Lassi Patokorpi - Villa Gyllenberg. Koti Kuusisaaressa

Kuusisaaressa sijaitseva Ane ja Signe Gyllenbergin koti- ja taidemuseo Villa Gyllenberg on ollut suljettuna yli vuoden mittavan remontin vuoksi. Talotekniikka on uusittu ja rakennettu uusi laajennusosa, jossa on uusi sisäänkäynti ja museokauppa. Uudistunut museo avaa ovensa ensi viikon keskiviikkona 2. helmikuuta näyttelyllä Ajan hengessä, joka esittelee museon omia kokoelmia. Uudistuneen museon kunniaksi on myös ilmestynyt ihastuttava Lassi Patokorven kirjoittama kirja Villa Gyllenberg. Koti Kuusisaaressa, joka esittelee upein valokuvin Gyllenbergien kotia, sen esineistöä ja puutarhaa sekä parin elämäntyyliä, juhlakattauksia ja menuita.

Gyllenbergit olivat asuneet Kaivopuistossa ja viettäneet kesiään Villingissä. Kun Villingin huvilasta oli luovuttava, perhe ryhtyi etsimään tonttia ympärivuotiseen asumiseen. Kuusisaari oli 30-luvun lopulla harvaan asuttu ja luonnonläheinen, mikä miellytti. Huvilan suunnitelmia pyöriteltiin koko suvun voimin ja lopulliset rakennuspiirustukset laati arkkitehti Matti Finell. Puistokadun koti oli sisustettu rakkaudella ja pieteetillä ja sinne valitut huonekalut määräsivät uuden kodin huoneiden mittoja. Persoonalliseen italialaista renessanssihuvilaa muistuttavaan villaan päästiin muuttamaan 1938.

Villa Gyllenberg on elegantti ja todella aistikkaasti sisustettu. Näkee, että rahaa on käytetty, mutta kokonaisuus ei ole yltiömäisen pröystäilevä. Se on esineistöineen ja taideteoksineen Ane ja Signe Gyllenbergin rakkaudella ja hyvällä maulla luoma kokonaistaideteos, jonka taideteokset ja esineet ilmentävät samalla myös aikakauden sisustusihanteita ja yläluokkaisen porvariston elämäntyyliä. Ane Gyllenberg tunsi monia helsinkiläisiä antiikin ja taiteen keräilijöitä ja he kutsuivat itseään ’romuklubilaisiksi’. Porvariskotien edustavaa tyyliä olivat 1900-luvun puolivälissä antiikkihuonekalut, arvotaide ja arvokkaat koriste-esineet. 

Puolisoista Ane oli innokkaampi keräilijä, ja valtaosa taideteoksista on hänen hankintojaan. Keräily alkoi 1910-luvun lopulla ja jatkui 1970-luvulle asti. Osa esineistä ja teoksista hankittiin taide- ja antiikkikauppiaiden kautta, osa hetken mielijohteesta, ja osa tuli perintönä tai matkamuistoina. Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö tekee edelleen uusia hankintoja kokoelmaan.

Helene Schjerfbeck oli Ane Gyllenbergin rakkaimpia taiteilijoita. Suurikokoinen 

Lehtimajajuhla (1883) oli hänen ensimmäinen Shjerfbeck-hankintansa. Gyllenberg osti teoksen 

aluksi pankkiiriliikkeelleen 1930-luvulla, ja se pääsi vasta myöhemmin 1950-luvulla kodin seinälle Kuusisaareen. Tällä hetkellä museon kokoelmassa on 39 Schjerfbeckin teosta.

Edustuskodeissa tilat jaettiin julkiseen ja yksityiseen tilaan sekä kodinhoidolliseen alueeseen. Näin Villa Gyllenbergissäkin: julkiset tilat, sali ja ruokasali ovat alakerrassa ja isännän työhuone ja makuuhuoneet yläkerrassa. Mutta sali ei ollut pelkästään edustustilaa, vaan sitä käytettiin perheen olohuoneena. Ane Gyllenberg oli syntynyt jouluaattona, joten joulu oli perheelle tärkeä juhla. Kirjan kuvista huokuu kodikkuus ja joulutunnelma, ja melkein kuulee Signe-rouvan soittavan Sibeliuksen Jo joutuu ilta -joululaulua.

’Hummerialadobia’ tarjottiin huvilan päivällisvieraille 1950-luvun lopulla 

yhtenä pääruoista. Erilaiset hyydykkeet olivat vuosisadan puolivälissä erittäin muodikkaita.

Patokorpi kertoo kiinnostavasti muutamien posliiniastioiden, hopeaesineiden ja rokokoopiironkien historiasta ja taustoista. Oli jännittävää lukea, miten yksi mahapiirongeista muokattiin sahaamalla korkea kaappi kahtia. Museossa on säilynyt Signe-rouvan Emännän kirja, josta selviää sekä illallisten osanottajat että tarjoilut. Minua kiinnosti myös Villa Gyllenbergin puutarha, joka pitäisi ehdottomasti nähdä keväisessä loistossaan tulppaanimeren kukkiessa.

Ane Gyllenberg oli kiinnostunut esoteerisistä suuntauksista. Niinpä Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra (1907) oli hänelle tärkeä teos, joka riippui makuuhuoneessa paikalla, josta sen näki ensimmäisenä aamulla herätessään ja viimeiseksi illalla ennen nukahtamista. Huvilassa on myös pyöreä meditaatiohuone, josta löytyy uskonnollista taidetta ja kirjallisuutta. 

Eteisessä on tukholmalainen rokokoolipasto, joka on tukholmalaisen

puuseppämestari Friedrich Kruusin käsialaa vuosilta 1745-68.

Jalopuuvaneroitu havupuu ja messinkivalu. Kuva: Villa Gyllenbergin nettisivu.

Monet antiikkiesineistä ja huonekaluista on konservoitu vuonna 2021 museon ollessa peruskorjattavana. Juuri ennen remonttia löytyi rullalla ollut vanha maalaus, Fortuna Guido Renin (1575–1642) mukaan, joka entisöitiin ja pääsee nyt ensi kertaa esille. Signe ja Ane Gyllenbergin taidekokoelma käsittää hieman yli 400 teosta ja esinekokoelma reilu 1000 esinettä.

Kävin Villa Gyllenbergissä viimeksi joulun alla 2019 (postaukseni Villa Gyllenbergin joulu) ja koti oli puettu tunnelmalliseen jouluasuun. Menin sinne itse asiassa ihailemaan Shjerfbeckejä, mutta nyt tämän kirjan luettuani osaan kiinnittää tarkemmin huomiota myös kodin esineistöön ja sisustuksen yksityiskohtiin. Villa Gyllenberg. Koti Kuusisaaressa oli ihastuttavaa katseltavaa ja kiinnostavaa luettavaa. Gyllenbergien rakkaus taiteeseen ja heidän elämäntyönsä avautui aivan uudella tavalla.

Lassi Patokorpi - Villa Gyllenberg. Koti Kuusisaaressa

Esipuhe Lotta Nylund
Valokuvat Katja Hagelstam
Kustannusosakeyhtiö Parvs 2021

Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!

____________________

Tutkija Lassi Patokorpi on Raaseporin museon johtaja ja ICOMin Suomen komitean puheenjohtaja. Hän on työskennellyt aiemmin erikoistutkijana Signe ja Ane Gyllenbergin säätiössä. 

Valokuvaaja Katja Hagelstamin ottamat valokuvat ovat keskeinen osa kirjaa.