Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus ****
Alkuteos Murder in the Orient Express 1934
Wsoy 2017
Ensisuomennos 1937, uusi suomennos Jaakko Kankaanpää
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Wsoy 2017
Ensisuomennos 1937, uusi suomennos Jaakko Kankaanpää
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
On ollut vähän sellainen fiilis, että kaipaan rentouttavaa kuunneltavaa ja luettavaa. Siksi otin kuunteluun kaksi Agatha Christien dekkariklassikkoa 1930-luvulta - ja kyllä, Christien dekkarit tarjoavat taattua ja laadukasta viihdettä.
Idän pikajunan arvoituksessa juna puuskuttaa halki lumisten maisemien, se on matkalla Istanbulista Ranskan Calaisiin. Juna on hieno ja kaikilla matkustajilla on oma makuuhytti. Jugoslavian vuorilla lumimyrsky yllättää junan ja se joutuu pysähtymään. Vain taivas tietää, miten pitkä pysähdyksestä tulisi.
Junassa on sekalainen joukko matkustajia eri maista, kaikkiaan 13 henkeä sekä Hercule Poirot, rautateiden ranskalainen johtaja herra Bouc ja kreikkalainen tohtori Constantine. Pysähdyksen ensimmäisenä aamuna havaitaan, että amerikkalainen miljonääri Ratchett on tapettu yöllä hytissään useilla tikariniskuilla. Poirot ottaa jutun hoitaakseen, koska viranomaisia ei lumimyrskyn takia saada paikalle. Vainajan hytin ikkuna on auki, mutta lumessa ei näy minkäänlaisia jälkiä. Murhaaja on siis edelleen junassa ja luultavasti joku matkustajista, mutta kuka?
Poirot haastattelee kaikkia kahtatoista matkustajaa ja ottaa selkoa heidän elämästään ja taustoistaan. Niistä paljastuukin yllättäviä, haastateltuja yhdistäviä seikkoja. Murhattu Ratchett oli sekaantunut Yhdysvalloissa tapahtuneeseen eversti Amstrongin pienen tyttären kidnappaukseen ja murhaan, mutta sai lahjottua valamiehistön ja pääsi vapaalle jalalle. Tuo tragedia koitui tytön vanhempien ja lastenhoitajan tuhoksi.
Tässä dekkarissa kapteeni Hastings ei ole mukana, vaan Poirot joutuu yksin pyörittelemään johtolankoja harmaissa aivosoluissaan. Hänen ajatuksenjuoksuaan ja selvittelytyötään oli ilo seurata. Muuten teksti tuntui hankalalle suuren henkilömäärän vuoksi, sillä välillä unohtui kuka on kuka. Lopulta Poirot esittää tapauksen kulusta kaksi vaihtoehtoista teoriaa, mutta jättää yhtiön johtajan Boucin ja lääkärin päätettäväksi, kumpi niistä kerrotaan viranomaisille. Tutkinnan lopputulos oli minulle suuri yllätys. Wikipediasta löytyy henkilöluettelo ja tarkempi selostus juonen kulusta.
_____________________________________________________________
Agatha Christie - Lordin kuolema *****
Alkuteos Lord Edgeware Dies 1933
Ensisuomennos 1953, suomentanut Eila Pennanen
Wsoy 2018
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
Kaunista ja kuuluisaa näyttelijätärtä Jane Wilkinsonia epäillään miehensä, lordi Edgwaren murhasta. Jane on pääepäilty, onhan hän usein julkisesti ja painokkaasti sanonut, että hänen pitäisi murhata lordi, koska tämä ei anna hänelle avioeroa. Lordi on omalaatuinen ja synkkä, rikas tietysti, mutta Janella on kiikarissa toinen mies. Jane pyytää Poirotia suostuttelemaan miestä antamaan avioeron ja Poirot suostuu. Mutta lordi onkin kuulemma kirjeessään jo ilmoittanut suostuvansa eroon, vaikka Jane väittää ettei ole kirjettä saanut. Mikä on kadonneen kirjeen salaisuus?
Lordin kuolema piti otteessaan ja oli vetävää kuunneltavaa! Kirjassa on näyttelijöitä, imitaatioita ja hienoja seurapiiri-illallisia. Poirotin harmaat aivosolut lyövät ällikällä sekä lukijan että hänen kanssaan tapausta tutkivan tarkastaja Jappin. Vihjeitä murhaajasta tulee pitkin matkaa, joten kannattaa olla tarkkana. Henkilögalleria on kiinnostava ja Poirotin ja Jappin dialogit olivat nautittavia. Viihdyin loistavasti tämän dekkarin parissa. Enpä kerro juonesta yhtään enempää, halutessasi voit lukea lisää Wikipediasta.
Olen lukenut nämä molemmat. Ovat taattua Christietä. Varsinkin Idän pikajunan loppuratkaisu on ainutlaatuinen.
VastaaPoistaLoppuratkaisu oli huikea, olin ällikällä lyöty!
PoistaIdän pikajunan arvoitus tulee ainakin kerran vuodessa telkkarista, joten juoni pysyy hyvin muistissa. Lordin kuolemakin on hyvin tutun oloinen teos. Agatha Christie oli ahkera kirjoittaja.
VastaaPoistaChristien tuotanto on laaja, aina löytyy jotain uutta luettavaa. Ja kertauskin sopii.
PoistaChristietä voisi lukea jossain välissä lisää. Tosin joissain teoksissa häiritsee varsinkin nykypäivälle räikeä rasismi.
VastaaPoistaOnko näin. En muista törmänneeni rasismiin, tai sitten en ole huomioinut.
PoistaRasismia? Missähän muodossa. Joka tapauksessa kirja kuvaa aikaansa eikä sitä voi mennä sorkkimaan. Uskomatonta tämä nykyinen vouhotus, historiaakin pitäisi päästä muuttamaan omien mieltymysten ja ajatusmaailman mukaiseksi!
VastaaPoistaEn tiedä tarkemmin, mihin Anki viittaa. Rasismipuheita esiintyy tuon tuosta vanhempien kirjojen kohdalla. Olen samaa mieltä kuin sinä: ne kuvaavat aikaansa ja silloin käytetyt, nykyään rasistisiksi katsotut, ilmaukset olivat täysin korrekteja.
PoistaAgatha Christie kestää ajan hampaan puremaa vaivatta ja hän on kirjailija, jonka tuotannon pariin tulee luontevasti aika ajoin yhä uudelleen palattua ja lukemastaan nautittua; dekkarikuningatar, jos ken:)
VastaaPoistaChristie on niin taitava ja nostalginen. Levoton mieli kyllä tyyntyy ja jonkinlainen mielen nollaus on taattu!
Poista