9. joulukuuta 2017

Sanna Karlström - Harry Harlow'n rakkauselämät



Tämä runokokoelma on saanut jännittävästi innoituksensa Harry Harlow'sta (1905-1981) joka oli yhdysvaltalainen psykologi. Hän keskittyi reesusapinoilla tehtyihin laboratoriokokeisiin, joilla selvitettiin mm. poikasen kiintymyssuhteen kehittymistä. Harlow erotti poikaset emoistaan korvaten ne esim. rautalankaverkoista tehdyillä emohahmoilla. Harlow'n tutkimuksia on myöhemmin pidetty epäeettisinä ja arveluttavina, mutta hän osoitti kosketuksen ja kontaktin merkityksen kasvuvaiheessa oleville poikasille. Wikipediasta englanniksi enemmän Harlow'n julmilta tuntuvista kokeista.

... se käpertyy pehmoemon syliin,
taittaa käsivarret päänsä alle,
kun ei saa unta on niin pimeät silmät
niin pienet unet,
hiutaleet jotka sydän päästää lävitse erehdyksessä.

Olen ollut erittäin ihastunut kirjailijalta aiemmin lukemaani -  runoteokseen Saatesanat ja proosaesikoiseen Multaa sataa, Margareta. Sen sijaan Harry Harlow'n rakkauselämät tuntui haasteelliselta, ehkä osin erikoisen aiheensa vuoksi. Runoissa Harlow näyttäytyy käsittämättömän kylmänä ja tylynä sekä apinoitaan että vaimoaan Claraa kohtaan. Myöhemmin tutkija sairastui sekä alkoholismiin että Parkinsoniin.

Kokoelman runot antavat välähdyksiä Harlow'n julmuudesta: Ei minulla ole tunteita eläimiä kohtaan. Vaimolleen Claralle mies sanoo yrittävänsä käyttää sitä sanaa jota tämä odottaa, mutta yritykseksi jää; ja myös näin: On sanottava, että sinä olet aito helmi hampaitani vasten.

Savunhaju imeytyy paperiin ja
lohduttomasta tutkimustuloksesta
päättelen ettei ihminen elä yksin leivästä.

Eläinten ystävänä minua liikuttivat näiden emoistaan eristettyjen poikasten tunteet. Itse asiassa teki oikeinkin pahaa lukea Harlow'n kuvitteellisia ajatuksia. Tieteen nimissä tehdään kaikenlaista julmaa, mutta onneksi nämä Harlow'n julmat kokeet ovat olleet edesauttamassa koe-eläinten parempaa kohtelua.

Katson mieluummin kuinka muista eristetty yksilö
menettää vähitellen järkensä.
Kun kasvot katoavat muistista, se lyyhistyy häkin pohjalle.
Sydän lakkaa hitaasti lyömästä, kaipaukseen voi kuolla,
siihen loppuu se iskelmä.

Runojen väläyttämät kohtaukset olivat traagisia ja järkyttäviä. Hellyys, läheisyys ja äidin / emonrakkaus ovat elinehto niin ihmisen lapsille kuin eläinten poikasille ja pennuille. Emme me kylmien robottiäitien hoivassa kukoista emmekä tasapainoisiksi kehity - ilman lämpöä emme pysy edes hengissä. Karlströmin koskettavat säkeet toivat säälin ja tunteet pintaan.

Vuonna 1975 syntyneen Karlströmin esikoisrunokokoelma Taivaan mittakaava (2004) sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon; toinen runokokoelma Päivänvalossa (2007); kolmas runokokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät (2009) palkittiin Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla sekä Kalevi Jäntin palkinnolla; neljäs runokokoelma Saatesanat (2014). Multaa sataa, Margareta (2017) on Karlströmin ensimmäinen romaani.

Tästä kokoelmasta Kiiltomato

Sanna Karlström
Harry Harlow'n rakkauselämät 
Otava 2009
Kansi Timo Numminen
****
Kirjastosta

2 kommenttia:

  1. Voi Riitta! Kun luin tätä postausta verkkokalvoilleni nousivat kuvat Romanian lastenkodeista, joissa lapset saivat osakseen äärimmäisen vähän, jos lainkaan hoitajien kosketuksia. Tiedän, että en tule tätä kirjaa lukemaan. Hyvää sunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna Karlström todella osasi asettaa sanansa niin, että tuo osattomuus ja julmuus ryömivät ihon alle. Keskosetkin otetaan välillä keskoskaapista syliin, enkä voisi kuvitellakaan eristää esim. meidän kissaa johonkin huoneeseen.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.