Aki Shimazaki - Hôzuki, la librería de Mitsuko

Valitsin tämän kirjan kuunneltavaksi kirjailijan japanilaisen nimen takia. Selvisi, että Aki Shimazaki (s. 1954, Gifu, Japani) on tuottelias, ranskaksi kirjoittava kirjailija, joka muutti Kanadaan vuonna 1981. Hän asuu nykyään Montrealissa, jossa opettaa japania ja julkaisee kirjojaan. Espanjaksi kuuntelemani pieni teos Hôzuki, Mitsukon kirjakauppa oli todella viehättävä tarina, jota suosittelen lämpimästi espanjaksi kuunteleville. Shimazakin kirjoja on ilmeisesti käännetty vain italiaksi ja espanjaksi.

Mitsukon kirjakauppa on erikoistunut filosofisiin teoksiin, ja myynti on vähäistä. Kaupan yläkerrassa on asunto, jonka Mitsuko jakaa eronneen äitinsä ja pienen kuuromykän poikansa Taron kanssa. Tullakseen toimeen Mitsukon on joka perjantai-ilta muuntauduttava vetäväksi baariemännäksi. Eräänä päivänä myymälään astuu hienostunut diplomaatin puoliso rouva Sato pienen tyttärensä Hanakon kanssa. Rouva Sato etsii miehelleen useita filosofisia ja psykologiaa käsitteleviä kirjoja. Lapset ihastuvat välittömästi toisiinsa ja yksinäisen Taron silmät loistavat onnellisina.

Rouva Sato osoittaa outoa kiinnostusta Mitsukoa ja Taroa kohtaan, vaikka he tulevat aivan eri yhteiskuntaluokista. Onko kyseessä uteliaisuus pojan tummaa ihonväriä kohtaan? Poika ei nimittäin ole puhdas japanilainen, vaan hänen piirteissään on selvästi jotain muutakin rotua. Rouva Sato vaatimalla vaatii Mitsukoa ja poikaa vieraisille kotiinsa. Kauan epäröityään Mitsuko suostuu, vaikka hän on yleensä vetäytyvä eikä halua seurustella tuttavallisesti asiakkaiden kanssa. Rouva Sato toivoo, että lapset tapaisivat toisiaan niin usein kuin mahdollista, ennen kuin he muuttavat diplomaattipuolison luo Saksaan.

Tarina alkaa hyvin tavallisena ja arkipäiväisenä, mutta Shimazaki tuo lukijalle yllätyksen toisensa perään. Mitsukolla on syynsä olla varuillaan, sillä Taro ei ole hänen biologinen lapsensa, vaan poika on löytölapsi. Kahdeksan vuotta sitten Mitsuko oli eksyksissä: seurustelusuhde oli päättynyt ja hän oli tehnyt abortin, koska ei halunnut äidiksi. Mutta löytövauva oli hänen mielestään joku merkki, joka pelastaisi hänen elämänsä. Hän järjesti pojalle väärennetyn syntymätodistuksen vanhan kätilön avulla ja otti pojan omakseen. Rouva Satollakin on omat syynsä olla kiinnostunut tästä nimenomaisesta pojasta, joka on kuin aave menneisyydestä.  

En osaa arvioida, mille vuosikymmenille tarina ajoittuu, mutta se kertoo äidinrakkaudesta ja japanilaisen naisen alisteisesta asemasta patriarkaalisessa yhteiskunnassa - aivan kuten Mieko Kawakamin Breasts and Eggs. Naisen asema on alisteinen riippumatta siitä mihin yhteiskuntaluokkaan hän kuuluu. Varaton nainen joutuu elättämään itsensä baariemäntänä tai prostituoituna. Varakas joutuu alistumaan järjestettyyn avioliittoon suvun maineen takia. Vahinkoraskaudet päättyvät usein aborttiin, koska avioton lapsi on suuri häpeä.

Kirjassa on mielenkiintoista pohdintaa myös japanilaisista kirjoitusmerkeistä, mikä minulle oli tietysti täysin tuntematon asia. Merkkijärjestelmää kanjista hiraganaan vaihtamalla sanan merkitys muuttuu. Äänikirjatoteutus oli uskomattoman hieno. Taron innostunut lapsen ääni oli eläytyvästi tulkittu, samoin kummankin naisen japanilaisen hillityt mutta avoimet puheenvuorot, joissa he avautuivat vilpittömästi elämästään.

Aki Shimazaki - Hôzuki, la librería de Mitsuko

Storyside, Nórdica Libros 2018
Äänikirjan lukija Ana Viñuela