7. joulukuuta 2017

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina


Tuoreen Nobel-voittajan kerronnassa oli maagista imua, joka vei mukaansa ensi riveiltä. Ole luonani aina kertoo suuresta ja tasokkaasta Hailshamin sisäoppilaitoksesta jossain Englannin vehreällä maaseudulla. Osaatte varmaan kuvitella patinoituneen ja aristokraattisen miljöön, etuoikeutettuahan semmoisessa on opiskella. Kolmikymppinen Kathy H on tosin jättänyt Hailshamin ajat sitten taakseen, sillä hän on toiminut työelämässä valvojan tehtävissä runsaat 10 vuotta. Nyt hän muistelee elämäänsä ja kouluaikojaan ja erityisesti kahta parasta ystäväänsä, Ruthia ja Tommya. Hailshamkin on suljettu.

Hailshamissa arvostettiin kulttuuria ja luovia aloja, erityisesti taideaineita ja kirjallisuutta. Salaperäinen madame hankki oppilastöitä galleriaansa.  Johtajaopettaja miss Emily oli tiukka ja vaitonainen, mutta miss Lucy avoimempi. Tämä avoimuus koitui hänen kohtalokseen, sillä koulussa salattiin monia asioita. Oppilaitten erityisyyttä ja erikoisasemaa kyllä korostettiin, ja erikoista suojattua elämää he todella viettivätkin: he eivät koskaan päässeet lomille eivätkä edes piipahtamaan koulun aidatun alueen ulkopuolelle. Hailsham oli kuin viiden tähden vankilamainen kasvattamo.

Pidin siitä että Hailshamin karmea luonne paljastui vasta pikkuhiljaa. Ihmettelin pitkään miksi opettajia sanottiin kasvattajiksi, mitä olivat luovuttajat ja valvojat, ja mitä päätökseen pääseminen merkitsi. Romaanin scifi- ja dystopiapiirteet eivät haitanneet, vaikka yleensä en lue tämäntyyppistä kirjallisuutta. Ole luonani aina kertoo taitavasti lasten ja nuorten ryhmädynamiikasta, siitä miten sydänystävä vaihtuu ja miten jotakuta kiusataan. Mutta myös siitä, mikä suuri onni osuu kohdalle jos löytyy ystävyys, joka kestää kiukuttelut, petkutukset sun muut ja kestää koko elämän.

Ishiguron kerronta ja Helene Bützowin loistava suomennos etenivät lumoten, vaikka ajoittain Kathy H kertoi asioista hyvinkin yksityiskohtaisesti, aidon tuntuisella, asioita tarkkaan pohtivalla nuoren naisen äänellään. Kirjan loppupuolella Ishiguro loi miss Emilystä hauskan ja vähän höppänän vanhan naisen, jonka kuulin huutavan riehaantuneena korvissani. Minua huvitti hauska ilmaisu hukkakolkka, jonne kaikki hukatut tavarat päätyivät. Tämä koko Englannin hukkakolkka sijaitsi Norfolkissa ja sieltä löytyi kuin löytyikin Kathyn vuosia sitten hukkaama kasetti Never Let Me Go, josta kirja on saanut nimensä. Lopussa totuus lävähti silmille: Hailshamin toiminta-ajatus oli karmaiseva, samoin tämän kolmikon elämänasetelmat ja -tarkoitus.

Tarina on surullinen ja traaginen, itse asiassa aivan kamala - mutta näiden kolmen ystävyys oli luja ja kesti loppuun asti. Kirja herätti myös paljon tunteita ja kysymyksiä maailmankuvallaan. Miltä tuntuisi elää luovuttajan elämää tietäen kohtalonsa? Miltä tuntuisi elää itselle tärkeän luovuttajan valvojana ja nähdä hänen kärsimyksensä? Mihin tiede ihmiskunnan joku päivä vie keksinnöillään, ihmisenkin geenien manipuloinnillaan ja alati kehittyvällä lääketieteellään? Kenelle ihmisarvo kuuluu, onko kaikilla sielu?

Ensi tutustumisesta Ishiguroon tuli valtavan hieno elämys. Menneisyyteen sijoittuvaa scifiä lähestyvän juonen eteneminen Kathy H:n arkisen ja toteavan jutustelun keinoin tuntui jännän ristiriitaiselta. Mutta upeimmaksi koin hiotun ja hallitun kielen. En tiedä miten sen selittäisin, mutta Ishiguron ajatus kulkee kristallinkirkkaasti ja ympäröivää maailmaa taitavasti maalaten, jälki on tavattoman kaunista ja nautinnollista. Kuuntelin ihaillen myös DeLilloa kääntävää Helene Bützowia Helsingin kirjamessuilla. Hän on kääntänyt suomeksi kaikki Ishiguron teokset. Mikä loistava tiimi!

Bloggauksia vuodelta 2017: KirjasähkökäyräMitä luimme kerran, Todella vaiheessa
Vuodelta 2012: Lumiomena, jossa myös runsaasti linkkejä muihin bloggauksiin.

Kazuo Ishiguro
Never Let Me Go 2005
Ole luonani aina
Suomentanut Helene Bützow
Kansi Timo Mänttäri
Tammi 2005
****
Kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Minä luin kirjan eka kerran joskus ennen blogiaikaa ja sitten oli 2010 elokuvan vuoro. En tosin muistanut, että olin lukenut kirjan, mutta muutama kohtaus ja tiesin, missä kirjassa mennään.
    Hienoa, että kirjailija sai Nobel-palkinnon. Luin kirjan toisen kerran ihan blogia varten. Kirjassa on runsaasti pohdittavaa. Moraalikysymykset varsinkin. Koeputkilapset ja koeputkieläimet ovat pitkään olleet tätä päivää. Kohdunvuokraus myös. Julkisuuden henkilöt ja raharikkaat käyttävät kohdunvuokrausta ja sukusolujen valintaa. Aasian köyhissä maissa vuokrataan kohtuja ja poistetaan elimiä rahasta tai rikoksina. Kirjan dystopia, että lapset on kasvatettu vain tiettyä tarkoitusta varten ja lopussahan siihen tuli tuo bisnesajattelu tiiviimmin mukaan. Hyvin nykyaikaan sijoittuva dystopia. Ei voi sanoa, etteikö jossakin olisi jo tämä toiminta käynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on muistikuva siitä että Mexico Cityn katulapsia joku ryhmä kidnappasi ja käytti heitä elinkaupassa. Karmivaa. Varmasti löytyy haulla mpaljon linkkejä, tässä yksi -http://www.cbc.ca/news/world/child-organ-trafficking-ring-busted-by-mexican-police-1.2576492

      Poista
  2. Minä luin tämän taannoin enkuksi ja oli minullekin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa, vaikka hyllyssäni on useampikin Ishiguron kirja) kosketukseni Ishiguron kirjoihin, vaikka kirjailijasta olen tietoinen ollutkin.

    Tämä taisi myös olla suunnilleen ensimmäinen dystooppinen teos, jonka luin. En lukemista aloittaessani tiennyt sitä. Minulla ei siis ole mitään dystopioita vastaan, mutta jostain syystä en vain tule juuri lukeneeksi niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisää luen Ishigurolta ilman muuta. Sen tiedän että hänen tyylinsä vaihtelee kirjasta toiseen, mutta en halua liikoja etukäteen googlailla, haluan yllättyä.
      Käynpä katsomassa blogissasi!

      Poista
  3. Ole luonani aina on suosikkini Ishiguron kirjoista. Minäkin luin sen niin, että en etukäteen tiennyt, mitä on tulossa. Kirjan tunnelma on aivan omanlaisensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hieno kirja! Odotan jännittyneesti millaista tunnelmaa Ishiguro seuraavissa kirjoissan tarjoilee.

      Poista
  4. Tämä oli niitä kirjoja joita lukiessa tuntuu että pakahtuu. Ne on harvassa. Ihana kun tykkäsit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karmiva teema / juoni, mutta loistavasti kerrottu!

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.