasta viihdettä. 

Idän pikajunan arvoituksessa juna puuskuttaa halki lumisten maisemien, se on matkalla Istanbulista Ranskan Calaisiin. Juna on hieno ja kaikilla matkustajilla on oma makuuhytti. Jugoslavian vuorilla lumimyrsky yllättää junan ja se joutuu pysähtymään. Vain taivas tietää, miten pitkä pysähdyksestä tulisi.

Junassa on sekalainen joukko matkustajia eri maista, kaikkiaan 13 henkeä sekä Hercule Poirot, rautateiden ranskalainen johtaja herra Bouc ja kreikkalainen tohtori Constantine. Pysähdyksen ensimmäisenä aamuna havaitaan, että amerikkalainen miljonääri Ratchett on tapettu yöllä hytissään useilla tikariniskuilla. Poirot ottaa jutun hoitaakseen, koska viranomaisia ei lumimyrskyn takia saada paikalle. Vainajan hytin ikkuna on auki, mutta lumessa ei näy minkäänlaisia jälkiä. Murhaaja on siis edelleen junassa ja luultavasti joku matkustajista, mutta kuka?

Poirot haastattelee kaikkia kahtatoista matkustajaa ja ottaa selkoa heidän elämästään ja taustoistaan. Niistä paljastuukin yllättäviä, haastateltuja yhdistäviä seikkoja. Murhattu Ratchett oli sekaantunut Yhdysvalloissa tapahtuneeseen eversti Amstrongin pienen tyttären kidnappaukseen ja murhaan, mutta sai lahjottua valamiehistön ja pääsi vapaalle jalalle. Tuo tragedia koitui tytön vanhempien ja lastenhoitajan tuhoksi. 

Tässä dekkarissa kapteeni Hastings ei ole mukana, vaan Poirot joutuu yksin pyörittelemään johtolankoja harmaissa aivosoluissaan. Hänen ajatuksenjuoksuaan ja selvittelytyötään oli ilo seurata. Muuten teksti tuntui hankalalle suuren henkilömäärän vuoksi, sillä välillä unohtui kuka on kuka. Lopulta Poirot esittää tapauksen kulusta kaksi vaihtoehtoista teoriaa, mutta jättää yhtiön johtajan Boucin ja lääkärin päätettäväksi, kumpi niistä kerrotaan viranomaisille. Tutkinnan lopputulos oli minulle suuri yllätys. Wikipediasta löytyy henkilöluettelo ja tarkempi  selostus juonen kulusta. 

_____________________________________________________________

Agatha Christie - Lordin kuolema *****

Alkuteos Lord Edgeware Dies 1933

Ensisuomennos 1953, suomentanut Eila Pennanen

Wsoy 2018

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Kaunista ja kuuluisaa näyttelijätärtä Jane Wilkinsonia epäillään miehensä, lordi Edgwaren murhasta. Jane on pääepäilty, onhan hän usein julkisesti ja painokkaasti sanonut, että hänen pitäisi murhata lordi, koska tämä ei anna hänelle avioeroa. Lordi on omalaatuinen ja synkkä, rikas tietysti, mutta Janella on kiikarissa toinen mies. Jane pyytää Poirotia suostuttelemaan miestä antamaan avioeron ja Poirot suostuu. Mutta lordi onkin kuulemma kirjeessään jo ilmoittanut suostuvansa eroon, vaikka Jane väittää ettei ole kirjettä saanut. Mikä on kadonneen kirjeen salaisuus? 

Lordin kuolema piti otteessaan ja oli vetävää kuunneltavaa! Kirjassa on näyttelijöitä, imitaatioita ja hienoja seurapiiri-illallisia. Poirotin harmaat aivosolut lyövät ällikällä sekä lukijan että hänen kanssaan tapausta tutkivan tarkastaja Jappin. Vihjeitä murhaajasta tulee pitkin matkaa, joten kannattaa olla tarkkana. Henkilögalleria on kiinnostava ja Poirotin ja Jappin dialogit olivat nautittavia. Viihdyin loistavasti tämän dekkarin parissa. Enpä kerro juonesta yhtään enempää, halutessasi voit lukea lisää Wikipediasta.

Feel Goodia - Alfie. Kissa kynnyksellä & Paras aika vuodesta

Joanna Bolouri - Paras aika vuodesta ****

Alkuteos The Most Wonderful Time of the Year 2016

Suomentanut Riina Vuokko

Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Kati Tamminen

Joka joulu pitää lukea tai kuunnella ainakin yksi joulukirja. Tänä vuonna se oli Johanna Bolourin Paras aika vuodesta. Päähenkilö on Emily, 38-vuotias lontoolainen opettaja, jota äiti ja suku yrittävät naittaa alituiseen. Emily asuu kimppakämpässä kahden hyvän ystävänsä kanssa ja on tyytyväinen elämäänsä periaatteessa, mutta ikävää on se, että seinänaapuri Evan soittaa öisin musiikkia kovalla rakastellessaan alati vaihtuvien naistensa kanssa. Mutta nyt Emilyllä on salainen miesystävä Richard, joka pitäisi viedä jouluna näytille vanhempien luo Skotlantiin.

Joulun alla selviää, että Richard onkin naimisissa ja kahden lapsen isä. Hädissään Emily värvää itseään kymmenen vuotta nuoremman, ärsyttävän Evanin feikkipoikaystäväkseen. Skotlantiin lähdetään hienolla vuokra-autolla ja seuraa kaikenlaisia kommelluksia, tottakai. Kotona Skotlannissa joulua juhlitaan totien ja pelien voimalla kokonaiset neljä päivää. Vähempi olisi loukkaus perheen joulutraditioita kohtaan. Joulupäivien aikana Emilyn sydän alkaa sykähdellä Evanille, mutta sitten, voi kauhistus - ketku Robertkin ilmantuu paikalle!

Bolouri kirjoittaa hauskaa ja viihdyttävää komediaa Emilyn perheen kosteasta ja riehakkaasta joulunvietosta. Menihän juhlinta vähän överiksi, mutta otin huumorin kannalta Emilyn kommellukset vinksahtaneessa perheessään. Ehdottomasti hyvän mielen joulukirja.

Joanna Bolouri on romanttisia komedioita kirjoittava brittikirjailija, jonka kirjailijaura alkoi 30-vuotiaana. Voitettuaan BBC:n käsikirjoituskilpailun hän siirtyi myyntityöstä käsikirjoittajien ja stand-up-koomikkojen tiimiin. Bolouri on kirjoittanut kuuden romanttisen komedian lisäksi artikkeleita ja kritiikkejä eri julkaisuihin. Hän asuu Glasgow’ssa tyttärensä kanssa. 

______________________________________________

Rachel Wells - Alfie. Kissa kynnyksellä ****

Alkuteos Alfie the Doorstep Cat 2014

Suomentanut Elina Lustig

Otava 2021

Äänikirjan lukija Meri Nenonen

Kun Alfie-kissan iäkäs omistaja kuolee, Alfie päättää itse etsiä itselleen uuden kodin. Pian se toteaa, että olisi tuhlausta olla vain yhden kodin kissa, kun voi tarjota seuraa ja saada vastineeksi herkkuja useammassa taloudessa vuorotellen. Samalla se tulee auttaneeksi yksinäisiä ja onnettomia naapuruksia myös ihmisseuran hankkimisessa.

Alfie. Kissa kynnyksellä on brittiläisen Rachel Wellsin esikoisromaani, joka aloittaa Alfiesta kertovan hyvän mielen kirjasarjan. Sarjassa on ilmestynyt jo yhteensä seitsemän osaa ja toivottavasti niitä suomennetaan lisää, sillä kirja on hurmaava! Tarinaa kertoo kollipojan näkökulmasta itse Alfie, joka päätyy katukissaksi iäkkään omistajarouvan kuoltua. Elämä kadulla on aivan toista kuin lellityn lemmikin elämä, mutta Alfie on neuvokas ja ystävystyy häntä auttavien katukissojen kanssa.

Uusi koti on löydettävä ja Alfie löytääkin itselleen pari kotia, joissa hän vierailee vuorotellen. Alfie huomaa, että uusien kotien isäntä ja emäntä ovat yksinäisiä ja Alfie auttaakin heitä neuvokkaasti löytämään toisensa, kuten kunnon amor konsanaan. Tämä oli todella hyvän mielen kirja ja varmasti jokaisen kissojen ystävän toivelahja.

Rachel Wells asuu Devonissa, Englannissa poikansa ja kissansa kanssa. Hän on rakastanut lapsesta asti kissoja ja kirjoittamista, ja Alfie-kirjasarjan luojana hän on päässyt yhdistämään intohimonsa. Lukijoiden rakastama lämpöisen humoristinen Alfie-sarja on jo seitsenosainen.

______________________________________________

Suomalaisen naisen elämää x 3

HANNA BROTHERUS, VUOKKO ILOLA & AILA RUOHO, TIINA MIETTINEN

Hanna Brotherus - Ainoa kotini ***

Kansi Satu Kontinen
Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Hanna Brotherus

Hanna Brotheruksen autofiktiosta Ainoa kotini on varmaan jo sanottu kaikki. Itsekin kuuntelin sen jo keväällä, mutta en ole saanut blogattua, koska minulle jäi hämmentynyt olo. Brotherus on raa’an rehellinen, kenties liiankin, etenkin puhuessaan lastensa elämästä ja suhteesta äitiinsä. En tiedä, onko hän kysynyt asianosaisilta lupaa näin avoimeen tilitykseen. Syömishäiriön kuvaukset jäivät myös mieleeni. Ajattelin teini-ikäistä Brotherusta kodissa, jossa sisko kärsi hyvin vaikeasta anoreksiasta, mikä löi leimansa arkeen. Kirjan lopulla kirjailija tunnistaa itsessäänkin syömishäiriön, sen että oma ortoreksia on mennyt liian pitkälle.

Kirjahan on ollut supersuosittu. Kesäkuussa Helmetissä oli yli 2200 varausta.

Hanna Brotheruksen esikoisromaani luotaa naisen elämänvaiheita kaunistelematta ja samastuttavasti. Teos käsittelee lapsuutta ja äitiyttä, perhe- ja parisuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja ylitsevuotavaa rakkautta. Ja sitä kun rakkaus ei riitä ja kun ei riitä itselleen. Kaikenkattavaa on elämisen vimma ja keskeneräisyyden hyväksyminen.

_____________________________________________________________

Vuokko Ilola, Aila Ruoho - Usko, toivo ja raskaus ****

Atena 2014, äänikirja 2021

Äänikirjan lukija Riitta Havukainen

Vuokko Ilolan ja Aila Ruohon Usko, toivo ja raskaus oli ilmestymisvuonnaan 2014 Tieto-Finlandia -ehdokas. Tänä vuonna se on ilmestynyt myös äänikirjana. Kirja perustuu kirjailijoiden tekemiin haastatteluihin vanhoillislestadiolaisten naisten parissa - ja se oli karua kuunneltavaa. Miten voi olla, että nykypäivänä ehkäisy on kielletty asia, vaikka sille ei ole perusteita edes Raamatussa? Seurauksena ovat suurperheet, väsyneet ja sairastelevat äidit ja taloudellistenkin vaikeuksien kanssa kamppailevat perheet. Lue lisää vaikka täältä.

Vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä suurperhe on ihanne ja ehkäisy tabu. Jokaisen lestadiolaisen avioparin tulee olla valmis ottamaan vastaan niin monta lasta kuin Luoja suo. Hengellinen opetus lupaa, että Jumala antaa voimaa lapsikatraan kanssa. Kiiltokuvalla on kuitenkin kääntöpuolensa, josta liike vaikenee. Kaikki vanhoillislestadiolaiset perheet eivät voi hyvin, ja osa voi todella huonosti. Ulospäin onnellinen suurperheen äiti saattaa epätoivoissaan rukoilla keskenmenoa.

Usko, toivo ja raskaus näyttää herätysliikkeen nurjan puolen, rankat ja ahdistavat elämänkohtalot, jotka pohjautuvat usein ehkäisykieltoon ja ahtaaseen seksuaalioppiin. Kirjassa äänensä saavat kuuluviin liikkeen pahoinvoivat jäsenet, jotka eivät voi kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan yhteisön sisällä.

Aila Ruoho on yrittäjä, teologian maisteri ja kahden aikuisen lapsen äiti. Ruoho teki pro gradunsa hengellisestä väkivallasta ja jatkoi aihetta Päästä meidät pelosta -kirjassa (Nemo 2013). 

Vuokko Ilola on 11 lapsen äiti ja koulunkäyntiavustaja Kirkkonummelta.  Ilola on entinen vanhoillislestadiolainen ja Kotimaa24-sivuston luetuin blogisti. 

_____________________________________________________________

Tiina Miettinen - Piikojen valtakunta ****

Atena 2015

Äänikirjan lukija Ella Pyhältö

Tiina Miettisen Piikojen valtakunta oli ilmestymisvuonnaan 2015 Tieto-Finlandia -ehdokas. Kirja perustuu Miettisen väitöskirjaan, joka käsitteli naimattoman naisen asemaa 1600-luvulta 1800-luvun alkuun. Hänen erityisalaansa on 1600- ja 1700-lukujen hämäläinen talonpoikaisyhteiskunta sekä suvun ja perheen asema. Minusta oli jännittävää havaita, että piiat olivat monesti vapaampia kuin talontyttäret. Piiat vaihtoivat itsenäisesti palveluspaikkaa pestuumarkkinoilla ja avioituivat monesti vasta kolmikymppisinä. Avioton lapsikaan ei tehnyt heistä hylkiöitä. Talontyttäret sen sijaan naitettiin nuorina ja heidän tahtonsa siirtyi isän taskusta aviomiehen taskuun. Erinomaisen kiinnostava kirja naisten elämästä menneillä vuosisadoilla.

1600–1700-luvut tuottivat monimutkaisia uusperheitä, kun ihmiset kuolivat nuorina ja leskien uudet avioliitot toivat koteihin sinun, minun ja meidän lapsia. Taloissa saattoi pyöriä emännän ja isännän naimattomia sisaruksia, ja myös yksinhuoltajaperheet olivat yleisiä.

Tiina Miettinen on filosofian tohtori ja tutkijana Tampereen yliopistossa. Miettinen asuu Tampereella, jossa hän on myös syntynyt ja kasvanut. Hän toimii sukututkimusopettajana kansalaisopistossa, ja on Suomen sukututkimusseuran tieteellisen julkaisun, Genoksen toimittaja. Tiina Miettinen on harrastanut sukututkimusta teini-iästä asti. Hänen väitöskirjansa käsitteli naimattoman naisen asemaa 1600-luvulta 1800-luvun alkuun. Hänen erityisalaansa on 1600- ja 1700-lukujen hämäläinen talonpoikaisyhteiskunta.

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja

Ei pidä yrittää ottaa kaikkea huomioon. 

Pitää ottaa huomioon olennainen, sykähdyttävin, 

loppu hoitaa itse itsensä.

Eeva Kilven Valkoinen muistikirja täydentää hänen muistikirjasarjaansa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Sininen muistikirja ja Punainen muistikirja. Kirjaan valitut aforistiset päiväkirjamietteet on kirjoitettu vuoden 1999 loppusyksyn aikana, jolloin kirjailija oli 71-vuotias. Nämä tekstit ovat siis syntyneet aiemmin kuin jo ilmestyneiden muistikirjojen tekstit.

Teksteissä on paljon tuttua Eeva Kilpeä: rakkauden ja elämän rajallisuuden pohdintaa, yksinäisyyttä ja päivänpolitiikkaakin, evakkouden ja sodan muistoja. Ensi lukemalla Valkoinen muistikirja tuntuu ehkä hajanaisemmalta ja kevyemmältä kuin aiemmat. Erityisesti ihastuin Punaisen muistikirjan Piskolan kesäisiin päiviin. Syksyn -99 Kilpi viettää kodissaan Tapiolassa ja on kiireinen. Hän näkee kuolleistaan unia (joskus iloisia ja värikkäitäkin) ja muistelee paljon poikaansa Vesaa ja tämän kärsimystä. Äidin suru ei koskaan katoa. Kilpi sanoo surun olevan kotinsa ja sairautensa. Suhde omaan äitiin mietityttää yhä ja Kilpi sanoo haluavansa vapautua syytöksistään äitiään kohtaan ja ymmärtää häntä.

On yhä pimeää, kun kirjoitan nämä rivit. Päivän kohina jo kuuluu. On otettava vastaan kaikki se mikä on tulollaan ja paljon muuta mitä ei edes aavista. Sitä on elämä: tuntemattoman kohtaamista.

Tuntuu, että tämän kokoelman mietteet ovat mollivoittoisia, mutta kyllä niistä iloa, riehakkuutta ja hellyyttäkin löytyy. Kilpi käy alkusyksystä muutaman päivän mietiskelyreissulla Piskolassa ja toteaa mökillä olon tehneen hyvää, joskin kunnan isot avohakkuut järkyttivät: tutut kantarellipaikat olivat mennyttä ja rakas metsä raiskattu. Mutta elämässä on rakkautta ja erotiikkaa, jonka Kilpi sanoittaa näin valloittavasti!

On yö. Mihin minulta meni päivä? En muista siitä juuri mitään. Sen muistan, että eilen nain. Ai juu. Tämä päivä meni siitä toipumiseen.

Olenko enää järjissäni?

Kyllä.

Sanoin hänelle: ”En voi elää ilman sinua, paitsi jos on pakko.”

Niin elin ilman kotiakin. Oli pakko.

Lyhyt Valkoinen muistikirja ei ole säkenöivintä Eeva Kilpeä, mutta ajattelen häntä, Imatran evakkotyttöä, aina lämmöllä ja ihaillen ❤︎

Bloggaukseni Eeva Kilven teoksista:

Punainen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät kesältä 2014

Sininen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät pääosin vuosilta 2002-2003

Perhonen ylittää tien

Kootut novellit

Eeva Kilpi, Ellen Thesleff - Laulu rakkaudesta

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva!

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja
Wsoy 2021
____________________

Sininen ja Punainen muistikirja sulattivat Eeva Kilven ihailijoiden sydämet ja tavoittivat aivan uusia lukijasukupolvia. Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta. Eeva Kilpi on tallentanut Valkoiseen muistikirjaan niin ilontäyteiset kuin vaikeatkin hetket. Se on syvästi tuntevan runoilijan keskittynyttä pohdintaa ihmisyydestä ja ihmisen paikasta, ajan rajallisuudesta ja ikuisuudesta.

Ann Patchett - Hollantilainen talo

Kuuntelin Ann Patchettin hienon romaanin Hollantilainen talo äänikirjana. Tarinaa kertoo Conroyn perheen poika Danny, jolle Santeri Kinnunen antaa hurmaavan ja innostuneen äänen. Isä Conroy hankki perheelleen toisen maailmansodan jälkeen Pensylvaniasta ylellisen talon, jota aiemmin asutti hollantilainen VanHoebeekin perhe. Kauppaan kuului kaikki: irtaimisto, sukupotretit ja astiastot, mutta köyhistä oloista kotoisin oleva äiti Elna ei pystynytkään elämään kaiken tämän rikkauden keskellä, vaan lähti pois. Hän jätti Dannyn ja tyttärensä Maeven apulaisten hoiviin ja hävisi lastensa elämästä vuosikymmeniksi. Isän kuoltua talo siirtyi äitipuolen omistukseen ja sisarukset joutuivat jättämään ylellisen kotinsa. Taloon jäi myös pienestä lettipäisestä Maevesta maalattu muotokuva, joka koristaa kirjan kantta.

Vuosikymmenien ajan veljeään seitsemän vuotta vanhempi Maeve parkkeeraa autonsa kadulle entistä kotia vastapäätä ja veli ja sisko tarkkailevat taloa. He näkevät joskus ehkä äitipuolensakin, mutta eivät koskaan uskalla soittaa ovikelloa. Äitipuoli Andreahan karkottaisi heidät pois tylyin sanoin kuten aiemmin. Romaani on kiehtova elämänkudelma, joka kertoo sisarusten elämästä pitkälle keski-ikään. Menetyksistään he eivät katkeroidu, vaan välittävät toisistaan kovasti. Erityisesti siskon diabetes huolettaa veljeä, ja nuorena lääkärinä hän mittaa tältä verensokereita ja vahtii tämän syömisiä. Mutta tosiasiassa lääkärin ura ei kiehdo Dannya, hänestä tulee kiinteistösijoittaja kuten isästään.

Tarinan imuun oli ihanaa upota. Myöhempikin elämä toi Dannylle ja Maevelle pettymyksiä, mutta myös onnellisia jälleennäkemisiä. Nuorena Maeve oli sanonut ahneelle äitipuolelleen Andrealle, että tämä jäisi yksin. Toteutuiko ennustus, selviää kirjasta. Tarinan opetus on vaikka se, että läheisistä kannattaisi pitää kiinni eikä laittaa rahaa aivan kaiken edelle. Hollantilainen talo on nostalginen ja hieno sukutarina, jossa on kosolti lämpöä ja hurmaavuutta.

Ann Patchett - Hollantilainen talo

Alkuteos The Dutch House 2019

Kannen maalaus Noah Saterstrom

Suomentanut Laura Jänisniemi
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Santeri Kinnunen
____________________

Ann Patchett (s. 1963 Kaliforniassa) on arvostetuimpia ja rakastetuimpia kirjailijoita Yhdysvalloissa. Patchettin kahdeksas romaani Hollantilainen talo löysi tiensä lukijoiden sydämiin ja nousi sekä Pulitzer- että Women’s Prize 2020 -palkintoehdokkaaksi. Patchett aloitti kirjoittajanuransa julkaisemalla lehtiartikkeleita lukuisiin lehtiin, nykyisin hän paitsi kirjoittaa kirjoja, pitää myös pientä kirjamyymälää. 

Emma Puikkonen - Musta peili

Kun Ida Tarbell on lapsi, hänen kotikaupungissaan 1860-luvun Rousevillessa maasta suihkuaa mustaa kultaa. Kun Lotte Teer on lapsi vuonna 1973, Amsterdamissa keräännytään moottoritielle piknikille. Astrid Fuglesang on aina haaveillut öljynporauslautoista ja nousee sellaisen kannelle vuonna 2028.

Emma Puikkosen romaanissa Musta peili yllä luonnehdittuja naisia yhdistää öljy. Kolme naista, joista kaksi on fiktiivisiä hahmoja, kolme aikakautta ja kolme kohtaloa. Romaanissa on scifimäisiä ja yliluonnollisia piirteitä ja öljy myös puhuu itse. Yhdysvaltalainen Ida Tarbell (1857-1944) oli yksi ensimmäisistä tutkivista journalisteista, joka 19-osaisessa juttusarjassaan The History of The Standard Oil Company toi ilmi John D. Rockefellerin bisnesmonopolin laajenemiseen liittyneet epäreilut käytännöt. Idan ansiosta nostettiin oikeusjuttu ja Standard Oil jakaantui useaan yhtiöön. Minua kun aina kiinnostaa historia tarinan takana, löysin Wikipediasta jutun Pennsylvania Oil Rush, josta Puikkonenkin kertoo.

Vuoden 1862 öljynporaustorneista Pennsylvaniassa

on valovuosien matka siihen teknologian ihmeeseen, jolle Lotte Teer nousee 2028.

 

Minä vain pulppuan, virtaan maan päälle syvemmältä ja alan jakautua ja muuntua. Astioiksi ja puhdistusaineiksi ja nailoniksi minä muutun, vetoketjuiksi ja muovipusseiksi ja haluksi, hammasharjoiksi ja kosmetiikkarasioiksi ja vaseliiniksi, uniksi ja lämmitysöljyksi ja lentopetroliksi, lääkkeiksi ja lannoitteiksi ja maaleiksi, takeiksi ja sodiksi ja hameiksi ja silmälaseiksi.

Lotte on pieni kun maailmassa on ölykriisi ja äiti on seonnut taas. Tyttö on etsimässä isosisko Zusia, joka elää kommuunissa ja osallistuu tyhjenneellä moottoritiellä mielenosoitukseen. Sumuisessa puistossa Lotte luiskahtaa ajan ulkopuolelle ja hänen viereensä istahtaa vanha nainen sadan vuoden takaa, tuohtuneen oloinen Ida. Vuonna 2017 viisikymppinen Lotte on menestyvä ja rikas nainen, Shellin ilmastoasiantuntija, joka lentää konferenssista toiseen ja vääristelee ilmastoraportteja. Naisella on ollut kuuma suhde irakilaisen lakimiehen, Farhadin kanssa ja he molemmat ovat lobanneet öljyteollisuutta. Kunnes. Stressaava elämäntapa kostautuu ja nainen saa aivoinfarktin. Piuhat aivoissa ovat kerta kaikkiaan sotkussa, ja Ida, tuo varoittava enkeli, putkahtaa taas esiin. 

Aktivisti Astrid jää heti kiinni noustuaan öljynporauslautalle, mutta hän on kekseliäs ja aikoo toteuttaa sabotointia tarkoituksena pysäyttää lautan toiminta. Ympäri maailman on käynnissä tyttöystävä Katjan alkuunpanema #diyrevolution somessa. Jo pienenä Astrid oli fiksoitunut Norjan mustaan virtaavaan kultaan ja öljynporauslauttoihin, luki niistä kaiken ja hankki teknisen koulutuksen. Mutta sitten öljy yhdistyi kaikkeen ihmisen aiheuttamaan pahaan: Metsäpalot, tulvat, katoavat lajit. Suru jolla ei ollut mittakaavaa. 

Öljylauttojen ydinolemusta on metallin luotettavuus, lisäksi helmeilevä vaaran tuntu. Ei haittaa, vaikka lauttaa ympäröi meri, jonka liikkeiden myötä se keinuu ja ääntelehtii, hurisee ja kitisee. Teräspaalut ovat selkeitä. Ja putkessa, joka ulottuu meren pohjaan ja satojen metrien syvyyteen, on jotain lumoavaa ja ehdotonta.

Varsin hienosti Puikkonen kytkee näiden naisten erilaiset kohtalot toisiinsa mielikuvituksellisessa tarinassaan. Jokaisen naisen elämä tulee kerrottua iloineen ja kipupisteineen. Lopussa vanha Lotte ja nuori Astrid tapaavat toisensa romuttamoon matkalla olevalla öljynporauslautalla. Lauttojen kannattavuus on painunut pakkasen puolelle öljyn halpuuden takia  ja niitä romutetaan ympäri maailman. Rajussa myrskyssä tapahtuu hirvittävä ekokatastrofi ja naiset julistetaan kadonneiksi. Myöhemmin kaksi kovasti heitä muistuttavaa naista puhdistaa rintarinnan vesilintuja öljystä.

Kirjan aihe oli kiinnostava ja toteutus mielikuvituksellinen. Ida Tarbell saavutti suuria murtaessaan aikansa naiseen liitetyt ennakkoluulot & vähättelyt ja asettuessaan vastustamaan Rockefelleriä, mutta yksityiselämässään hän oli yksinäinen, perheetön nainen. Puikkosen upea Eurooppalaiset unet oli ilmestymisvuonaan 2016 Finlandia-palkintoehdokas; Lupaus kertoi ilmastoahdistuneista äideistä ja tämä uusi romaani on taas äärimmäisen ajankohtainen. Tänä vuonna koko maailma on saanut todistaa ilmastonmuutoksen aiheuttamia sään ääri-ilmiöitä ja luonnonkatastrofeja: metsäpaloja, myrskyjä, tulvia ja hiilipäästöjen vähentämisestä kiistellään. Voittavatko uusiutuvat energiamuodot fossiiliset jo seitsemässä vuodessa? Olen skeptinen.

Emma Puikkosen kirjat blogissa:

Eurooppalaiset unet

Lupaus

Emma Puikkonen - Musta peili

Kansi Martti Ruokonen

Wsoy 2021
_____________________

Emma Puikkonen (s. 1974) on kiitetty kirjailija ja sana- ja teatteritaiteen opettaja, joka kirjoittaa tärkeistä, ajankohtaisista aiheista. Hänen romaaninsa Eurooppalaiset unet (2016) oli ehdolla Finlandia- ja Tulenkantaja-palkinnon saajaksi. Ilmastonmuutosta käsittelevä Lupaus (2019) oli arvostelumenestys ja Helsingin Sanomat nosti Puikkosen yhdeksi tärkeimmistä nykyprosaisteistamme.