24. marraskuuta 2016

Alice Munro - Kallis elämä


Kanadalainen Alice Munro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2013. Tuolloin vuonna 1931 syntynyt tuottelias Munro ilmoitti vuotta aiemmin ilmestyneen Kalliin elämän jäävän hänen viimeisekseen. Keväällä on tulossa suomeksi hänen vuonna 1982 ilmestynyt novellikokoelmansa The Moons of Jupiter - Jupiterin kuut.

Kallis elämä pitää sisällään 10 novellia ja 4 omaelämäkerrallista kertomusta. Kun aloin lukea, en tiennyt yhtään mitä odottaa. Tapahtumat sijoittuvat hyvin kauas, 30-luvulta 70-luvulle, mielestäni vanhahtaviin ajatuksiin ja miljöisiin. Jopa niin että minun oli tarkistettava teoksen julkaisuvuosi. Monet novelleista onkin julkaistu aiemmin, mutta en lähtenyt niiden syntyvuotta tutkimaan.

Novellien henkilöiden omassa tai heidän läheistensä päässä tapahtuu usein jonkun sortin niksahdus, mikä sysää ihmisten elämät oudoille urille. Elinolot ovat aikakauden mukaisesti hyvin köyhät. Tunteet ja rakkaus saavat uskomaan ja luottamaan, mutta tekemään myös uhkarohkeita ja äkillisiä ratkaisuja. Elämä on rankkaa, kuolemaa ja pettymyksiä on paljon.

Novellit
Postia Japaniin
Amundsen
Lähdössä Maverleystä
Sorakuoppa
Turvasatama
Ylpeys
Corrie
Juna
Dolly

Järvi näköetäisyydellä****
Tämä oli ehdoton suosikkini, mainiosti kerrottu tarina viehättävän muistisairaan Nancy-rouvan kokemuksista. Muistihäiriöistä kärsivä Nancy ajaa yksin lähikaupunkiin tapaamaan muistisairauksien erikoislääkäriä. Hän päättää matkustaa jo edellisenä iltana ja etsiä valmiiksi lääkärin vastaanoton ettei tule turhan kiire. Liittymässä häikäisee, Hymen tai Highman - eikö se nyt ole sama asia? Käsilaukussa on lapulla lääkärin nimi, mutta voi - siihen onkin kirjoitettu kuolleen Olivia-kälyn kengännumero! Rouva on ymmällään, tallustaa ja etsii. Välillä lääkärin nimi palautuu mieleen häipyäkseen taas. Lopusta hoitokodin suljettujen ovien takana tulee unien painajainen. 

Omaelämäkerralliset
Silmä
Äänet
Kallis elämä

Kriitikoiden ylistämä ja lukijoiden rakastama Munro jätti minut kylmäksi. Koin kokoelman hajanaiseksi ja novellit keskenään liian erillisiksi ja irrallisiksi. En ole tottunut novellien lukija, ehkä näin on yleensäkin. Yritin lukea avoimin mielin, mutta en päässyt sisään novellien maailmaan enkä pystynyt hurmaantumaan. Munron tyyli ja kirjoitustapa olivat toki hienot, mutta koin novellien teemat vieraiksi. Luettuani koko syksyn loistavia kotimaisia nykykirjailijoita en ollut myöskään valmis palaamaan tällä tavoin vanhoihin aikoihin tai eläytymään niihin.

Kuittaan tällä teoksella Ompun Novellit kunniaan -haasteeseen lisää 14 novellia.Nyt luettu kaikkiaan 20.

Kallista elämää on luettu runsaasti blogeissa. Useimmat ovat pitäneet, mutta löytyy minun lisäkseni myös muutama nuiva suhtautuminen. Koska itselläni on sanat vähissä, tässä useampikin linkki:
Alice Munro
Dear Life 2012
Kallis elämä
Suomentanut Kristiina Rikman
Tammi 2013
**
Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Hmm, voisi ehkä kokeilla Munroa tämän novellihaasteen innoittamana. Jos vaikka lukisi vain yhden novellin (ja toki enemmänkin, jos innostuu). Itse olen niin tympiintynyt älypuhelimiin (kirjallisuudessa), että mielelläni luen vanhempaa kirjallisuutta (tällä hetkellä hengailen 60-luvulla). Ihanaa kun niissä ei piipitä puhelimet koko ajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin on uutuusähky, vaikka hyviä ovat olleetkin. Minäkin haluan lukea vanhempaa. Kun ei ole novelleita juuri lukenut, on lukutekniikka hukassa :) Kun pompitaan aiheesta ja miljööstä toiseen, tuntuu raskaalta. Yksi tai kaksi novellia illassa voisi olla parempi kuin maratoni.

      Poista
  2. Olen itsekin puntaroinut lukevani novellihaasteeseen Munroa. En ole siis ennen lukenut, joten voisikin olla hyvä aloittaa vaikka yksittäisestä novellista, kuten Elegia puhuikin jo. Voihan sitten innostuessaan lukea lisääkin, tässä haasteessa on kyllä hyvää se, että yksittäinen novelli riittää. Saa nähdä mikä novelli tai teos sitten valkkautuu luettavaksi.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä haasteessa on juuri hyvää se, että tulee kokeiltua. Viikilä sanoi eilen Finlandia-palkintopuheessaan ujuttaneensa runoutta romaaniinsa... Meidän täytyy ujutella novelleita lukemistottumuksiimme :)))
      Kiva kun kävit Tiia!

      Poista
  3. Olen lukenut Munrolta kokoelman Valkoinen tunkio, ja muistelen pitäneeni siitä. Aika vanhahan sekin taitaa olla, mutta ihmissuhteiden kuvaus osui minun lukumakuuni. Olen kyllä aika tottumaton novellien lukija minäkin, mutta tämän haasteen myötä koetan hieman tutustua näihin lyhyisiin tarinoihin. Tosin kovasti jo haaveilen joululomasta ja ajasta, jolloin ehdin ottamaan lukuun jonkun paksun, hyvän romaanin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion lukea Munoa vielä joskus... Mun mieli ei ollut nyt hänelle avoin...

      Minulla odottaa 2 wanhaa paksua tuossa - ja vielä espanjaksi :) Isabel Allendea ja Carlos Ruis Zafonia... Aion lukea piiiiiiitkään ja hartaasti, ilman kiirettä!

      Mukavaa joulunodotusta Marika

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...