Sami Liuhto - Metrorunoja #runosunnuntai

minä olen osa ikkunan mustuutta

värien masentavuutta

on päiviä jolloin en kirjoita

rehentelen

Yllä oleva on ote Sami Liuhdon metrorunosta, kirjoitettu Helsingissä 9.12.2016, reitti Hakaniemi-Mellunmäki - Kamppi. Mikä ihmeen metroruno, kysyt varmaan. Niin kysyin minäkin, joten annetaan Liuhdon selittää:

"Ranskalainen Jacques Jouet on kehittänyt metrorunon poetiikan. Runoilija astuu metroon ja kun metro lähtee liikkeelle, hän alkaa miettiä säettä kirjoitettavaksi ja kun metro pysähtyy seuraavalle asemalle, hän kirjoittaa miettimänsä säkeen ylös. Kun metrojuna liikkuu, ei saa kirjoittaa, ja metrojunan ollessa pysähdyksissä ei mielellään miettiä säkeitä. // Runoa ei saa myöhemmin muokata."

Liuhto sanoo, että hänen tarkoituksenaan oli alunperin kirjoittaa sata metrorunoa, mutta projekti on sittemmin jäänyt. Nyt hän on tuonut lukijalle ’nämä vähänsä’.  Liuhto on metrorunoillut eri vuosina (2013-2016) Pariisissa, Milanossa, Roomassa, Napolissa, Hampurissa ja kotikaupungissaan Helsingissä. Liuhdon viilettävää ajatusvirtaa oli hauska lukea. Hän tekee huomioita kanssamatkustajistaan, metrovaunusta ympärillään ja ymppää niihin omia aatoksiaan, vilahtaapa runoissa Margaret Thatcherkin. 

Lakatut kynnet ja lehti, kartta

Rautarouva on kuollut

uupumus on meidät vienyt

ja tunnelin graffitit, mainokset

kun ylitämme joen kerran

rakastan sinua yhä ja aina vain

patarouva lyöty maahan laskettu

aikani on mennyt muttei toivo...

- Pariisi 9.4.2013, 6: Charles de Gaulle - Etoile-Nation / Thatcher kuoli edellisenä päivänä

...

korvarengas kaatuu

siirryn sinutteluun

vaimo hymyilee

seison ja kirjoitan

kompastun korvarenkaaseesi

tämä ei etene

edes lakko ei auttaisi

kaipaan rakkailtani apua

metron lattialla korvarenkaasi kanssa

olen tarpeeksi onnellinen

- Pariisi 11.4.2013, 4: Saint-Michel-Marcadet-Poissonniers

lehti roikkuu käsinojalla kuin

metroaforismi näyttötaululla

- Helsinki 21.2.2014, Ruoholahti - Rautatientori

Runon kirjoittamiseen on kehitelty monenlaisia systeemejä, kurkkaa vaikka tänne ja tänne. Ja lisää löytyy googlaamalla. Metroruno on yksi systeemi. Jännää siinä on minusta se, ettei runoja saa myöhemmin muokata. Mutta onko runoilija rehellinen? Eikö tekisi mieli vaihtaa joku sana toiseen tai korjata sijamuotoja? Liuhdon metrorunoista löytyi hauskaa, sinne tänne ailahtelevaa ajatustenvirtaa. Pidin näistä, ja suositan tämmöiseenkin systeemiin tutustumaan. Kun vappu on ovella otan pari esimerkkiä vapusta. Vuonna 2014 runoilija Liuhto reissasi Milanon metrossa vappuaattona ja mietti tällaisia:

Vappuaattona Milanossa

kaipaan viulunsoittajaa metrovaunussa

letkeää mustalaispoikaa

mutta on vain metron väri

ja rouva lukee pehmeää paksua kirjaa

varastin liikkeestä jälleen

en osaa kuvata metron ääntä

//

olisipa viulunsoittaja

ylittämässä metron ääntä

kun kerrankin olisi rahaa

vaikka olo on taas apea

vaikka asiat on hyvin

kun istun tässä vaunussa

vapunaattona Milanossa

ja tunnen kuolleiden äänet

- Milano illalla 30.4.2014. Linea 3: Comasina - San Donato

Tietäisipä isä ahkeruuteni

tapasi minua laiskaksi kuvailla

harjoitan ammattiani aattoiltana

muutenkin vapaat jääneet vähiin

poika kaipaa isältä tunnustusta

sitä saa poika kaivata

tunnustusta isästä puhumattakaan

voi vittusaatana

olisinpa kännissä aattoiltana

- Milano illalla 30.4.2014. Linea 3: San Donato - Duomo

Sami Liuhto - Metrorunoja 
Graafinen suunnittlu Ruho Factory
Käsite 2019

Kirjastosta
_________________

Olen lukenut Liuhdolta kokoelmat Heroiini, joka kolahti yllättävän kovaa sekä Canti di Assisin, josta en kovin paljon tajunnut.