4. marraskuuta 2016

Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet


Unissa kaikki on mahdollista, myös reaalielämän mittapuiden mukaan mahdoton. Ajassa voi matkustaa taaksepäin tai tulevaisuuteen. Puikkosen Eurooppalaiset unet on maagisrealistinen vahva mielikuvitustarina, joka nojaa tukevasti Euroopan lähihistorian ja merkittävien tapahtumien faktoihin. Tästä faktan ja fiktion sirpaleisesta liitosta syntyy huikea kudelma.

Puikkonen tuo mieliimme monta Euroopan merkittävää tapahtumaa, joita kenties emme enää muistele, koska ne ovat jo menneisyyttä. Emme muistele kuinka Lech Walesa nostatti otsikoita 1980; liki 30 vuotta perheitä traagisesti erottanut Berliinin muurikin kaatui jo 1989; Kosovon sota ja sen massamurhat ovat painuneet pois arkimuististamme; tuhkaa ei juuri nyt lentele Euroopan ilmatilassa, miksi siis muistella Eyjafjallajökullin purkausta 2010?

Puikkosen eurooppalaiset henkilöt tai heidän lapsensa elävät näiden maailmaamme ravistelleiden tapahtumien keskiössä. Kirjailija nostaa esiin kunkin hahmon elämästä jonkun käänteentekevän kohtaamisen tai tapahtuman, joka muuttaa heidän elämäänsä. Ja kun unista tai maagisesta realismista on puhe, jokainen kokee myös jonkun hämärän rajamailla -ilmiön. Henkilöt nivoutuvat jännittävästi tarinasta toiseen, tiukemmin tai löyhemmin.

Itse tarinoista minuun vaikutti ehkä vahvimmin tarina Berliinin muurista otsikolla 64 vanhaa viilipurkkia, 10 000 kaivosmiestä - Berliini, etäisyys Bukarestiin noin 1295 kilometriä. Tarina päättyy tähän kauniiseen unien kappaleeseen:

Äiti nousi, käveli kolme askelta miehen luo ja otti minut syliinsä. Hän itki ja puristi niin tiukkaan kuin vai voi, ojensi voitokkaasti kätensä yli kolmenkymmenen vuoden, yli ei-kenenkään-maan, viisumivirkailijoiden ja piikkilanka-aidan, hän ojensi kätensä ja puristi puristi puristi minua rintaansa vasten.

Eurooppalaisissa unissa oli vahva ja hypnoottinen ote. Puikkonen asettui upeasti hahmojensa sieluun ja ajatuksiin. Kunkin henkilön puhe oli hahmolleen sopivaa ja osuvaa. Esimerkiksi Tsekeistä Saksaan loikanneen rekkakuski Toman pohdinnat rajojen ylittämisen pelosta rautaesiripun varjossa menivät syvälle sieluun. Ero Toman todellisuuden ja ruotsalaisen liftarin Johanneksen välillä on iso: Johanneksella ei ollut syytä pelätä tai jännittää rajalla, Tomalla oli. Me vapaat suomalaiset emme tule tätäkään kovin usein ajatelleeksi.

Vuonna 2027 törmäämme hyvien uutisten agentuuriin, joka muuttaa todellisuuttamme manipuloimalla uutisvirtaa. Huikea ajatus, olemmehan tottuneet luottamaan uutisiin ja tiedonvälitykseen. Mutta mistä tiedämme onko se totuudenmukaista ja mikä ylipäätään on totuus?

Se on enemmänkin niin, että uutiset on niin kuin veden pintaa. Heijastuksia. Ne näkyy siinä ja me voidaan valita että mitä näkyy, millainen maailma me nähdään. Sellainen maailma sitten on.

Eurooppalaiset unet oli haasteellinen kirja. Valtavan hienoa henkilökuvausta ja mielikuvituksellista tapahtumien ja henkilöhahmojen nivomista toisiinsa. Kirja teki vahvan vaikutuksen. Tässä bloggausta kirjoittaessani tuli tieto, että Eurooppalaiset unet kisaa Finlandia-palkinnosta. Näin toteaa raati:


"Emma Puikkosen romaani rakentuu toisiaan hipaisevista episodeista, joissa liikutaan Euroopan lähi historiassa. Yksittäiset ihmiskohtalot kytkeytyvät suuriin maailmantapahtumiin ja muistuttavat siitä, että mikään ei tapahdu ”jossain muualla”. Maailma on meille kaikille yhteinen. Tsekkiläisen rekkakuskin ja ruotsalaisen reppureissaajan kohtaaminen 1980-luvulla, Serbian ja Albanian välinen jalkapallo-ottelu Belgradissa, somalialaisen Fadumon elämä Tukholmassa ja hollantilaisen tosi-tv-sarjan kuvaukset Islannin tulivuorenpurkausten aikana punoutuvat maagisrealistikseksi tarinaksi, joka johtaa vuoteen 2027. 

Eurooppalaiset unet ravistelee ja pitää lukijan tiiviisti otteessaan."

Blogeissa toisaalla: Tuijata, Lumiomena, Omppu
Emma Puikkonen
Eurooppalaiset unet
Wsoy 2016
****
Kirjastosta

5 kommenttia:

  1. Tämän kirjan haluan itselleni, ikiomaksi!
    Raadin lause "Maailma on meille kaikille yhteinen" on tärkeä lause tämän ajan Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieno Marjatta. Otsikointi oli kekseliäs, sillä sen luettua ei yhtään tiennyt mitä tuleman pitää. Postauksessa voi raapaista vain pintaa.

      Poista
  2. Juuri tuo luonnehdintasi on kirjan ydintä: hypnoottinen ote. Luin kirjan juhannuksena, osin automatkalla, ja huokailin tunneleihin autoillessamme tekstiä, jossa ajetaan tunnelliin ja koettiin kummia. Eniten huokailin tekstin hienoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuli uniinikin, mitä ei yleensä tapahdu :) Minullekin tulivat mieleen Etelä-Espanjan hurjan pitkät - ja pelottavatkin - tunnelit tuosta kohtauksesta. Tavattoman hieno ote Puikkosella!

      Poista
  3. Minäkin kiinnitin huomiota luonnehdintaasi "hypnoottinen ote". Jotenkin ihmeellisesti Puikkonen onnistuu lukijan pitämään otteessaan, vaikka ajat, paikat ja henkilöt vaihtuvat.
    Olenpa iloinen siitä, että Eurooppalaiset unet löytyy Finlandia-ehdokaslistalta.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...