Pelle Romantique, Lotta Nevanperä - Konerunoja

Oi, miten ihana onkaan kevät! Ilo pistää kimeänä pillinä ja oranssi kasvaa taivaalla kuin argentiinalaiset appelsiinit. Purista mehu, syö siemenet, höyryturbiinit visertävät. // ... darling, lähetä lentosuukko ja ranskalainen postikortti.

Konerunoja on runoilija Pelle Romantiquen (alias Toni Lahtinen) ja kuvataiteilija Lotta Nevanperän yhteinen kokonaistaideteos - taiderunokirja, joka vie 1900-luvun alkuun, sykkivälle 20-luvulle ja konemaailman ihannointiin. Kokoelman lopussa sanotaan, että runot sisältävät muunnelmia, lainauksia, varkauksia sekä väärennöksiä noin parinkymmenen kirjailijan teoksista. Heidän joukossaan mm. Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä, Scott Fitzgeraldin Kultahattu, Aino Kallaksen päiväkirjat ja Upton Sinclairin Chikago.

Pyrähdys laimeasta vuoden 2022 alkutalvesta pirskahtelevalle 1920-luvulle oli mieltä kohottava ja nautinnollinen visiitti - kiitos siitä! 20-luku oli jazzin ja dekadentin ilottelun aikaa, jolloin myös naiset repäisivät: lyhensivät helmansa, singlauttivat tukkansa ja polttivat savukkeita imukkeessa. Haluttiin heittää hyvästit sotavuosille ja 1800-luvun sovinnaisille arvoille; tekninen kehitys oli huimaa, elettiin urbaanisti ja epäsovinnaisuus oli muodikasta. Maailma sinkoilee ja sortuu, maailma tempoilee ja hajoaa ulkoisen ja sisäisen ekspansion voimasta, kuvaa Romantique. Runojen tyyli heijastelee loistavasti ja riehakkaasti tuota aikaa ja muuttunutta maailmaa. Runotekstien vanhentuneet sanat ovat tenhoavia ja hauskoja. Teksteistä löytyy monia 20-luvun termejä tai muuten vanhahtavia ilmauksia: flapper, garçonne, demimonde, illusioni, sensatsioni, parlografi, klišheerattu... 

Lotta Nevanperän taidokasta kuvitusta oli nautinto katsella ja se istuu runoteksteihin kuin nahkahansikas käteen - aivan ihastuttava kokonaisuus.

Hui, tätä huvittelevaa, hilpeää aikaa,

banjot, pauke - ou - bunny hug!

Mailma on pelkkä revyy, ja me:

keinuvia sulkia, töyhtöjä, pyrstöjä.

Kukin syttyy, sammuu,

shimmy shimmy shake!

...

Armahin ystäväni,

kevät kirpelöi kielelläni ja tirskun, tirskun kuin satakieli! Sulavedet solisevat ränneissä ja ojissa ja tulvehtivat puroiksi, joissa soivat taivaan hopeatiu’ut.  / Ethän tahdo luopua minusta? // Uuden sukupolven suonissa kohisee UUSI ILO, elämänsynteesi, jossa virtaa veren, naftan ja sähkön sekoitussuhde.

Runoissa ei olla nurkkakuntaisesti vain pienessä Suomessa, vaan ovet on leväytetty auki Eurooppaan ja maailmaan. Tunteita tihkuvat kirjeet kulkevat Pariisin ja Suomen välillä, par avion. Kaiken riehan taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet: fasismi, kommunismi ja chauvismi; uusi sotakin tulee, vaan ei aivan vielä - ja sitten tämä, minkä kukaan ei uskonut tapahtuvan: Sinäkin, ma chère mademoiselle, olit sekamelska. Tunsit, kuinka koko luomakunta sykähti, kun Titanicin perikato kulki virinä ihmisten ja lintujen läpi.

Konerunoja oli ilotteleva ja raikas tuulahdus nykytodellisuuden ja pandemian keskelle. Minusta se muistuttaa meitä elämänilosta - joie de vivre. Hieno kokonaisuus, jossa Nevanperän taidokas grafiikka ja Romantiquen intomieliset runot puhuvat samaa kieltä. Romantique on aiemmin julkaissut kirjallisia äänilevyjä ja saanut Vuoden luontoruno -palkinnon. Jostain muistelen lukeneeni, että Konerunoistakin julkaistaan vastaava.

Mon amie,

minuun on imeytynyt uusi rytmi, uusi henki, ja olen itkenyt ilosta, ilosta! Minut yllätti reaktsionisi: loukkasiko sinua traagillinen luonteenlaatuni ja tunnejuopumukseni vai aikamme elämänhurma, vapauden verkoton lintuhäkki?

Pelle Romantique, Lotta Nevanperä - Konerunoja
Kuvitus Lotta Nevanperä
Enostone 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
___________________

Pelle Romantika alias Toni Lahtinen on lavarunoilija, kirjallisuuden tutkija ja tohtorismies.
Lotta Nevanperä on kuvataiteilija, taidegraafikko ja kuvittaja.