Bodenstein & Kirchhoff #5
Hofheimin rikospoliisi joutuu taas hurjaan pyöritykseen. WindPro-nimisen tuulivoimayhtiön juopotteluun taipuvainen yövahti Grossman on kierinyt portaat alas ja kuollut. Onko kyseessä tapaturma, kuolemantuottamus vai murha? Sanghain lemmenlomalta juuri palannut Pia Kirchhoff astuu remmiin rikospoliisin uuden vahvistuksen Cem Altunayn kanssa. Tuulivoimayhtiön toimitusjohtajalla Thiessenillä on jotain salattavaa ja lähelle kaavailtua tuulivoimapuistoa vastustaa iso kansalaisliike: adressiin on kerätty jo parituhatta nimeä.
Vihattu papparainen Ludwig Hirtreiter ei suostu myymään niittyään, vaikka se on ainoa mahdollinen tien paikka suunnitellulle tuulivoimapuistolle. Ei kolmesta miljoonasta eurostakaan, niinpä hänet posautetaan pois päiviltä. Epäilykset kohdistuvat vainajan kahteen konkurssikypsään poikaan ja tyttäreen sekä ennen kaikkea WindPro:lle kostoa hautovaan Jannis Theodorakikseen, kansalaisliikkeen johtohahmoon. Tämän tyttöystävä Ricky pitää Onnenlemmikki-nimistä eläinhoitolaa, jossa auttelee salaperäinen burnoutista toipuva Niki eli Annika sekä traumaattisia juttuja kokenut 16-vuotias Mark.
Aihe on sinänsä mielenkiintoinen: ilmastonmuutos, energiantuotanto ilman ydinvoimaa ja väärennetyt ilmastoraportit, joita sitten YK:ta myöten tuijotellaan. Edellisessä osassa Lumikin on kuoltava Nelehaus piti runsaan tarinansa langat nautittavasti käsissään, mutta nyt kyllä rönsyiltiin liikaa ja floppi tuli. Kirjailijan mielikuvitus laukkasi sekä pää- että sivuhenkilöissä vähintään kahden kirjan verran enkä oikein jaksanut hänen perin juurin yksityiskohtaista ja uuvuttavaa kerrontaansa. Nikan eli Annikan ilmastotutkijamenneisyydestä paljastui hurjia juttuja, mutta niin vain tuo vaimonsa jättämä von Bodenstein rakastui naiseen päätä pahkaa. Niin rikospoliisin päällikkö kuin onkin, mies vaikutti yksinkertaisesti toopelta. Poliisien sisäisen tarkastuksen kovat mafiaotteet tuntuivat myös epäuskottavilta.
Von Bodensteinin isäkin, vanha kreivi vaimoineen, pääsi tarinaan mukaan: murhattu Hirtreiter nimittäin testamenttasi tuon himoitun Papinniityn maapalan vanhalle ystävälleen. En jaksanut oikein innostua opettajansa hyväksikäyttämästä Markistakaan. Ymmärrän toki, että poika oli traumatisoitunut ja etsi rakkautta ja hyväksyntää sieltä mistä sai, kun vanhemmatkin touhottivat omia juttujaan. Tässä dekkarissa oli niin paljon naiveja piirteitä, etten osannut pitää niitä tahallisina sarkastisina heittoina.
Pia Kirchhoff pelasti kuitenkin tilanteen pomonsa Bodensteinin pyöriessä lemmestä sekaisena kuin kiimainen kolli. Jotain hyvää sentään: Kirchhoffin tilahan on saanut purkutuomion, mutta nyt ilmeisestikin löytyi uusi unelmien paikka naisen hevosille ja varsoille. Ja jos von Bodenstein toteuttaa uhkauksensa ja lähtee Berliiniin, naisesta luultavasti tulee yksikön pomo. Neuhaus jätti ilmaan niin ikään Nika-Annikan niskassa olleet murha- ja tuhopolttosyytteet, sillä nainen katosi luottavaisen von Bodensteinin silmien alta. 600 sivua, se on dekkarille paljon, tiivistys olisi tehnyt terää. En hihkunut tällä kertaa innostuksesta, mutta odotan silti toiveikkaasti keväällä ilmestyvää uutta osaa, #6 Susihukkaa.
Wer Wind sät 2011
Joka tuulen kylvää
Suomentanut Veera Kaski
Wsoy 2017
**
Kirjastosta
Esittelit tämänkin niin, että tuli mieleen, että entä jos joskus sitten, kun ........ En ole erityisesti dekkareiden ystävä ja 600 sivua dekkarissa hirvittää.
VastaaPoista