Monika Fagerholm - Kuka tappoi bambin?

Onko pahuutta olemassa?, kysyy Nathan.

Finlandia-ehdokkaana ollut Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? on karu ja raadollinen kuvaus siitä, miten päältä siloinen eliittiyhteisö romahtaa. Kymmenen vuotta sitten Huvilakaupunki oli idyllinen lähiö, jota asuttivat yhteiskunnan kermaan kuuluvat rikkaat perheet. Menestyvien piiri pieni pyöri kunnes jysähti pommi: joukkoraiskaus - asialla kaikkien tuntemat neljä teinipoikaa. Yhteisö hajoaa, pinnan alaiset ristiriidat nousevat pintaan eikä kenenkään elämässä mikään palaa entiselleen.

Kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen 26-vuotias Gusten Grippe on edelleen hajalla menestyvän imagonsa takana.  Oma kiinteistövälitysyritys on tuonut rahaa ja mainetta, mutta ei vienyt sisäistä onttoutta. Oikeudentuntoinen Gusten leimattiin Juudakseksi ja poistettiin piiristä, sillä hän oli se joka esti joukkoraiskauksen painamisen villaisella. Hän on se jota syyllisyys kalvaa aina vaan ja päässä pyörivät vanhat katastrofin kelat. Emmyäkään hän ei saa mielestään, vaikka kolmen vuoden rakkaussuhde on päättynyt ajat sitten. Ja nyt tulee vielä Cosmo Brant kamalan elokuvaideansa kanssa - eikö tämä koskaan lopu!

Teini-ikäinen, isänsä alistama Nathan Häggert oli itseasiassa kaiken pahan alku ja juuri. Hän oli kasvanut rakkaudetta ylellisyyden keskellä ja saanut aina kaiken haluamansa. Nyt Sascha oli pannut seurustelun poikki - ei yksikään huora saanut hänelle tehdä niin! Mutta Gusten oli myös syyllinen, sillä hän houkutteli tytön Nathanin hulppeaan kellariatriumiin, jossa tyttöä raiskattiin ja pahoinpitdeltiin yli kahdeksan tuntia. Tuossa yhteisössä oli totuttu siihen, että rahalla voi pestä kaiken valkoiseksi ja Abbe Häggertin tarkoitus olikin ostaa pojalleen syyttömyys, mutta perkeleen Gusten  Grippe pilasi kaiken rikosilmoituksellaan. Seurasi vuosien mediahässäkkää, kirkuvia lööppejä ja oikeudenkäynti, jossa vain Nathan sai lyhyen ehdollisen tuomion - muut kolme julistettiin syyttömiksi.

Fagerholm vyöryttää tapahtuman yksityiskohtia teoksen sivuille vimmaisena pyörteenä; kelaa kelaa toistaa toistaa toistaa, eikä anna lukijalle armoa. Tekstissä on kursiivia, lihavointia, ajatusviivoja, sulkumerkkejä ja katkonaisia lauseita, jotka kertautuvat loputtomiin. Fagerholmin kieputteleva ja magnetofonin lailla toistava repaleinen tyyli oli minulle tällä kertaa liikaa. Myös levoton typografia häiritsi. Harmi, sillä itse tarina on jäätävän hyvä ja Fagerholm hahmojaan kohtaan armoton. Kaikki voi muuttua hetkessä ja elämän hyvässä järjestyksessä muka olevat palikat sinkoutua ties minne.  

Kuka tappoi bambin? tarjosi monenlaista pohdittavaa: katastrofi ja sen vaikutukset henkilöiden elämään, julkisuuden julmuus, raiskatun asema, ystävyyden kaunat ja piikit, rahan valta, oikeuden toteutuminen etc. Uhrin ohella yksi johon katastrofi iski pahimmin oli Nathanin äiti Annelise Häggert, joka toivoi tätä - mutta turhaan:

”Nyt käännämme puhtaan lehden, ja jonakin kauniina päivänä olemme kääntäneet niin monta lehteä, että tätä ei ole lainkaan tapahtunut."

Monika Fagerholm - Kuka tappoi bambin?
Alkuteos Vem dödade bambi?
Suomentanut Laura Jänisniemi
Ulkoasu Cristina Lax
Teos 2019
Kirjastosta
_______________

Annelin kirjoissa on hyvä ja pitkä selostus teoksesta.