7. marraskuuta 2016

Tommi Melender - Kylmä sota


Eletään keskellä talouskriisiä, Lehman Brothers on päästetty konkurssiin ja Islannin talous on romahtanut. Huippuekonomisti ja talouden tutkija Vertti Harmaja joutuu onnettomuuteen Reykjavikissa: joku katkeroitunut kansalainen räjäyttää hulppean katumaasturin kadulla juuri kun Vertti kulkee ohi. Hän kolauttaa päänsä ja saa jonkunlaisen aivovamman. Aivovamman myötä hänen omakin elämänsä syöksyy kriisikierteeseen.

Vertti on introvertti tutkija, jolla ei ole sisäistä elämää. Hän osaa analysoida lukuja mutta ei tunteita. Hän linnoittautuu työhuoneeseensa tutkimustensa äärelle ja pomon edellyttämä julkisuushakuisuus rassaa. Toimittajavaimo Ulrika puolestaan on ulospäin suuntautunut kiipijätyyppi. Samoin jo opiskeluajoilta peräisin oleva ainoa ystävä Holger.

Aivovamman myötä sairaslomalla ollessaan ristiriitaiset ajatukset valtaavat Vertin mielen. Hän pohtii rakastaako vai vihaako vaimoaan, rakastaako vaimo häntä, riidat ja erimielisyydet ovat arkipäivää heidän välillään. Erilaiset paniikit ja pakkotoiminnot valtaavat Vertin: vasen ranne on raavittava verille ja huudettava pakonomaisesti aivoihin pesiytyneet kirosanat julki - Tourette-potilaan tapaan.

Melender kirjoittaa loistavasti Vertin päänsisällöstä ja kamppailusta omituisen oireistonsa keskellä. Kirjailijan hyvä talouselämän asiantuntemus tulee myös laajalti esiin. Melko omituisia sivupolkuja käytettiin tarinan höysteenä. Omassa tuttava- ja ystäväpiirissäni ei ole onneksi Holgerin tapaisia sovinistisia rääväsuita enkä naisena osaa muutenkaan asettua heidän kyrvittelymaailmaansa.

Loistava osoitus taas kerran Melenderin kirjailijankyvyistä. Tosin aihepiiriltään Kylmä sota ei itseäni kovasti kiinnostanut enkä oikein ymmärtänyt miksi Melender ymppäsi tähän kirjaan niin monenmoista.

Blogeissa toisaalla: Kirjapolkuni, Omppu

Tommi Melender
Kylmä sota
Wsoy 2014
**
Kirjastosta

12 kommenttia:

  1. Oiskos tää nyt sit Äijälittiä? Innostuin tästä todella paljon aikoinaan, koska koin monella tapaa olevani tälle epäihannelukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äijälittiä :D :D Kenties! Minähän pidän Melenderistä, mutta tätä en oikein tajunnut... Natsi-isoisän nuoruuden rakkaudet yms. Loppupuolella mentiin oudoille urille :) Kyllä tuon Ranskalaisen ystävän kohta perään luen, se onkin sitten tavattoman 'kirjallinen' tapaus, niin luulen.

      Poista
    2. Jottei totuus unohtuisi, huumoriakin oli: mainiota kuvausta Vertti-poloisen räpiköinneistä Töölön puistikoissa kun nuo kirosanalitaniat halusivat vääjäämättä tulla huudetuiksi :)

      Poista
  2. Samoja latuja kuljetaan tuon kirjan suhteen, luin sen aikoja sitten ja tykkäsin kyllä kirjoittajan kirjoitustavsta mutta en kirjan joka kohdasta, jossain kohtaa se jopa ärsytti ja meinasin jättää kirjankin kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä juurikin niin kuin Omppu tuossa yllä sanoi. En vaan kuulunut tämän kirjan kohderyhmään!

      Poista
  3. Holgerismeille voi osoittaa, missä suunnassa on ne neljä hirttä ristissä ja samasta raosta sopii sujahtaa sovinistien!! Ehkei tuo - Ompun lanseeraama mainio ilmaisu- äijälitti juuri ole ominta aluetta, mutta Melenderin kirjailijan taidot eivät jätä epäilyille sijaa, vaan kerrontaan ja verbaliikkaan en osaa enkä halua olla mieltymättä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No nyt tuli jo pari uutta genreä - äijälitti ja holgerismi :) Enhän minä Melenderiä yhtään mollannutkaan, päinvastoin kiittelin! Hänhän on tunnustanut, että hänellä oli ihmisvihaajakausi menossa Ranskalaisen ystävän aikoihin - saapa nähdä.

      Poista
  4. Sorry, epäselvä ilmaisumuoto, ilman muuta ymmärsin, jotta melenderiläisiähän me tytöt ollaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en käsityskykyäsi epäillytkään :) Selitin vaan jos joku meitä melenderiläisiä tyttöjä ei tunne :)

      Poista
  5. Minulla on joku tuon kirjailijan kirja hyllyssä, mutta en tunne tarvetta lukemiseen. Mietin juuri ensi vuoden lukuja ja blogi on tehnyt tehtävänsä siinä, että olen tutustunut kotimaiseen nykykirjallisuuteen, lukenut hyvää ja huonoa. Etenkin tähdityksen käyttämistä harkitsen, sillä jokainen kirja ei voi olla viiden tähden kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu minulla. Olen lukenut nyt todella paljon kotimaista, hyviä enimmäkseen. Viiden tähden kirjat ovat minullakin harvassa. Omalla kohdalla se edellyttää myös henkilökohtaista hyvää -elämystä- muiden ansioiden lisäksi.
      Hups. Luulin antaneeni tälle ** mutta kolme näyttää olevan. Korjaan pois.

      Poista
  6. Jossain vaiheessa ehdotettiin ns. äijäkirjallisuudelle nimeksi jormaproosa. Ei ole ihan minun juttu, vaikka sekin kyllä riippuu toteutuksesta. Olin muuten luullut, että Melender kirjoittaa vain esseitä, joten romaanimuoto tuli yllärinä. Taas sitä oppi.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...