14. marraskuuta 2016

Kim van Alkemade - Lapsi nro 8


1900-luvun alkupuolen New Yorkissa orpokoteja ja orpoja oli paljon. Influenssaepidemiat tappoivat satojatuhansia ihmisiä, samoin muut sairaudet. 1918-1919 espanjantautiin arvioidaan menehtyneen Yhdysvalloissa puoli miljoonaa ihmistä. Lapset jätettiin orpokoteihin myös, vaikka jompikumpi vanhemmista oli elossa jos isä tai äiti ei pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Juutalaislapsille omistettu orpokoti säilöi 1000 lasta eri osastoilleen suunnattomiin makuusaleihin. Elämää rytmittivät sotilaallisella säntillisyydellä kellot: aamukello, ruokakello, läksykello, viimeinen kello...

Pieni nelivuotias Rachel Rabinowitz päätyi tämmöiseen valtavaan laitokseen perhetragedian jälkeen veljensä Samin kanssa. Eri-ikäisinä sisarukset erotettiin toisistaan eri-osastoille. Mutta yksinäinen ja onneton Rachel sai kohta lämpimiä hymyjä ja huomiota sairaalan uudelta naislääkäriltä Mildred Solomonilta. Rachel halusi olla tohtorille mieliksi eikä hänellä muuta vaihtoehtoa ollutkaan kuin niellä kuvottavaa varjoainelitkua.

Sillä vuosisadan alun miesvaltaisessa lääkärimaailmassa tohtori Solomonia piiskasi kunnianhimo. Hän halusi nimestään kuuluisan ja uraauurtavista röntgentutkimuksistaan sulan hattuunsa. Valitut, terveet lapset altistettiin toistuvasti vahvalle röngensäteilylle,  mikä vei heiltä hiukset, kulmakarvat ja silmäripset. Osalta pysyvästi. Rachel oli tutkimuksen lapsi nro 8.

Kirjan toisessa aikatasossa Rachel on ehtinyt jo nelikymppiseksi ja toimii sairaanhoitajana juutalaisen vanhainkodin terminaaliosastolla. Uusi huonokuntoinen potilas on hänen lapsuutensa kiduttaja, tohtori Solomon. Rachel ottaa tieteellisistä julkaisuista vasta nyt selvää miksi häntä säteilytettiin - aivan turhaan eihän hän ollut sairas niinkuin oli ikänsä luullut! Kun lapsuuden runsaan röntgensäteilyn uusia terveysvaikutuksia ilmaantuu Rachel alkaa hautoa kostoa. Hänellä on valta manipuloida avuttoman tohtorin lääkitystä ja pitää tätä kivuissaan.

Kun löysin kello neljän kierrolla tohtori Solomonin kovissa tuskissa, nautin nähdessäni hänen vääntelehtivän ja kiemurtelevan kivusta. Olin katkera siitä, että morfiini toi hänelle rauhan, sitten harmittelin sitä, ettei ruiskussa olut riittävästi lääkettä, jotta hän heittäisi veivinsä. Kostonhimoiset ajatukset kauhistuttivat minua. Kuka minä olin, millainen minusta oli tulossa?
---
Ja tuosta vain taika murtui. Hän ei ollut hirviö, vain säälitävä, kuoleva nainen, joka oli vajonnut lapsen vaatimattomien toiveiden tasolle. Minä olin yhtä säälittävä, myöskin kuoleva, itsesäälin vuoksi taipunut leikki-ikäisen lapsen kärttyisten mielijohteiden vietäväksi. En voittaisi mitään sillä, että veisin häneltä ne muutamat päivät, jotka hänellä oli jäljellä; tuntisin vain häpeää.

Kirjassa kuvattu orpolasten kohtalo oli traaginen. Tohtori Solomon ja tohtori Hess kohtelivat lapsia kuin laboratoriorottia ja laitoksen kuri oli kovaa. Rachelin elämässä tapahtui monia sadunomaisia yhteensattumia. Tapahtumat tuntuivat ajoittain naivilta tyttöromaanin juonenkululta, kun neuvokas ja fiksu Rachel selvitti tielleen osuneet esteet ja törmäsi tuon tuostakin auttaviin enkeleihin. Sam-veli esiintyy kirjassa moneen otteeseen, mutta erossa vietettyjen vuosien jälkeen suhde pysyy etäisenä. Kirjan lopussa Rachel päättää vihdoin matkustaa Israeliin tapaamaan veljeään ja tämän perhettä.

Orpous, yksinäisyys ja erilaisuus leimaavat Rachelin elämää. Häntä hiertää osattomuus myös rakkaudessa. Hänellä on hyvä ja lämmin, pitkäkestoinen rakkaussuhde, mutta siitä on vaiettava ja se on salattava. Lesbouteen ja homoseksuaalisuuteen ei vapaamielisessä New Yorkissakaan suhtauduttu suopeasti. Se maksoi usein työpaikan ja ympäristön kunnioituksen. Greenwich Village oli ainoa alue, jossa seksuaalivähemmistöt voivat elää vapaasti, siksi  Rachel aikoo muuttaa rakkaansa kanssa sinne suurin, uuden elämän toivein.

Lapsi nro 8 on kirjallisuusesseisti Alkemaden esikoisromaani. Helposti luettava ja liikuttava teos, joka pohjautuu tositapahtumiin ja osin kirjailijan oman suvun kohtaloihin.

Blogeissa toisaalla: Ulla,  Annelin lukuvinkit, Syyslapsi

Kim van Alkemade
Orphan #8 2015
Lapsi nro 8
Suomentanut Päivi Paju
HarperCollins 2016
***
Kirjastosta

5 kommenttia:

  1. Tämä kirja alkoi tosissaan kiinnostamaan, kiitos lukuvinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Mai! Karmivia tutkimuksia tehtiin puolustuskyvyttömille lapsille - on siis todellisuuspohjaa.. Hyvä kirja vaikka noita naiveja piirteitä löytyikin.

      Poista
  2. Riita, kuulostaa todella kiinnostavalta! Onneksi kirja on jo yöpöydälläni, mutta ei ihan vielä luvussa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno ja koskettava katsaus tämmöiseenkin historian osaseen. Kiitos kommentista Leena!

      Poista
    2. Kirja ylitti odotukseni:)

      <3

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...