Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli kiehtovaa luettavaa ja herätti valtavan Japanin-kuumeen. Minun oli aivan pakko kerätä postauksen loppuun itselleni muistiin muutama kuva ja linkki. Kioto ja Japanin kulttuuri tulivat liki, paremmin kuin missään aikaisemmin lukemassani. Pääsin Kankimäen siivellä käymään Kioton 2000 temppelissä ja hurmaavissa sammal- ja kivipuutarhoissa; lumouduin Ichikawa Ebizōn dramaattisista Kabuki-esityksistä ja huokailin taidokkaitten kalligrafiakirjoitusten edessä; herkuttelin myös sekä silmillä että suulla bento-boxien makuja ja kaunista asettelua. Ja toki hämmästelin näitä Heian-kauden naiskirjailijoita!
Kirjan asetelma on tämä: 38-vuotiaana mainos- ja kustannustoimittajana toiminut Kankimäki kokee kyllästyneensä elämäänsä ja leipääntyneensä sen rutiineihin. Japanin kulttuuria vuosia harrastaneena hän hyppää tyhjän päälle: vuorotteluvapaa vie hänet Kiotoon tutkimaan Sei Shōnagonia ja Japanin kulttuuria. Muutama apuraha auttaa toteuttamaan tämän unelman. Asetelma on aika vekkuli: yli 1000 vuotta sitten eläneen Sein ja 2000-luvun Kankimäen elämässä on havaittavissa paljonkin yhteistä. Kirjailijan tapa kirjoittaa hurmasi minut: tietokirjan voi näköjään kirjoittaa myös näin persoonallisesti ja elävästi!
Heian-kauden kirjoittavat hovinaiset
Nämä 900-1000-lukujen vaihteessa eläneet runoilijanaiset olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Murasaki Shikibun kirjoittama Genjin tarina on japanilaisen kirjallisuuden klassikko, josta tiedetään paljonkin ja jota on tutkittu runsaasti. Mutta Kankimäki on pakonomaisen kiinnostunut Sei Shōnagonista ja tämän Tyynynaluskirjasta, josta tutkijat eivät ole saaneet paljonkaan selville. Molemmat naiset toimivat hovinaisina Heian-hovissa ilmeisesti hiukan eri aikoihin. Sei vanhempana palveli keisarinna Teishia, Murasaki hänen jälkeensä keisarinna Shōshia. Nämä molemmat keisarinnat kuuluivat vaikutusvaltaiseen Fujiwara-klaaniin, jonka nimi Wikipedian mukaan tarkoittaa hurmaavasti sinisadeniittyä.
Sein Tyynynaluskirja on kirjoitettu preesensissä ja siinä on irrallisia huomioita hovielämästä, ympäristöstä ja ennen kaikkea siinä on kaikenlaisia listoja: Kauniita asioita, Ikäviä asioita, Raivostuttavia asioita etc. Ensimmäinen englanninnos on ilmestynyt jo 1920-luvulla ja maaliskuussa 2018 se saadaan suomeksi (Teos). Kirjan suomentaa Miika Pölkki, Kiotossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt japanologi, jonka Kankimäkikin kirjassaan mainitsee.
Heian-kauden naisten muoti
12-kerroksisista kimonoista oli häkellyttävää lukea, sillä en tiennyt tämmöisiä olevankaan. Tuommoinen asu painaa jopa 18 kiloa - Kankimäki kokeili itse! Ei ihme että vanhoissa puupiirroksissa naiset kuvataan lattioilla istuskelemassa - eiväthän he mitenkään jaksaneet liikkua! Pitkät sileät, lattiaan ulottuvat hiukset olivat naisen ylpeys, kasvot puuteroitiin valkoisiksi ja hampaat mustattiin hiilellä - en tosin saanut selvää miksi.
Runous ja kalligrafia arvossaan
Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen. Mielenkiintoista oli se, että miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta. Ei ihme että kaunista käsialaa arvostettiin - kalligrafiahan on taidetta. Sitä se on nykyäänkin: kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään näyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa. Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee näistä silloin tällöin.
Asioita jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin hurmasi minut täysin. Kirjassa oli valtavan paljon tietoa sekä Japanin historiasta että nykypäivästä. Lukiessani googlailin henkilöitä ja paikkoja vähän väliä. Kiotoon matkustavan kannattaa lukea teos pieteetillä. Kerrassaan hurmaavaa oli lukea hanami-huumasta tai oikeammin hanami-huumeesta, joka valtaa koko Japanin. Salarymanit viettävät piknikkejä kirsikkapuiden alla, niitten alla jopa nukutaan sinisten pressujen päällä ja terälehdet satavat maahan kuin vaaleanpunainen lumi. Samaan tapaan bongaillaan syksyn ruskan loistoa japaninvaahteroiden hehkuessa punaisina.
Kankimäen arkipäivästä ja kansainvälisistä kämppiksistä oli myös mukava lukea. Aikamoisen dramaattiseen saumaan hänen toinen kolmen kuukauden Kioton pätkänsä ajoittuikin: maanjäristys, tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus maaliskuussa 2011. Tilanteen aikaansaama paniikki ja hätäännys kuvastuivat koskettavasti välimerkittömästä tekstistä. Kankimäen jutusteleva, tyttömäinenkin kerronta viehätti ja sain runsain mitoin uutta tietoa Japanista ja Kiotosta. Eipä voi muuta kuin huokailla ihastuksesta ja unelmoida pääsevänsä Kiotoon hanamin tai ruskan aikaan!
Heian-kauden kirjoittavat hovinaiset
Nämä 900-1000-lukujen vaihteessa eläneet runoilijanaiset olivat minulle entuudestaan tuntemattomia. Murasaki Shikibun kirjoittama Genjin tarina on japanilaisen kirjallisuuden klassikko, josta tiedetään paljonkin ja jota on tutkittu runsaasti. Mutta Kankimäki on pakonomaisen kiinnostunut Sei Shōnagonista ja tämän Tyynynaluskirjasta, josta tutkijat eivät ole saaneet paljonkaan selville. Molemmat naiset toimivat hovinaisina Heian-hovissa ilmeisesti hiukan eri aikoihin. Sei vanhempana palveli keisarinna Teishia, Murasaki hänen jälkeensä keisarinna Shōshia. Nämä molemmat keisarinnat kuuluivat vaikutusvaltaiseen Fujiwara-klaaniin, jonka nimi Wikipedian mukaan tarkoittaa hurmaavasti sinisadeniittyä.
Sein Tyynynaluskirja on kirjoitettu preesensissä ja siinä on irrallisia huomioita hovielämästä, ympäristöstä ja ennen kaikkea siinä on kaikenlaisia listoja: Kauniita asioita, Ikäviä asioita, Raivostuttavia asioita etc. Ensimmäinen englanninnos on ilmestynyt jo 1920-luvulla ja maaliskuussa 2018 se saadaan suomeksi (Teos). Kirjan suomentaa Miika Pölkki, Kiotossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt japanologi, jonka Kankimäkikin kirjassaan mainitsee.
 |
| Kuva: Abe Atsuko / Pinterest Kuvassa näkyvät hyvin monikerroksiset, leveät hihansuut, joista Kankimäki kirjassaan puhuu. |
12-kerroksisista kimonoista oli häkellyttävää lukea, sillä en tiennyt tämmöisiä olevankaan. Tuommoinen asu painaa jopa 18 kiloa - Kankimäki kokeili itse! Ei ihme että vanhoissa puupiirroksissa naiset kuvataan lattioilla istuskelemassa - eiväthän he mitenkään jaksaneet liikkua! Pitkät sileät, lattiaan ulottuvat hiukset olivat naisen ylpeys, kasvot puuteroitiin valkoisiksi ja hampaat mustattiin hiilellä - en tosin saanut selvää miksi.
Runous ja kalligrafia arvossaan
Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen. Mielenkiintoista oli se, että miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta. Ei ihme että kaunista käsialaa arvostettiin - kalligrafiahan on taidetta. Sitä se on nykyäänkin: kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään näyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa. Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee näistä silloin tällöin.
Asioita jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin hurmasi minut täysin. Kirjassa oli valtavan paljon tietoa sekä Japanin historiasta että nykypäivästä. Lukiessani googlailin henkilöitä ja paikkoja vähän väliä. Kiotoon matkustavan kannattaa lukea teos pieteetillä. Kerrassaan hurmaavaa oli lukea hanami-huumasta tai oikeammin hanami-huumeesta, joka valtaa koko Japanin. Salarymanit viettävät piknikkejä kirsikkapuiden alla, niitten alla jopa nukutaan sinisten pressujen päällä ja terälehdet satavat maahan kuin vaaleanpunainen lumi. Samaan tapaan bongaillaan syksyn ruskan loistoa japaninvaahteroiden hehkuessa punaisina.
Kankimäen arkipäivästä ja kansainvälisistä kämppiksistä oli myös mukava lukea. Aikamoisen dramaattiseen saumaan hänen toinen kolmen kuukauden Kioton pätkänsä ajoittuikin: maanjäristys, tsunami ja Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus maaliskuussa 2011. Tilanteen aikaansaama paniikki ja hätäännys kuvastuivat koskettavasti välimerkittömästä tekstistä. Kankimäen jutusteleva, tyttömäinenkin kerronta viehätti ja sain runsain mitoin uutta tietoa Japanista ja Kiotosta. Eipä voi muuta kuin huokailla ihastuksesta ja unelmoida pääsevänsä Kiotoon hanamin tai ruskan aikaan!
Muutama bloggauslinkki: Kirsin kirjanurkka, Luetut lukemattomat, PS. Rakastan kirjoja
Minna Eväsojan Melkein Geisha oli myös hurmaavaa luettavaa.
Mia Kankimäki (s. 1971) on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Hän on työskennellyt eri kustantamoissa mainos- ja kustannustoimittajana ja harrastanut Japanin kulttuuria vuosien ajan ja valmistunut Sogetsu-ikebanakoulukunnan opettajaksi. Kirjoittajana Kankimäki sekoittaa lajityyppejä ja liikkuu omintakeisesti kauno- ja tietokirjallisuuden rajamailla.
Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.
Kansi: Piia Aho
Otava: 2013/2014
Kansi: Piia Aho
Otava: 2013/2014
*****
Kirjastosta
 |
| Kuva: confucianweekly.com |
Hanamin etenemisestä julkaistaan ennusteita netissä, ja ensimmäinen ennuste keväälle 2018 annetaan tammikuun lopussa. Momijigari- eli ruskaennusteita annetaan näköjään myös. Tällä sivustolla paljon muutakin mielenkiintoista.
 |
| Kuva: Japan Centre.com |
"Yksinkertaistettuna mono no aware tarkoittaa maailman kauneuden ja sen katoavuuden aiheuttamaa liikuttavuuden tunnetta, asioiden määrittelemätöntä mutta pakahduttavaa surullisuutta. (...) Kun myöhemmin luen Kazuo Ishiguron romaania Pitkän päivän ilta, saan mono no awaresta koko romaanin pituisen kokemuksen. Tarinan läpäisee ja sen yllä leijuu selittämätön melankolia, elämän kauneuden tuottama suru, loppumisen tunne, aavistus siitä, ettei jotain sittenkään saanut tarpeeksi."
 |
| Kuva: Arashiyama / BuffaloTrip.com |
"Asioita joita ei voi kuin rakastaa: Bambumetsät. Bambun sileys, viileys, ilmavuus, raikkaan nuori vihreys, suoruus, valtava pituus ja keveys samaan aikaan. Tuntuu, että bambumetsä on paikka, jossa henget liikkuvat."
 | |
|
"Itken, nauran ja haukon henkeäni muiden mukana, havahdun siihen, että heilautan käsiäni samalla tavalla kuin Ebizō ketuntassujaan, kaiken kaikkiaan joudun aivan ylimaalliseen hurmokseen, sillä miten kukaan voi liikkua noin, noin notkeasti, painottomasti, kertakaikkisen kettumaisesti, ja samalla ilmentää kaikkia kuviteltavissa olevia tunteita, myötätuntoa, sääliä, iloa, surua, rakkautta tuollaisella intensiteetillä ja karismalla."
Hi! Very interesting post. If you need some information about Japan,please free fell to contact me.
VastaaPoistaHi & thank you Minoru,
PoistaI'm glad you took the effort of reading my post allthough the Google translator is so poor. Mia Kankimäki is a Finnish writer and this book is not available in English as far as I know. But fascinating reading this was!
The Pillow books of Sei Shonagon shall be released in Finnish in March 2018. I so wish I had the possibility of visiting Japan during Hanami or Momijigari time!
Tämä on ollut yksi hienoimpia lukukokemuksia. Odotan innolla keväällä ilmestyvää Tyynynaluskirjaa, jos vaikka Sein elämästä aukeaisi jotain uutta. :)
VastaaPoistaSanon tyttömäisesti: ihana, kuten postauksestakin näkyy :) Hurmaava lukea & lisäsi Japanin tuntemusta!
PoistaTämä on niin upea kirja, joka hurautti minut suoraan Japaniin. Tämän lukemisesta saakka olen haaveillut matkasta Japaniin, ja joskus sen vielä toteutan. Huh. Ihan kylmät väreet menee, kun muistelen, kuinka hieno lukuelämys oli.
VastaaPoistaMinulle kävi aivan samoin :) googlailin jo lentojen hintoja! Voi kun vielä pääsis!
PoistaUpea kirja 💕