30. marraskuuta 2016

Linn Ullmann - Aarteemme kallis


Luin aiemmin syksyllä Ullmannin Rauhattomat, mikä oli todella upea teos. Siksi halusin tutustua kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Aarteemme kallis kertoo trillerimäisin piirtein perheestä, jonka pinnan alla kytee monenlaista pimeää ja vaiettua.

75-vuotias Jenny Brodal on hienostunut nainen. Hän on entinen kirjakauppias, joka asuu upeassa Mailundin huvilassaan Oslon ulkopuolella. Jenny on alkoholisti, onnistunut olemaan 20 vuotta kuivilla, mutta ratkeaa ryyppäämään juuri syntymäpäiväjuhliensa alla. Jennyn puoliso lähti ajat sitten toisen naisen matkaan, ja masennuksissaan & juodessaan Jenny laiminlöi kahta lastaan Siriä ja Syveriä. Äitiä ei saanut häiritä, lapset häädettiin ulkoilemaan, ja sitten sattuikin onnettomuus: Syver hukkui 4-vuotiaana. Tragedia sai Jennyn juomaan entistä enemmän ja sulkemaan suunsa. Sirille, jäljelle jääneelle, ei liiennyt sanoja eikä hellyyttä.

Siri on toimelias ja pärjäävä ravintoloitsija, joka yrittää pitää perheensä langat koossa ja vastata perheen elatuksesta. Hän yrittää epätoivoisesti löytää yhteyttä äitiinsä ja haluaa järjestää tälle suuren luokan syntymäpäiväjuhlat. Puolisosta ei juuri ole apua perheen päivittäisissä rutiineissa, siksi palkataan lastenhoitaja.

Jon, Sirin kiitetty kirjailijamies on jumittunut, trilogian kolmanteen osaan ei synny riviäkään. Viisi vuotta hän on tahkonnut, suunnattomat ennakot juoksevat. 

Liv on vaivaton ja aurinkoinen nuorin tytär, mutta vanhempi Alma on synkkä ja huolia vanhemmilleen aiheuttava teini. Äitiään Alma ei ymmärrä ollenkaan, vaan huutaa toistamiseen Fuck you! Almalla on päässään omituisia ajatuksia, hän on kiintynyt isäänsä ja isoäitiinsä. Perhekuvioita sotkee nuori ja kaunis kesäksi palkattu lapsenvahti Mille sekä Jennyn iso ja romuluinen ystävä Irma.

Ullmann kuvaa tämän perheen sotkuisia suhteita ja henkilöiden pimeitä puolia mielenkiintoisesti paljastaen henkilöistä lisää ja lisää vähän kerrassaan. Teksti hyppi aikatasoista toiseen, joskaan se ei kovasti haitannut. Trillerimäinen juonenkuljetus sai liimautumaan kirjaan, odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu - etenkin mitähän kirjailija Jon keksii. Hankalat äiti-tytärsuhteet oli suorasukaisesti kuvattu. Sirin ja Jonin avioliitossa lähennyttiin ja loitonnuttiin zoomin tavoin. Huudettiin kovaa, vakoiltiin toista, epäiltiin, luettiin sähköpostit, urkittiin puhelutiedot - eli kaikkea raadollista ja pikkumaista mitä puolisot toisilleen tekevät kun suhteet ovat viilenneet. Jon näyttäytyi omaan napaansa tuijottavalta ex menestyneeltä kirjailijalta, joka pakeni perheen vastuuta syrjähyppyihin, haikaillen alinomaa irtiotosta ja omasta ajasta.

Tarkkaa psykologisointia kyllä, mutta mietin mitä sain itse kirjasta? Enpä tiedä. Lohduton olisi ehkä käyttämäni sana. Loppu ei mielestäni istunut, se oli liian kevyt ja ylimalkainen. Mielenkiintoinen, mutta ei minusta yltänyt Rauhattomien tasolle.



Linn Ullmann
Det dyrebare 2011
Suomentanut Tarja Teva
Aarteemme kallis
Wsoy 2012
***
Kirjastosta

4 kommenttia:

  1. That is very interesting story I like reading stories about families and emotional sufferings.
    Thank you for sharing

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your comment baili!

      Poista
  2. Minä pidin tästä todella, todella paljon eli muistaakseni tämä ylsi kuumaan ryhmääni. Olen herkkänä sekä avioliittoromaaneille että kirjoille, joissa on iäkäs drama queen, tässä oli molempia. Trillerimäisyys oli tässä mielestäni vain plussaa.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ullmann kirjoittaa todella hienosti, mutta ehkä ajatukseni olivat joulusta jo levottomat :) Eli ehkä kepeämpää kaipasin juuri nyt.
      Kiitos kommentista Leena.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...