25. huhtikuuta 2019

Hiro Arikawa - Matkakissan muistelmat



Satoru oli lähtenyt matkalle, ja minä olin saattanut hänet.
Nyt hän oli minun sydämessäni.


Matkakissan muistelmat on hellyttävä tarina, joka kertoo ihmisten välisestä ystävyydestä ja välittämisestä sekä ihmisen lujasta siteestä lemmikkiinsä. Nimetön kollikissa on itsetietoinen ja itsenäinen kulkukissa, joka tykkää lekotella erään tietyn hopeanharmaan auton konepellillä. Auto on Satoru-nimisen nuoren miehen, jolla oli lapsuudessa aivan samannäköinen kissa, Hatchi. Satoru joutui lapsena luopumaan rakkaasta kissastaan ja lähestyy nyt tätä kulkuria vaivihkaa tuoden sille ruokaa.

Eräänä päivänä kulkukissa loukkaantuu pahoin auton töytäisemänä. Se raahustaa viimeisillä voimillaan Satorun pihalle ja naukuu sydäntäsärkevästi, kunnes Satoru kuulee, tulee ja auttaa. Seuraa pitkä toipilaskausi, jonka aikana kissasta tulee Satorun lemmikki. Nuorimies antaa kissalle nimeksi Nana, koska sen häntä on samanmuotoinen kuin japanin kirjoitusmerkki seitsemän eli nana. Väliäkö sillä, että Nana on tytön nimi!

Viisi vuotta ystävykset elelevät tyytyväisinä ja onnellisina yhdessä. Sitten koittaa päivä, jolloin Satoru kertoo kissalleen, ettei voi enää pitää tätä. Kaksikko pakkaa auton ja lähtee etsimään Nanalle uutta kotia. Vieraillaan kolmen Satorun kouluaikaisen ystävän luona, mutta Nana järjestää aina heidän lemmikkiensä kanssa jonkun sortin konfliktin, joka pelottaa uutta potentiaalista isäntäväkeä. Itse asiassa kumpikaan ei halua erota toisesta ja kumpikin iloitsee aina kun kodinetsintä menee myttyyn. Vihdoin kaksikko suuntaa Hokkaidolle, jossa asuu Satorun täti ja aiempi holhooja Noriko. Sinne tädin taloon he jäävät, kumpikin.

Arikawan japanilaisen vähäeleinen kirjoitustyyli vaati alkuun hiukan totuttelua, mutta kirjan puolivälissä kerronta tempaisi mukaansa. Nanan suulla kerrottu matkakuvaus kommelluksineen oli osuvaa ja nautittavaa näin kissanomistajan silmin. Erityisesti minua viehätti Hokkaidon kuvaus. Se on Japanin se osa, johon jo Murakamin Suuressa lammasseikkailussa ihastuin. Vähitellen ounastelin ja osuinkin oikeaan siinä, mikä syy Satorulla oli etsiä kissalleen uusi hyvä koti.
Hokkaidon silmin kantamattomiin tasaisena levittäytyvän maiseman. / Tienvarsilla väkevinä hehkuvat violetit ja keltaiset kukkaset. / Meren lailla aaltoilevan susuki-heinien niityn. / Kirkkaanpunaiset pihlajanmarjat. / Satorun minulle opettamat pihlajanmarjojen punasävyt. / Hoikkien koivujen rivistöt. / Sateenkaaren väreissä hohtavan kukkakimpun. / Maasta kasvaneen, valtavan kaksoissateenkaaren. Ja ennen kaikkea: rakkaiden ihmisten hymyilevät kasvot.
Vanhoilla päivillään Nana listaa kaikkia niitä kauniita ja ihania asioita, jotka hän on elämässään Satorun kanssa nähnyt ja kokenut. Meidän ihmistenkin olisi hyvä tehdä samoin.  Tarinan edetessä kävi ilmi kovia kokeneen nuoren Satorun elämän kolhut, kuin myös hänen ystäviensä Kōsuken, Yoshiminen, Sugin ja Chikakon vaiheet. Minua viehätti näitten nuorten syvä ystävyys, joka kesti vuosien erot ja pitkät maantieteelliset välimatkat. Kirjan loppuhuipennus oli liikuttava. Kyllä itsetietoinen kissakin pystyy kiintymään isäntäänsä kuten koirakin. Niin teki Nana ja haluaisin ajatella myös oman kissani niin tekevän.

Hiro Arikawa - Matkakissan muistelmat
Alkuteos Tobinenko Ripouko
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Kansi Satu Kontinen
S & S 2019

Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 39 (kertoo ihmisen ja eläimen suhteesta), 49 (julkaistu 2019)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Japani
Elegia piti kirjasta myös!
Hiro Arikawasta englanniksi


Matkakissan muistelmat on kuvaus kissan ja omistajan rikkumattomasta siteestä sekä pienten ja suurten rakkaudenosoitusten merkityksellisyydestä. Kissan näkökulmasta kerrottu teos on tulvillaan teräviä ja kissamaisen hauskoja huomioita, jotka jokainen kissanomistaja tunnistaa.

Ks. upeita kuvia Japanista - Yokon Stardust Talk -blogi - Sakura Season
Tänä vuonna vietetään Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlavuotta!



Vuoden alussa Sapporon 70. lumifestivaalien jääveistoksena oli myös
Helsingin tuomiokirkko - kuva Japan Today.

4 kommenttia:

  1. Tämä on upea kirja ja ilahdutti kovasti, kun huomasin että se suomennetaan. Olisivat kyllä saaneet säilyttää alkuperäisen kannen kirjassa, koska silläkin on oma tarinansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tästä kovasti. Oletko blogannut, käyn etsimässä.

      Kustantajalla on jännä kansilinja. Satu Kontinen on suunnitellut samanhenkiset, sinänsä hyvin kauniit kannet nyt ainakin kolmeen eri kirjailijoiden teoksiin. Tämän lisäksi Takashi Hiraiden Kissavieras ja Hiromi Kawakamin Sensein salkku. Japanilainen ryhmä?

      Poista
  2. Thank you for introducing this book, which I didn't know till now. As I searched the Japanese title, I found the Japanese film version, too. Finland is one of the most popular countries with respect in Japan. I’m happy about the 100 years of friendship between Finland and Japan. Thanks for linking my Sakura post up.

    Yoko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. So nice to hear that Finland is popular in Japan ❤︎ I know that Tove Jansson's Moomins are very popular there with an amusement park as well. Japan literature is very popular here and it gets translated a lot. I have blogged about 19 Japanese books, such as Murakami, Nao Sakaki, Yumi Fuzuki, Hiromi Kawami, Yoko Ogawa etc.

      Wishing you happy Sunday!

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.