Eeva Kilpi - Sininen muistikirja #runosunnuntai

Sinä olet minulle tyyni kohta elämän pyörteessä.

Pojantytär Sohvi antoi mummolleen Eeva Kilvelle jouluna 1999 lahjaksi omin käsin sitomansa Sinisen muistikirjan saatesanoin "Muistot tähän kirjaan pakkaa niin ikäväkin lakkaa." Alkuperäisen muistikirjan näet täältä. Eeva Kilpi kirjoitti ahkerasti kirjaan ajatuksiaan vuosina 2002-2003; muutama merkintä on myöhemmiltäkin vuosilta.

Sininen muistikirja ei ole varsinainen runokirja, mutta kyllä Kilven ajatukset voisi proosarunoksi mieltää. Välähdyksenomaiset aforistiset mietteet päätyivät kirjaan heti herättyä, aikaisin aamulla tai myöhään illalla, usein myös yöllä. Helmikuussa 91-vuotta täyttänyt Eeva Kilpi oli näitä kirjoittaessaan noin 75-vuotias, ja vanheneminen, yritys ymmärtää vanhuutta ja elämää on toistuva teema. Toinen riipaiseva teema on yksinäisyys: runoilija asuu yksin, sukua ja lapsenlapsiakin on, mutta ei heihin voi takertua. Ristiriitaisesti yksinäisyys on Kilvelle elinehto ja luovuuden edellytys, niinpä läheisyyttä sopivin annoksin olisi ideaali.

Voimattomuus tekee alakuloiseksi. Se on ehkä vanhuudenapeuden syy. Vanhana mieli on väliin niin hauras että se tuntuu hajoavan kuin usva yöhön... - 18.8.2002 klo 9.37

Evakkoudesta Kilpi puhuu nytkin, se on jättänyt häneen lähtemättömät jäljet. Kun hän joutui sota-aikana elämään erossa lapsuuden perheestään, sosiaaliset taidot jäivät puolitiehen, hänen itsensä mukaan. Yhdessä ajatelmassa hän puhuu koskettavasti äidistään. Äiti ja tytär eivät pystyneet tässä elämässä läheisyyteen, mutta kumpikin kaipasi toista: ... ja siinä kaipuussa me kohtasimme ja se jatkuu yhä, syvenee, ja päättyy vasta kun kuolen. Näin on ehkä minun ja poikienkin laita. - 26.10.2002 klo 22

Sota katkaisi lapsuuteni ja sieluuni jäi avohaava. Se kuplii yhä. Siitä tihkuu verta, pihkaa ja mahlaa. Se kuluttaa elinvoimaani ja tuottaa mielikuvia, ajatuksia, oivalluksia ja tekstiä. - 13.3.2003 klo 7.55

Kilpi pohtii paljon suomenkielen sanaa ikävöinti. Se on hänen mukaansa kirjoittamisen käyttövoima eikä ollenkaan sama kuin ruotsin längta efter tai englannin to miss somebody. Kilven mukaan ikävöinti on mielentila tai kauhea tauti, joka kalvaa kalvamistaan. Sen voisi nimetä haikea-adjektiivin verbivastineeksi.

Luonto- ja luonnonsuojelu ovat Kilvelle rakkaita ja tärkeitä teemoja. Piskolan kesämökillä Savossa kirjailija tarkkailee lintuja, perhosia ja sudenkorentoja. Mökki on kirjailijalle rakkain paikka ja hän sanoo palaavansa sinne niin kauan kuin itsenäisesti pystyy.

... että jättäisimme jälkeemme paremman maapallon, elämisen arvoisen elämänmahdollisuuden kaikille niille jälkipolville ja lajeille jotka toivon mukaan jatkavat täällä elämää sen jälkeen, kun me olemme poistuneet. - 4.6.2002 klo 6.34

Minua ilahdutti kovasti, että kirjailijalla on edelleen tallella se sama hellyys ja hyvänäpito itseään kohtaan, jonka me muistamme tästä runosta: Nukkumaan käydessä ajattelen: / Huomenna minä lämmitän saunan, / pidän itseäni hyvänä, / kävelytän, uitan, pesen, / kutsun itseni iltateelle, / puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, / kehun: Sinä pieni urhea nainen, / minä luotan sinuun (Laulu rakkaudesta 1972). Nyt kun ikää on tullut hän hoivaa vanhukseksi muuttunutta itseään: 

Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole helppoa. - 23.8.2003 klo 23.12

Sinisen muistikirjan mietteet puhuttelevat varmasti keski-ikäistä ja ikääntyvää lukijakuntaa. Se on ikä, jolloin tulee miettineeksi elämän mysteeriä, ajan kulkua, omaa vanhenemistaan ja kuolemaansa. Alkuvuodesta luin Kilveltä Ellen Thesleffin taiteella kuvitetun runokokoelman Laulu rakkaudesta sekä Kootut novellit, vahva suositus erityisesti loistaville novelleille! Sininen muistikirja on ihana ja viisas; se on kaunis pieni lahjakirja vaikka omalle äidille tai anopille, miksei itsellekin. Syksyllä Kilveltä on tulossa Punainen muistikirja, joka sisältää ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä Kilven rakkaalta kesäpaikalta Piskolasta.

Eeva Kilpi - Sininen muistikirja
Kansi Mika Tuominen
Wsoy 2019
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 14 (kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin omani), 36 ( kirjassa ollaan yksin), 47 (alle sata sivua)
Muissa blogeissa: Marjatta, Nanna, Takkutukka